Kirjoitukset avainsanalla maahanmuutto

Lapsen päiväkodissa on ollut meneillään alkukevään ajan hieman huonompi jakso. Lapsi on aiemmin kertonut, ettei viihdy siellä ja hän on kertonut myös, että häntä kiusataan.

Tätä kaikkea ollaan nyt selvitelty yhdessä henkilökunnan kanssa ja asia on hoidettu mallikkaasti. Emme voi kuin olla heille kiitollisia siitä, että asiaan on suhtauduttu vakavasti ja asian tultua julki, se on hoidettu kuntoon nopeasti. Lapsi on tällä hetkellä suhteellisen tyytyväinen oloonsa ja kavereihinsa, mutta päiväkotiin jäämisestä on hänelle tullut mörkö.

Kyllähän se äidin sydäntä viiltää, kun viisivuotias vuodattaa jatkuvasti kyyneleitä päiväkodin oven avatessamme, vaikka hetki sitten loikki tyytyväisenä kohti hoitopäivää. Lapsi tarrautuu naulakoilla äitiinsä ja huutaa, että "älä mee". 

Meille on kerrottu, että kaikki on hyvin heti kun poistun ja sen kyllä uskon. Lapsi on nykyisin häntä haettaessa aina onnellinen päivän tapahtumista ja juttelee asioista kovin positiivisin mielin. Hän on myös kertonut, ettei häntä enää kiusata. 

Mutta aijai, kyllä minä tänä aamuna sain tuntea olevani maailman surkein äiti. Sain nimittäin henkilökohtaisesti palautetta eräältä tyttäremme päiväkotikaverin äidiltä. Puoli tuntia päiväkodista lähtöni jälkeen puhelimeeni kilahti viesti, jossa tiedotettiin seuravaa: "Huhuu, Eevi jäi tänne itkemään. Minne sinä oikein lähdit? Minä jäin sitten häntä lohduttamaan ja sylittelemään, kun hänellä oli niin paha olla".

Voitte vain arvata, kuinka sisälläni kihahti. Soitin ystävälleni ja tuskailin puhelimeen, etten kestäisi enää hetkeäkään tätä saksalaista puuttumiskulttuuria. Mieleni teki myös soittaa kyseiselle äidille ja "kertoa", ettei asia kuulu hänelle tuon taivaallista ja osaan kiitos kyllä hoitaa tyttäreni.  

Tyydyin kuitenkin näpyttelemään naurettavan huonolla saksalla viestin, että kiitos vaivannäöstä ja tällaista meillä on aina päiväkotiin mentäessä. Tämän jälkeen puhelimeeni kilahti vielä pari täsmäohjetta, miten minun tulisi jatkossa tilanteissa toimia. Kiitin tästäkin ja tunsin kuinka otsassini luki: "Huono äiti."

Kuinka mieleni tekeekään kirjoittaa, etten voisi kuvitellakaan, että Suomessa tapahtuisi tällaista. Ja, että tämä tällainen on niin saksalaista! 

Ehkä kuitenkin jätän kansalaisvertailut tähän ja huokaan vain syvään: 

Äiti voi olla toiselle äidille mitä suurin susi. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (12)

Sara
1/12 | 

Minä taas ajattelen, että tämä kyseinen äiti oli oikeasti huolissaan ja halusi auttaa. Ja jos hoitajilla ei ollut aikaa ottaa syliin. On tietenkin harmi, jos lapsi ei mielellään jää päiväkotiin. Ymmärtäähän sen, että tollaisen taustan jälkeen kestää hetken, että lapsi luottavaisin mielin jää päiväkotiin. Uskon, että niin tulee varmasti toivottavasti tapahtumaanki .

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Valitettavasti kyseisen äidin viestit eivät olleet kovin ystävällisiä. Eikä itselläni tulisi koskaan mieleen puuttua kenenkään lapsen kasvatukseen tällä tavoin. Ja hän vielä lisäksi näki, kuinka lapsi otettiin jo hoitajan toimesta vastaan. Hoitajat ovat itse sanoneet myös, ettei heidänkään paijaamisensa auta, vaan että lapsi tarvitsee hetken omaa rauhoittumisaikaa.

Johanna, Eau De Cologne

Jonna
2/12 | 

Koita antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos! Itsehän tiedät toimineesi oikein ja päiväkodin henkilökunnan kanssa sovituilla säännöillä. Tämä on kyllä saksalaisen puuttumiskulttuurin huono puoli. Toisaalta pidän kyllä siitä, että uskalletaan puuttua toisten asioihin, monissa tapauksissa se on kuitenkin hyvä asia. Mutta ylilyöntejä tietysti sattuu aina välillä. Ja hei, tosi ikävää, että teillä on ollut kiusaamista päiväkodissa, mutta mukava kuulla, että siihen on puututtu hienosti ja asia saatu paremmalle tolalle :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiusaamisasia on kyllä hoidettu oikein mallikkaasti. Ja lasta on huomioitu entistä enemmän tapauksen jälkeen, joten emme voi valittaa. 

Puuttuminen mitä erilaisimpiin asioihin, kyllä välillä pöyristyttää ja yllättää. Mutta kuten sanoit, on tilanteita joissa se on todella paikallaan. 

Johanna, Eau De Cologne

Murehtija
Liittynyt6.9.2015
3/12 | 

Äitiys, toinen kulttuuri ja varsinkin puuttumisen kulttuuri - siinä onkin kunnon kombo! Pystyn hyvin samaistumaan sun reaktioon... Rinta rottingille! Sinä tunnet lapsesi parhaiten.

Ihanaa että kirjoitat asioista niin kuin ne ovat!

Meillä kävi tänään muuttofirman miehet mittailemassa kuutioita...

Valkkis
5/12 | 

Oi voin uskoa että sulla kiehahti! Pää pystyyn vaan :) Puuttuminen on mielestäni jees, jos kyse on ns. "koko kylä kasvattaa" ideologiasta. Esim. jos oma kullannuppuni hölmöilisi valvovan silmäni kantamattomissa, toivoisin siihen puututtavan, mutta tällainen "puutun koska haluan kiillottaa omaa sädekehääni" ei ole sitä mitä ympäristöltä toivon. Katsotaan millaisia tilanteita meillä tulee eteen, vielä en ole päässyt henkilokohtaisesti tähän puuttumiskulttuuriin tutustumaan...;)

Vierailija
6/12 | 

No, koita ottaa vähemmän vakavammin. Olen asunut täällä Stuttgartin lähellä viimeiset 38 vuotta. Taisi se rouva vaan olla kovin poikkeuksellisen huolehtivainen. Kahden lapseni (nyt jo 24 ja 26) en muista kenenkään ihan noin puuttuneen. Varmasti olet hyvä äiti.

Elina
7/12 | 

Voin kuvitella, että kiehuu varmaan vieläkin... niin tekee nimittäin mullakin sun puolesta.
Monet tuollaiset puuttuja-mamat yrittävät pönkittää omaa "erinomaisuuttaan" näyttämällä toisille kaapin paikan.
Ainoa tapa pysäyttää nämä besserwisserit, jotka haluavat aina neuvoa toisia, on se amerikkalainen tapa: kiität kohteliaasti hymyillen vinkistä, teeskentelet lupaavasti kokeilla tätä kivaa ohjetta ensi kerralla, käännyt kannoillasi ja teet ihan niinkuin itse parhaaksi näet. Saksalaiset ovat tosi hämmentyneitä, kun ei synny mitään (heidän mielestä kivaa) väittelyä tai et selittele mitään, mihin he ovat normaalisti tottuneet (jotta voisivat painaa vielä matalammaksi).
Tuosta toimintatavasta saat itsellesi paremman mielen: pääset moisesta riesasta nopeammin eroon ja olethan pelastanut näennäisesti besserwisserin päivän, koska hän sai jakaa sinulle kullanarvoisen neuvonsa.
Voimia!

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Täydellinen äiti on vielä rasittavampi ;-) Näinhän se on, että kun asiasta on itsellä jo paineita tarpeeksi, ei siihen kaipaa enää sormen heristäjiä viereen neuvomaan..  

Johanna, Eau De Cologne

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänään, lomalta paluun jälkeisenä ensimmäisenä kotipäivänä pyykkikone laulaa ja "Vain Elämää" on pyörinyt teeveessä. Tänään piti olla päivä, jolloin keskitän energiani kotihommiin ja postin kantamiin suomalaisiin lehtiin. Toisin kuitenkin kävi. Yksi blogiteksteihini jätetty komentti kirvoitti ja innoitti mielen kirjoituspuuhiin. 

Kirjoitan blogiani omalla nimelläni (vaikka nimeni ei olekaan blogini nimi, heh) ja omilla kasvoillani. Blogini kommenttiosiossa ei ole esimoderointia päällä ja kaikki kommentit ovat tervetulleita. Toivoisinkin blogini tulevaisuudessa olevan siinä tilanteessa, että kommenttiosioihin syntyisi keskustelua kirjoittamistani asioista. Olen bloggarina ja myöskin maahanmuuttajana vielä noviisi. Tämä yksi kommentti sai tuoreen bloggarin nahkani hieman surulliseksi. Ryhdyin siksi juuri tänään pohtimaan omaa blogityyliä ja maahanmuuttajuutta. 

Kirjoittajana en ole kovin yksityiskohtainen ja ajattelinkin, että ehkä minun on syytä alkaa teksteissä kiinnittämään enemmän asioiden avaamiseen huomiota. Mainitsemassani komentissa oli nostettu muutama tekstini lause esille niitä sen enempää perustelematta. Kommetoijan oma näkökulma ja aikeet jäivät piiloon. En voi tietenkään olettaa, että lukijat tuntevat minua ja ajatusmaailmaani henkilökohtaisesti. En voi myöskään kuvitella, että kaikki lukijat jaksavat kahlata kaikki tekstini läpi, jotta olisivat näin ollen kartalla kirjoitusteni tarkoitusperästä. Ymmärrän, että on olemassa mahdollisuus, että omat kirjoitukset saattavat aiheuttaa harmitusta ja mielipahaakin. Se, että kuvittelin blogini liikkuvan neutraalilla maaperällä ei välttämättä pidäkään paikkaansa. 

Kommentti ei sinänsä mielestäni ollut ilkeä. Koin kuitenkin, että kommentoija halusi kyseenalaistaa minun kuuluvuuden tunnetta. Sitä, että tunnen kotini olevan Kölnissä ja Saksassa. Jos en saa reilun vuoden asumisen jälkeen tuntea olevani kotona Kölnissä, mitä ja miten sitten saisin tuntea? Pitäisikö minun vuodattaa Suomi- ikävää ja sanoa kotini olevan Suomessa? Miksi en saisi tuntea hyvänolon tunnetta siitä, että tällä erää asuminen toisessa maassa tuntuu hyvältä? Milloin minulla olisi sitten lupa sanoa kotini olevan Saksassa? Olen kuitenkin saanut elämäni aikana tuntea kuuluvani Italialaiseen ja Portugalilaiseen yhteiskuntaan, vaikka olen molemmissa asunut vain lyhyitä aikoja, 

Minusta tuskin koskaan tulee saksalaista, olen suomalainen ja meidän perheemme on suomalainen. Emme kuitenkaan ole tulleet tänne huvimatkalle, mieheni työ saksalaisessa yrityksessä on vakituinen. Itse olen asetellut elämääni myöskin hiljalleen niin, että mahdollisesti tulemme asumaan täällä pidempään. Olen noviisi, minulla on paljon opittavaa niin saksalaisuudesta kuin maahanmuuttajuudesta. En väitäkään olevani samassa asemassa, kuin vuosikymmeniä täällä asuneet suomalaiset. Blogini on kuitenkin tarinaa minun näkökulmistani ja kokemuksistani.

Vastatakseni vielä kommentoijalle: Kyllä, saksa on mielestäni yksi maailman rumimmista kielistä. Se on vaikea kieliopillisesti ja sanat kuulostavat kovilta. Opiskelin koulussa viisi vuotta saksaa aikoinaan ja valitsin sen siksi, koska ajattelin siitä olevan minulle hyötyä. Ylioppilastodistukseeni sain B:n. Toivon kuitenkin, että jonain päivänä osaan sujuvaa saksaa. Suomen kieli ei ole kauneudessaan mielestäni yhtään sen parempi. Nämä ovat kuitenkin makuasioita ja jätän aiheen käsittelyn tähän.

Vuodatuksen jälkeen tämä noviisi toteaa, että kuinka mukavaa onkaan aloittaa huomenna Kodin Kuvalehden blogikurssi! Verkossa opiskelua tiedossa seuraavat kahdeksan viikkoa. Tämä tekee niin hyvää minulle, että blogilleni!

Kommentit (8)

Teea Alpeilta
1/8 | 

Taisi se kommentoija vähän loukkaantua kärjistetyistä sananvalinnoistasi :) Kulttuurishokin eri vaiheissa maan, kielen ja kulttuurin kokee eri tavalla, ja nää tuntemukset voi muuttua nopeastikin. Lisäksi jokaisella on oma mielipiteensä, mutta toisaalta jokaisella on myös oikeus loukkaantua niistä, mikä tosin tässä tapauksessa on vähän tyhmää. :D Vähän sama kun joku sanoisi, että et sä voi sanoa että Vain elämää on katsomisen arvoinen ohjelma.

Ja hei, joku voi tuntea kuuluvansa jonnekin jo ennen kuin on edes käynyt siellä! ;)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Aivan totta! Kirjoitit kivasti! Nämä kulttuurishokin tunteet ailahtelevat päivittäin. Kuin keinuvassa laivassa olisi. Vaikka kirjoitan ehkä kärjistetysti, mutta tunteet ovat kyllä voimakkaita sekä hyvässä että pahassa. 

Tuskin on muuten olemassa blogia, joka ei aiheuttaisi närää jonkin mielessä, olisi se sitten miten tahansa kirjoitettu. 

Johanna, Eau De Cologne

Julkka
2/8 | 

Joidenkin mielestä maata ei saa yhtään kritisoida jos sanot rakastavasi sitä ta kuuluvasi siihen. Olisi kyseessä kieli, tavat, hallituksen toimet jne. Pitää vaan koko ajan kertoa että kaikki on ihanaa ja kuinka kiitollinen on pelkästä mahdollisuudesta asua tässä maassa. Tämä harhaluulo kohdistuu aika monesti myös Suomessa asuviin maahanmuuttajiin.

k
3/8 | 

En ole blogiasi lukenut muuten kun tämän postauksen ja edellisen postauksen kommentin.:) ajattelin kumminkin kommentoida kun vihainen kommentti kirvoitti mullakin ajatuksia.Luulen että monella pitempään jossain maassa asuneella tulee jonkinlainen ylemmyydentunto verraten vähemmän aikaa maassa olleelle ja alussa jokaisen ulkosuomalaisen suhtautuminen uuteen maahan on naiivia. Se ehkä ärsytti edellistä kommentoijaa, että joku newbie tulee kritsoimaan paikkaa jota hän pitää kaikinpuolin erinomaisena, en tiedä :) outoahan se on kysenalaistaa jonkun muun tuntemukset mikä tuntuu kodilta, kukin olkoot kotonaan missä tahtoo. Oli vaan kommentoitava koska tätä tulee toisinaan mietittyä ulkkariblogeja lukiessa. Joskus mietin miksi rakentaa suomi ulkomaille, jos kaikki tavarat ja ssustus on suomesta ja elää pienesä kuplassa, ulkomailla mutta toinen jalka suomessa. Kai sitä jokainen kaipaa jotain kotimaastaan, toiset enemmän ja toiset vähemmän. :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiitos! Ihanasti kirjoitettu! Elämä uudessa kotimaassa ei ole ollut yhtä ruusuilla tanssia, mutta jotenkin sitä nyt jo pystyy ja haluaa myös poimia parhaita palojakin joita vaalia! Sana on kuitenkin vapaa ja kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Kettuilua mielummin, lukisin kuitenkin ihmisten mahdollisia mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia :)

P.s meidän kodissa ei juurikaan oo Marimekkoa, vaikka aluksi niin suunnittelinkin ;)

Johanna, Eau De Cologne

Anna_
4/8 | 

Me ollaan asuttu sun kanssa täällä Kölnissä yhtä kauan, ja kyllä mäkin voin sanoa että kuulun NYT tänne. Eihän voisi elää ja suunnitella tulevaa, jos tuntisi toisin. Olen asunut monessa maassa, ja olen aina tuntenut että kuulun sillä hetkellä sinne. Paitsi kerran Suomessa, mutta silloin iso osa elämää olikin jossain muualla :). Ja olen kyllä aina tuntenut olevani suomalainen, sitähän ei mikään muuta! Luulen, että kommentoija on joku, joka ei ole koskaan asunut kaukana syntymäpaikastaan, eikä ymmärrä, että voi samaan aikaan viihtyä ja sopeutua ulkomaille ja olla ylpeä siitä mistä on kotoisin. Tai sitten häntä vain ärsytti joku muu asia kirjoituksessasi, anonyymina on niin helppo huudella.

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat