Kirjoitukset avainsanalla saksalaiset

Jokin aika sitten eräs blogini lukija pyysi, että kirjoittaisin joskus jotain Suomesta ja suomalaisista, sillä koska allekirjoittaneella on aina jonkin sortin mielipide saksalaisista ja Saksasta, omaan sellaisen oletettavasti myös suomalaisista. Mikä siis mättää, enkö uskalla tuoda mielipidettäni julki -ainahan on sellaisesta kansakunnasta helppo kirjoittaa, joka ei ymmärrä sitä mitä tänne blogiini kirjoitan. 

Lukija on oikeassa- Saksa ja saksalaiset ovat helppo kohde. Toki jo näin neljän vuoden maassa asumisen kohdalla on maahan ja saksalaisiin aina niin mieltä lämmittävä viha-rakkaussuhde ja aiheena tämä on ehdottomasti yksi kestosuosikeistani. Ei mene päivääkään, ettenkö tätä aihetta puheissani käsittelisi.

Viestin luettuani mietin, että eihän minulla ole Suomesta ja suomalaisista juuri nyt mitään sanottavaa ja tämä aihe tuntui siinä kohtaa kovin neutraalilta. Kotimaa on rakas ja siellä olevat ihmiset ovat rakkaita. Piste.

Tänään kuitenkin aloin miettimään aihetta uudelleen, sillä Facebookin aina niin ihanat muistot pulpahtivat taas seinälle ja toivat mieleen lähes 10- vuoden takaisen tapahtuman. Ei mitään niin kovin vakavaa, mutta jotenkin mielestäni niin suomalaista ja tympeää - tämä tuli tästä muistosta ensimmäiseksi mieleeni. Ja en halua nyt avata tätä kymmenen vuoden takaista Facebook- kirjoitustani mitenkään sen enempää, sillä tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, tämä muisto vain antoi tälle kirjoitukselle pienen sysäyksen. 

Näitä asioita erityisesti tällä hetkellä fanitan saksalaisissa ja Saksassa:

1. Saksassa jopa lapsetkin ovat kohteliaita toisilleen. Kiitos, ole hyvä ja nimeltä tervehtiminen kaikuvat meilläkin päiväkodissa tilanteessa jos toisessa. Lapset kyselevät paljon myös kuulumisia toisiltaan. Kun lapsille pienestä alkaen opetaan, että tuntemattomiakin ihmisiä on hyvä tervehtiä esimerkiksi lääkärin odotusaulaan mennessä, on toivoa, että hyvät tavat säilyvät aikuisuuteenkin. Siinä missä jaksan urputtaa saksalaisten röyhkeydestä ja joka asiaan puuttumisesta, ovat he myös äärimmäisen kohteliaita. Tähän asiaan Rouva Ihme on havahtunut useampaan otteeseen. 

2. On ihan ok olla äänekäs ja värikäs. Tunteet saavat näkyä ja ääni kuulua. Kokemukseni mukaan saksalaiset ovat enemmän värikkäitä ja äänekkäitä, kuin hajuttomia ja mauttomia. Jos jokin asia ei sovi, se kyllä kerrotaan. Vaikka tähän on ollut opettelemista- liputan tällaisen kulttuurin puolesta enemmän kuin "en mä tiedä ja ihan sama"- sillä ihan varmasti kaikilla on jokaisesta asiasta jonkinlainen mielipide ja nämä mielipiteet saisivat suomalaisten suustakin kuulua enemmän. 

3. Sosialisuus on täällä niin monimuotoista. Ihmiset kokoontuvat helposti yhteen esimerkiksi jalkapalloa katsomaan. Täällä ihmiset rakastavat järjestetää juhlia ja osallistua niihin. Jos järjestät juhlat, sitä arvostetaan ja vaivaudutaan ilmoittamaan pääseekö kutsuttu paikalle vai ei. Apua järjestelyihin tarjotaan myös helposti. 

4. Alkoholi ei ole aina mörkö ja sitä voi tarjoilla ja nauttia myös lasten läsnä ollessa. Vapaalla ja rennolla alkoholikulttuurilla on puolensa (toki myös ne huonot puolet ja huonot vaikutukset ovat näkyviä täälläkin). Tähän vapauteen liittyy myös ajatus siitä, että hauskaa voi olla ilman alkoholiakin ja se on ihan ok saksalaisille, vaikka olisit absolutisti. Toisinaan tuntuu, että suomalaisessa kulttuurissa tätä alkottomuuttakaan ei oikein ymmärretä. Kunnon rännikännit päälle- tai olet huonoa seuraa. 

5. Kaupat voivat hyvin olla sunnuntaisin kiinni. Asia jota olen monesti täällä manaillut ja Suomessa juoksen toki iloisesti ruokakauppaan sunnuntaisinkin. On toisaalta vapauttavaa, että yhden päivän viikossa voi pyhittää muille asioille kuin kaupassa käymiselle. Sunnuntaisin voikin sitten kaupan kassajonon sijaan jonottaa omaan suosikkileipomoonsa. Tämän kaltainen vanhanaikaisuus viehättää!

Konalla- blogin Anun tavoin mietin minäkin toisinaan osaisinko enää (vaikka kovasti toisaalta kotimaata kaipaankin!) Suomeen sopeutuakaan. Anun ajatukset Suomen lomalta voit käydä lukemassa tästä.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Alankomaalainen
1/1 | 

Olen nyt asunut Suomen ulkopuolella 49 vuotta. Käyn kyllä aika usein Suomessa, joskus jopa kaksi kertaa vuodessa. On minulla joskus olllut jopa viiden vuoden väli käynneissä. Ensin asuin noin vuoden Saksassa, sen jälkeen olen asunut Alankomaissa. Matkustelen paljon. Vitsinä kerromme pitävämme Euroopan taloutta yllä matkustellen Alankomaista autolla Suomeen ja takaisin, sitten Alankomaista Italiaan ja takaisin. Kansalaisuuteni on alankomaalainen, mutta suomalaisuutta ei minusta saa pois hankaamallakaan. Olen kyllä vierautunut Suomesta siten, että joka kerta siellä ollessani on yllätys se puhumattomuus, jäykkyys ja hermostuminen siitä, että ollaan muukalaisten kanssa tekemisissä. Ehkä asia johtuu siitä, että oleskelemme pienellä paikkakunnalla Keski-Suomessa emmekä Helsingissä tai Tampereella saatikka Pohjois-Karjalassa. Siellä jo 20 v. Sitten iloitsivat aivan tuntemattomat ihmiset ystäviemme tapaamisen yhteydessä Alankomaalaaiseen tapaan vaihdetuista " suukkoloista".

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lomaa Turkissa on jäljellä vielä yhden vuorokauden verran. Hotellimme pursuilee suomalaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia matkailijoita. Saksalaisia ei näy. Tuntuu, että minulla on jo hieman ikävä Kölniin ja ennen kaikkea ikävä saksalaisia. Saksalaisten kanssa on jotenkin mukava lomailla, tämä kävi selväksi kesäisellä Mallorcan reissullamme. 

Ikävöin myös saksankieltä niin paljon, että aamulla käänsin tv:n saksalaiselle kanavalle. Ihan vain kuullakseni mielestäni yhtä maailman ärsyttävimmistä ja rumimmista kielistä. Miten tässä näin on päässyt käymään?

Vuosi sitten tuskailin ja olin varma, etten tule koskaan sopeutumaan saksalaiseen yhteiskuntaan. Olin myöskin varma, etten koskaan tulisi pitämään saksalaisista. Tuomitsin heidät kuukauden maassa asumisen jälkeen ​röyhkeiksi, pöyhkeiksi ja töykeiksi. Syksyn mittaan, kun rakastin tulisesti uutta kotikaupunkia, taisin kuitenkin myös rakastua saksalaisiin tai ainakin Kölniläisiin.

Lomalla on ollut aikaa pohtia. Rakastan ihmisten tapaa nauttia elämästä. Naurua ja ilonpitoa kohtaan ainakin itse Kölnissä päivittäin. Oli sitten kyse arkisista tilanteista, ravintolalounaista tai kahvihetkistä. Nauru raikaa ja on tarttuvaa. Rakastan kova äänisiä väittelyitä ja sitä huutoakin. Koen eläväni kulttuurissa, jossa jokainen saa olla itsensä kaltainen ja on tilaa päästää oma persoonansa valloilleen. Kölniläiset ovat itse sitä mieltä, että he ovat Saksan rennoin ja iloisin asukaskunta. Olen kuitenkin onnekseni kohdannut hyväntuulisia saksalaisia muuallakin uudessa kotimaassani.

Ei, loma ei ole ollut tylsä. Minulla on vain ikävä kotiin. Jos pitäisi valita, lennänkö huomenna Kölniin vai palaisinko vanhaan elämään Helsinkiin, lentäisin ehdottomasti Kölniin. Sinne minä nyt kuulun. Kuinka hyvältä ja ehkä hieman oudolta tuntuu sanoa näin. Luulen ja toivon, että suurimmat kotoutumisen tuskat ovat nyt takanapäin. On ihana palata jälleen huomenna kotiin (vaikka tuomiokirkkoa en pääsekään heti halaamaan).

Kommentit (3)

Saksako ruma kieli?
1/3 | 

Vuoden jälkeen tunnet kuuluvasi Saksaan? Kävipäs nopeasti. Kehottaisin sinua menemään Saksassa, niin sitten sä vasta pääset tutustumaan tämän maan kansalaisiin.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, kuten olen aiemmissa kirjoituksissa todennut, että kotoutuminen on pitkä prosessi ja tunteet heilahtelevat laidasta laitaan. Suomalainen toki olen, mutta tällä erää viihdyn Saksassa tai ainakin Kölnissä hyvin ja tunnen kotini olevan täällä. Ja kyllä, saksa on mielestäni ruma ja vaikea kieli. Mutta se on vain minun mielipiteeni ja makuasioista ei voi kiistellä ;)

Johanna, Eau De Cologne

Satsuma Bubble
2/3 | 

Ensimmäiseen komenttiin: Miksi ei vuoden jälkeen voisi tuntea kuuluvansa johonkin paikkaan?! Niinhän voi tuntea vaikka jo sillä hetkellä, kun maahan astuu. Olipas ahdaamielisesti kommentoijalta ajateltu! :D

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat