Kirjoitukset avainsanalla koti-ikävä

Hurraa! Kölnissä näyttää lämpömittari tällä hetkellä plus 20. Ihania ja aurinkoisia päiviä on ollut parin viikon aikana jo useampia. Ihmiset ovat uskaltautuneet ulos sandaaleissaan ja hurjimmat ovat liikkuneet jo shortsitkin päällä.

Jos joku minulta kysyisi, kuinka kovasti tällä hetkellä ikävöin Suomeen, vastaisin kiljuen: "En sitten yhtään!". Nämä ihanat päivät saavat oman mielen kehräämään onnesta ja postailemaan Facebookkiin säätiedotuksia ja kuvia kivoista terassihetkistä. Tällä hetkellä tuntuu, etten voisi paremmassa paikassa asua. Linnut laulavat ulkona kilpaa ja elämä suorastaan hymyilee parasta Pepsodent - hymyään.

Tänään aamulla havahduin siihen, että tällaisia tosi kivoja ilmoja voi meillä Kölnissä jatkua lokakuun loppuun asti. Toki tiedän, että kurjia sadeviikkojakin tulee väliin varmasti mahtumaan, mutta nyt ei ole niistä murehtimisen aika. Nyt on aika nauttia auringosta, valosta ja lämmöstä!

Cheers to life! Kuten lasista huomaa, veden kalkin määrä on edelleen vakio, vaikka aurinko kuinka paistaa porottaa ;-) 

Kommentit (2)

Valkkis
1/2 | 

Onhan tää kevät täällä aivan ihanaa! Mullakin meinaa olla ihan huono omatunto, kun en yhtään haikaile Suomeen tällä hetkellä :D Mut kalkkivesi kyllä ottaa välillä päähän, oon huomannut tuon saman ilmiön. Joutuu astioita koneesta ottaessa oikeesti miettimään onko ne nyt pesty vaiko ei...;)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Toivotaan, että aurinko hellii meitä vielä pitkään :-) 

En ole muuten vielä löytänyt sellaista ihme-ainetta, jolla saisi kalkin tehokkaasti pois.. esimerkiksi kylpyhuoneesta. Läpinäkyvät suihkulasit ovat nykään enää muisto entisestään, kun kalkki on ne vallannut :-(

Johanna, Eau De Cologne

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

“Äiti, voidaanko muuttaa takaisin Suomeen?”. Kyseinen kysymys on kaikunut kodissamme useamman kerran joululomareissumme jälkeen. Joka kerta olen vastannut kysymykseen sydän kippuralla, “Kulta, meidän kotimme on nyt täällä, emmekä ainakaan nyt tällä hetkellä ole muuttamassa Suomeen takaisin”. Keskustelua seuraa aina molemmin puolinen hiljaisuus. 

Lapsen Suomi- ikävä kirpaisee minua. Kuvittelin, että koska tyttömme oli alle kolmevuotias meidän tänne muuttaessa, sujuisi muutos hänen osaltaan kaikista helpoimmin. Kävisi ehkä jopa niin, että hän nopeastikin “unohtaisi” elämämme Suomessa ja sujuvasti sulautuisi uuteen kotimaahan. 

Olin väärässä. Puolentoista vuoden jälkeen hän muistaa tarkalleen vanhan suomalaisen päiväkotinsa hoitajien ja kavereiden nimet. Hän muistelee päiväkotipäiviään ja kaikkea, mitä siellä tehtiin. Hän muistelee päiväkodin ulkopuolella olleita kavereitaan ja kertoo, kuinka heitä ikävöi. Täällä hän on tunteunut surua siitä, ettei kukaan ymmärrä häntä ja hän ei ymmärrä ketään päiväkodissa tai päiväkodin ulkopuolella. 

“Äiti, miksi me olemme suomalaisia? Kaikki olisi paljon helpompaa, jos emme olisi.” Miten oikeaan nelivuotias voikaan osua. Kaikki olisi toki paljon helpompaa täällä, jos olisimme saksalaisia. Tähän kysymykseen olen lapselleni kuitenkin vastannut “Ei se haittaa, vaikka emme ole saksalaisia, me voidaan silti ihan hyvin asua Saksassa.” Tätäkin keskustelua seuraa aina syvä hiljaisuus. 

Perheemme on suomalainen ja minua pelottaa. Pelottaa se, että jos tarjolla oleva suomalaisuuden määrä ei riitä ylläpitämään lapsemme suomalaisuutta. Käykin niin, että meidän täällä asuessa lapsemme saksalaistuu täysin ja unohtaa kotimaansa ja kielen. Toki tiedän, että tämä on jollain tapaa edessä lapsen kasvaessa. Kaveripiiri, koulu ja ympäristö vaikuttaa niin paljon. Mahdollisesti hän asuu lopun elämänsä Saksassa tai muussa maassa, eikä tule koskaan enää Suomeen muuttamaankaan. 

“Äiti, eikö olisi kiva asua taas Helsingissä?”. Lapsen ikävä Suomeen kulkee aaltomaisena ja sen käsitteleminen ei aina itsellekään ole helppoa. Mietin, kuinka paljon helpompaa lapseni elämä olisikaan Suomessa tutussa ympäristössä, tutun ja turvallisen äidinkielen ympäröimänä. Kaverisuhteet olisi valmiiksi solmittuja, eikä uusien kavereiden saamista tarvitsisi jännittää. 

Toisinaan koen syyllisyyttä ja mietin, teimmekö lapsen kannalta väärin muuttaessamme Saksaan. Tiedän ja toivon, että tämä muutos kuitenkin kääntyy hänen kohdallaan voimavaraksi, joka kasvattaa hänen henkistä pääomaansa suunnattomasti. Toivon, ettei tyttäremme ole meille lopun elämäänsä vihainen siitä, että muutimme toiseen kotimaahan ja mullistimme hänen elämänsä. Hiljaa hyvä tulee ja lapsikin vaatii aikaa sopeutumiseen, sen olen oppinut. Aina välillä arjen keskellä saan kuulla iloisen kiljahduksen  “Äiti, minä tykkään asua Kölnissä!"

Kommentit (14)

TerhiP
1/14 | 

Ymmärrän hyvin lapsen kotikaipuun kamaluuden äidin näkökulmasta. Onko teille löytynyt suomalaisia lapsikavereita Kölnistä? Suomi-koulua tai muskaria? Sellaiset vois ensi hätään auttaa.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Meillä on täällä Kölnissä laaja suomiverkosto ja jo kilometrin säteellä kodistamme asuvat yhdet suomea puhuvat leikkitoverit. Lisäksi suomikoulu ja suomalaisen seurakunnan tarjoamat tapahtumat yms. Suomipuoli on sinänsä kunnossa siis :-) Luulen kuitenkin, että tyttäreni kohdalla sopeutumista on vaikeuttanut se, ettei hän ole vielä saanut saksalaisia kavereita. Eka Kölnin vuosi oltiin kahdestaan kotona ja nyt hän on puolen vuoden ajan ollut päiväkodissa, kieli tuottaa vielä hankaluuksia. Mutta kohti parempaa mennään koko ajan :-)

Johanna, Eau De Cologne

Päivi / Puolivälissä
2/14 | 

Voi pientä! Olikos lapsenne jo osa-aikaisesti päiväkodissa? Jos on, niin muutaman kuukauden päästä tilanne on varmasti jo eri. Kommunikointiongelmat häviävät ja hän löytää paikkansa ja kaveripiirinsä siellä, missä asutte. Kirjoita sitten siinä vaiheessa kuulumispäivitys :-)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Tyttömme aloitti osa-aikaisesti päiväkodissa elokuussa. Vaikea syksy takana, nyt ollaan tilanteessa ettei enää itke päiväkotiin mentäessä. Kaverisuhteita ja lisää rohkeutta toivon hänelle <3 Ja kiitos rohkaisusta, uskon tilanteen kyllä vielä kääntyvän parhain päin :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014
3/14 | 

Kiitos Eau de Cologne pohdiskeluista ja avoimuudesta! Tuo on varmasti asia, jonka kanssa monet vanhemmat ovat joutuneet painiskelemaan. Toivotaan parasta ja lisää ystäviä tyttärellenne! Jaan tekstisi tänään KK:n Facessa.

Riikka
4/14 | 

Kiitos koskettavasta tekstistä. Muutot ja muutokset tosiaankin kirpaisevat. Lapsen esittämät kysymykset ja ikävä eivät ole helppoja kohdata, mutta uskon että sekin helpottuu ajan kanssa. Lisäksi on hyvä muistaa sekin, että ikävä ja muistot ovat myös niitä asioita, jotka tarkoittavat että lapsi tuntee ja välittää, muistaa juurensa. Teidän perhe ja matkat Suomeen, äidinkieli ja vanhojen muistelut ovat tärkeitä. Niistä kannattaakin pitää kiinni vaikkei ne aina niin keveitä olisikaan. Kysymyksiä varmaan tulee, joka ikäkaudelle omansa.❤

Vierailija
5/14 | 

Köln on minulle rakas vanha kotikaupunki... Olen joutunut muuttamaan Suomen sisällä muutettuani tänne takaisin. Aikuisenakin tunnen samoja tunteita kuin pieni tyttäresi, eikä se ole helppoa. Voimaa teille ja nauttikaa Kölnin hyvistä puolista :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiitos! Niin ihanasti sanottu! Köln on kaupunki, joka otti meidät heti hienosti vastaan. Tänne oli helppo asettua ja täällä on hyvä asua. 

Johanna, Eau De Cologne

Oili / Ajatuksia Saksasta
7/14 | 

Olen ihan varma, että ajan kanssa muutosta tulee tytöllenne valtava voimavara. Kaikkeen tottuminen vaatii aikaa, mutta kyllä se siitä. Lapset oppivat onneksi kieliä hämmästyttävän nopeasti. Ymmärrän ettei nyt ole helppoa, mutta kyllä pikkuhiljaa varmasti helpottaa ja niitä paikallisiakin kavereita alkaa löytyä. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä! :)

Lomaa Turkissa on jäljellä vielä yhden vuorokauden verran. Hotellimme pursuilee suomalaisia, venäläisiä ja ruotsalaisia matkailijoita. Saksalaisia ei näy. Tuntuu, että minulla on jo hieman ikävä Kölniin ja ennen kaikkea ikävä saksalaisia. Saksalaisten kanssa on jotenkin mukava lomailla, tämä kävi selväksi kesäisellä Mallorcan reissullamme. 

Ikävöin myös saksankieltä niin paljon, että aamulla käänsin tv:n saksalaiselle kanavalle. Ihan vain kuullakseni mielestäni yhtä maailman ärsyttävimmistä ja rumimmista kielistä. Miten tässä näin on päässyt käymään?

Vuosi sitten tuskailin ja olin varma, etten tule koskaan sopeutumaan saksalaiseen yhteiskuntaan. Olin myöskin varma, etten koskaan tulisi pitämään saksalaisista. Tuomitsin heidät kuukauden maassa asumisen jälkeen ​röyhkeiksi, pöyhkeiksi ja töykeiksi. Syksyn mittaan, kun rakastin tulisesti uutta kotikaupunkia, taisin kuitenkin myös rakastua saksalaisiin tai ainakin Kölniläisiin.

Lomalla on ollut aikaa pohtia. Rakastan ihmisten tapaa nauttia elämästä. Naurua ja ilonpitoa kohtaan ainakin itse Kölnissä päivittäin. Oli sitten kyse arkisista tilanteista, ravintolalounaista tai kahvihetkistä. Nauru raikaa ja on tarttuvaa. Rakastan kova äänisiä väittelyitä ja sitä huutoakin. Koen eläväni kulttuurissa, jossa jokainen saa olla itsensä kaltainen ja on tilaa päästää oma persoonansa valloilleen. Kölniläiset ovat itse sitä mieltä, että he ovat Saksan rennoin ja iloisin asukaskunta. Olen kuitenkin onnekseni kohdannut hyväntuulisia saksalaisia muuallakin uudessa kotimaassani.

Ei, loma ei ole ollut tylsä. Minulla on vain ikävä kotiin. Jos pitäisi valita, lennänkö huomenna Kölniin vai palaisinko vanhaan elämään Helsinkiin, lentäisin ehdottomasti Kölniin. Sinne minä nyt kuulun. Kuinka hyvältä ja ehkä hieman oudolta tuntuu sanoa näin. Luulen ja toivon, että suurimmat kotoutumisen tuskat ovat nyt takanapäin. On ihana palata jälleen huomenna kotiin (vaikka tuomiokirkkoa en pääsekään heti halaamaan).

Kommentit (3)

Saksako ruma kieli?
1/3 | 

Vuoden jälkeen tunnet kuuluvasi Saksaan? Kävipäs nopeasti. Kehottaisin sinua menemään Saksassa, niin sitten sä vasta pääset tutustumaan tämän maan kansalaisiin.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, kuten olen aiemmissa kirjoituksissa todennut, että kotoutuminen on pitkä prosessi ja tunteet heilahtelevat laidasta laitaan. Suomalainen toki olen, mutta tällä erää viihdyn Saksassa tai ainakin Kölnissä hyvin ja tunnen kotini olevan täällä. Ja kyllä, saksa on mielestäni ruma ja vaikea kieli. Mutta se on vain minun mielipiteeni ja makuasioista ei voi kiistellä ;)

Johanna, Eau De Cologne

Satsuma Bubble
2/3 | 

Ensimmäiseen komenttiin: Miksi ei vuoden jälkeen voisi tuntea kuuluvansa johonkin paikkaan?! Niinhän voi tuntea vaikka jo sillä hetkellä, kun maahan astuu. Olipas ahdaamielisesti kommentoijalta ajateltu! :D

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat