Kirjoitukset avainsanalla ulkomaat

Huomenna alkaa kauan odotettu viikon kevätloma ja suuntaamme nokat kohti Espanjaa. Lennämme Valenciaan ja siitä jatkamme ensin Gandiaan neljäksi päiväksi. Loppulomaksi palaamme sitten takaisin Valenciaan, joka on meille entuudestaan tuttu paikka.  

Ennen lapsemme syntymää me kaksi kaukokaipuista aikuista ehdimme matkustella eri puolilla maailmaa yhdessä ja erikseen. Raskaana ollessa tein ystäväni kanssa reissun Thaimaaseen ja yhdessä kesäloimailimme miehen kanssa Portugalissa autoillen. Meille oli selvää, että lapsen syntymän jälkeen tekisimme ensimmäisen matkan mahdollisimman pian vauvan kanssa. Ajattelimme, että jos emme tee sitä nopeasti, käy niin, että vauvan ja myöhemmin lapsen kanssa matkaaminen pelottaa emmekä lopulta tohdi lähteä enää Suomen maata kauemmas. 

Ensimmäinen perhematkamme suuntautui Roomaan pitkäksi viikonlopuksi lapsen ollessa kolmen kuukauden ikäinen. Matka sujui hyvin ja oli päivänselvää, että matkustelu lapsen kanssa olisi luonteva osa meidän elämää. Perheenä olemmekin matkanneet noin kaksi- kolme kertaa vuodessa ulkomailla. Pisimmät matkat tällä erää lapsen kanssa ovat suuntautuneet Kreikkaan ja Turkkiin. Haaveissa on toteuttaa tänä vuonna pitempi reissu, sillä luulemme, että pitkätkin lentomatkat sujuisivat suhteellisen hyvin jo viisivuotiaan kanssa. 

"Miten teillä on varaa matkustaa niin paljon?", on kysymys, johon saan aina silloin tällöin vastata. Tässä muutamia syitä miten meillä on siis ollut varaa: 

Suomessa asuessamme ostimme opiskeluaikana kaksion, jossa oli suht edulliset asuinkustannukset. Aina kun haaveilimme isomman asunnon ostosta, mietimme, että sitten meillä ei olisi mahdollisuutta matkustaa niin paljon. Jäimme siis kaksioon asumaan siihen saakka kun muutimme Kölniin. 

Lähes kaikki matkamme ovat olleet omatoimimatkoja. “Hei, nyt olisi halvat lennot sinne ja tänne!”. Lisäksi pyrimme yöpymään edullisesti, siistiä olla pitää, mutta luksusta ei tarvitse olla. Häämatkallemme tosin tehtiin poikkeus ja yövyttiin hienosti. 

Kölniin muuttaessamme huomasimme iloksemme, että täältähän matkustaa tosi edullisesti meidän suosikkimaihin Espanjaan ja Italiaan. Esimerkiksi huomenna alkavan loman lennoista maksoimme kaikilta kolmelta yhdellä matkalaukulla meno-paluusta yhteensä (!) 190 euroa. 

Meille on myöskin tärkeää, että emme matkusta täältä ainoastaan Suomeen sukuloimaan. Meidän mielestämme on aivan hyväksyttävää, että menemme lomailemaan muuallekin ja sinne minne itsestä sillä hetkellä tuntuu hyvältä mennä. 

Olemme jo niin tottuneita perhematkailijoita, että tuntuisi suorastaan oudolta lähteä miehen kanssa kaksistaan viikoksi jonnekin. Vaikka toki sekin mahdollisuus taas jossain vaiheessa on ajankohtaista ja kiinnostavaa. Nyt haluamme, että lapsi on osa matkoja ja vietämme lomalla aikaa yhdessä perheenä. 

Ja nyt pakkaamaan! 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014
1/1 | 

Kiitos kivasta, ajatuksia herättävästä postauksesta. Kertokaa muutkin, miten matkat ovat lasten kanssa sujuneet ja millaisia keinoja olette keksineet edullisten matkojen löytämiseksi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuodessa on tapahtunut paljon, myös ystävyyssuhteissa. Olen ikävöinyt ystäviä Suomesta ja surrut näiden ystävyyssuhteiden muuttunutta muotoa. Olen surrut sitä, etten voi tavata ja halata heitä silloin kuin se eniten olisi ollut tarpeen. Olen vuodattanut kyyneleitä ikävästä. Olen kuitenkin ollut äärimmäisen onnellinen siitä, että tärkeimmät suhteet ovat säilyneet välimatkasta huolimatta ja ystävyyssuhteita on jaksettu hoitaa puolin ja toisin.

Jo paljon ennen muuttoa suurin pelkoni oli yksinäisyys. Pelkäsin, etten löytäisi ystäviä. Pelkäsin, ettei lapseni löytäisi ystäviä. Minun oli siis oltava rohkea. Ei auttanut jäädä pelkääjän paikalle odottamaan. Halusin ystäviä, sosiaalisia suhteita, vilkasta arkielämää uusien ihmisten kanssa. Niinpä heitin verkot vesille ja aloin kalastella ihmissuhteita. 

Someaikana tehtävä ei ollut mahdoton. Ensimmäiset kontaktit löysin "suomalaiset Kölnissä" -Facebook-ryhmästä ja näin lähdin sokkotreffailemaan pontetiaalisia ystäväehdokkaita. Syksyn aikana tutustuttiin ja ystävystyttiin. Lapsi sai suomalaisia leikkitovereita. Tyttäremme aloittaessa vuosi sitten suomikoulun, meidän molempien ystäväpiiri alkoi laajeta uusilla tuttavuuksilla. Olen onnellinen siitä, että elämässäni on joukko uusia ystäviä. Hienoja ihmisiä ja hengenheimolaisia, joita yhdistää enemmin tai myöhemmin tapahtunut Suomesta Kölniin muutto. Se, ettei aikuisiällä voisi saada ystäviä on hölynpölyä.

Saksalaisia ystäviä en ole vielä saanut. Olen tavannut mukavia ihmisiä oman harrastukseni ja lapsen harrastusten parissa. Ystävystyminen on vaiheessa ja tällä hetkellä koen, että he ovat tuttavavia. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa jonain päivänä voin todeta ystäväpiiriini kuuluvan joukkion ihania ja nauravaisia saksalaisia. 

Tänään istun sohvallamme Suomesta saapuneen ystäväni kanssa ja kerron, kuinka ihanaa on nähdä ja viettää aikaa hänen kanssaan. Kerron, että hän on minulle tärkeä ja kuinka paljon häntä tulen taas hänen lähtönsä jälkeen kaipaamaan. Kerron hänelle uusista ystävistä ja elämästä, joka ei ole enää niinkuin ennen.

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat