Kirjoitukset avainsanalla työelämä

Kaksi ja puolivuotta sitten kääntyi elämässäni täysin uusi sivu: Muutin Saksaan ja aloitin pestin kölniläisen kerrostalokodin hausfrauna. Koen, että on eräänlaisen välitilinpäätöksen aika. Mitä olen oppinut ja mitä kaikkea pääsääntöinen kotona oleminen on elämääni tuonut?

Arki ei ole ollut vain samppanjalasien kilistelyä ja ruusuilla tanssimisista, vaikeita hetkiä on ollut enemmän, kuin lähtiessä olisin kuvitellutkaan. Minä, joka olen aiemmin saanut adrenaliinia jännittävästä sekä mielenkiintoisesta sosiaalialan työstä ja ammatti on ollut tärkeä osa omaa identiteettiäni, olen joutunutkin tarkastelemaan itseäni kahden ja puolen vuoden ajan täysin uudelta kantilta. Vaikka käynkin ihanassa osa-aikatyössä, saksalaisen järjestelmän mukaan olen kotiruova, sillä kuulun tulojeni perusteella mieheni sairaskassaan ja hänen verotuksensa määrittelee minut kotona olevaksi.  

Kuten jo mainitsinkin, hankalaa on toisinaan ollut. Kerroin taannoisessa radiohaastattelussa, että missään nimessä minusta ei ole tullut kodinhengetärtä, eivätkä kotityöt maistu tänä päivänä yhtään sen paremmalta kuin aiemminkaan. Tähän kirjoitukseen olen kuitenkin päättänyt koota joitain huomion arvoisia, positiivisia asioita, joita hausfraun pesti on minulle opettanut: 

1. Lapseni ainutkertainen lapsuus on saanut uuden merkityksen: Olen saanut tutustua tyttööni perinpohjaisesti ja viettää aikaa hänen kanssaan tavalla, joka ei meillekään Suomessa asuessa olisi mahdollista. 

2. Olen ymmärtänyt, että minun ei tarvitse määrittää itseäni vain työn kautta. Voin olla oman elämäni menestyjä tälläkin tavoin, ihan "vain" kotiäitinä ja jättää "aiotko kauankin laakereilla lepäillä"- kommentit omaan arvoonsa.

3. Hetkessä eläminen: Elämä on tässä ja nyt. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Voi olla, että miehen työ vie meidät toisenlaiseen maahan tai ehkä palaamme jossain vaiheessa Suomeen. 

4. Olen oppinut, että kotona oleminen ei ole sama asia, kuin lomalla oleminen. Kodista ja lapsista huolehtiminen on arvokasta työtä ihan siinä missä jokin muu työ. Olen kokemukseni perusteella valmis tarvittaessa nousemaan barrikadeille kotiäitiyden puolesta. 

5. Olen varma, että kotona vietettyjä vuosia en tule katumaan. 

Bonuksena: Minulla on ollut aikaa opetella tekemään erinomaisia karjalanpiirakoita...

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Jonna
1/3 | 

Hyvä postaus, täyttä asiaa! Olen samaa mieltä kaikista noista opeistasi, paitsi kohdasta 4. Minä en ole koskaan kuvitellut, että "vain" kotona oleminen olisi lomailua. Mutta on se leppoisampaa kuin, että molemmat vanhemmat painaisivat pitkää päivää töissä. Mutta tämä hieman leppoisampi tahti on vain hyvä asia. Siitä hyötyvät niin lapset kuin työssäkäyvä puolisokin. Ja kyllä elämästä pitää ehtiä myös nauttimaan ;)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Ehkä "lomailu" oli hieman kärkevästi sanottu.. Sanotaan se sitten vaikka näin, että en ehkä aiemmin osannut arvostaa kotona olemista samalla tavalla kuin nyt. Kun lapseni syntyi, oli minulla kiire töihin, etten vain olisi jumahtanut kotiin..  Nyt näen asiat toisenlaisesta näkökulmasta :-)

Johanna, Eau De Cologne

Rva K from Twinland
2/3 | 

Tuttuja ajatuksia. Ensimmäinen vuosi ulkomailla kotiäitinä oli oman identiteetin hakemista. Lopulta kuitenkin tuntuu, että ulkomailla oli helpompi itselleni sopeutua kotiäidin rooliin.

Nyt olenkin sitten saanut taas opetella uutta roolia työssäkäyvänä suurperheen äitinä. Tässä ajatuksia työhön paluusta http://fromtwinland.blogspot.fi/2017/01/paluumuuttajan-paivakirja-askele...

Sisältö jatkuu mainoksen alla

“Nyt on kiire!”, huudahdan tyttärelleni klo 11 aamupäivällä. Lounas on vielä syömättä ja hänellä on yöpaita päällään. Itse haarukoin seisaaltaan kalapuikkoja. Päiväkotiin ja töihin pitäisi kohta lähteä.

Samalla kun hoputan, mietin miten ihmisellä voi olla kiire kello 11 aamupäivällä. Miten en tänäkään aamuna saanut tehtyä asioita niin, ettei kiirettä tarvitsisi hokea. Kilpajuosta kellon kanssa.

Totuinko täysipäiväisenä Hausfrauna liian verkkaisaan menoon ja nyt arjen hallinta tuntuu karkaavan käsistä. Karkaavan käsistä minulta osa-aikatyöläiseltä. Suorastaan huvittavaa ja naurettavaa. Arki on tällä hetkellä juuri sellaista, kuin itse olen siitä tehnyt. Arki on työpäivinä kaaottista. 

Tällaisina kiireen värittäminä päivinä tuntuu lapsellakin olevan vaatimuksia urakalla “Äiti, tule tänne, äiti tee sitä, tätä ja tuota!”. Kiire on tarttunut lapseenkin. Yhdessä sinkoilemme ympäri kotia ja “kiirehdimme”. Ja kun olen vienyt lapsen päiväkotiin, juoksen bussille. 

Olen viikossa arkisin kahtena tai kolmena päivänä töissä. Tällöin tyttäremme menee iltapäiviksi päiväkotiin. Päiväkoti on auki klo 7-19 ja tavallisesti hän on siellä noin klo 12-17 tai 12-18. Viikkomme on myös muuttunut niin, että olen ollut nyt useampana lauantaina töissä. Arkivapaat on ihania ja silloin olemme lapsen kanssa molemmat vapaalla. 

Suomessa koti ja elämä pysyi järjestyksessä kokopäivätyöläisillä ja kokopäivätarhalaisella. Olenko laiskistunut? Ehkä, tai ainakaan en ole yhtä tehokas kuin ennen. Vuoden ajan elin täysin erilaista päivärytmiä laiskoine aamuinen ja hitaine lounaineen. Uuteen on ollut vaikea totutella. 

Hävettää puhua kiireestä, kun sitä ei oikeasti ole. Minulla on ihana työ, josta nautin. Kiireeseen ei ole aihetta. Kiire on kamalaa. Hiljaa hyvä tulee, opettelen jälleen hallitsemaan päänsisäistä kaaosta. Hoppu saa nyt luvan loppua!
 

Kommentit (0)

 

"Hausfrau". Siinä se luki. Olin hetki sitten avannut tilin saksalaiseen pankkiin ja ammattini kohdalle oli merkitty hausfrau. Kerroin kyllä pankkivirkailijalle olevani ammatiltani sosionomi ja tällä hetkellä ilman työtä. Vaikka olin nimikkeellä aiemmin vitsaillutkin, mutta nyt asia tosiaan oli konkreettisesti totta. Suomessa nimikkeeni olisi työtön tai kotiäiti, täällä sain olla kotirouva.

Olin muutamia päiviä aiemmin saapunut Kölniin ja jättänyt taakseni suomalaisen työelämän. Kymmen vuoden ihmistyö tuntui harteilla ja koin elämänmuutoksen tulleen oikeaan aikaan. Muutimme toiseen maahan ja muutimme arkemme toisenlaiseksi. Miehen tehdessä pitkiä päiviä uudessa työssään, koti oli minun ja tyttömme (sekä edesmenneen koiramme) valtakunta.

Kotitöiden keskellä arki värittyi uusilla tuttavuuksilla ja tutustumisella Kölniin. Tyttäremme aloitti uusia harrastuksia ja kuljimme ja kuljemme edelleen niissä kolmena päivänä viikossa. Arjesta tuli värikästä ja ihanaa. Sai nauttia hitaista lounashetkistä, kahvitteluista ja Kölnistä.

Olimme jo ennen muuttoa päättäneet, että lapsi saisi pitää välivuoden päiväkodista ja olisimme kotona kahdestaan. Liikkuessamme päivisin, ihmiset saattoivat pankissa, postissa ja kaupoissa kysyä "miksei lapsi ole päiväkodissa?" Kukaan täällä ei ihmetellyt, miksi minä en ole töissä. Lapsen integroitumisesta yhteiskuntaan oltiin enemmän huolissaan.

Suomesta kuulin toisinaan ihmettelyjä siitä, että aionko tosiaankin olla ilman töitä. Ihan vain laakereilla lepäillä. Samalla kun nautin, koin syyllisyyttä siitä, että nautin. Täällä Saksassa asiat ovat kuitenkin toisenlaisia osittain Suomeen verrattuna. Muunmuassa perheverotus, lasten koulunkäynti- ja päiväkotikuviot ovat erilaisia. Mutta sitä on vaikea ymmärtää, ennen kuin itse kokee asian ja asuu paikanpäällä arkea elämässä. En minäkään asiaa aiemmin ymmärtänyt ja naureskelin kotirouvaudelle.

Takana on ihana hausfrau vuosi! Olen saanut nauttia tyttäreni seurasta ja olen saanut aikaa itselleni. Arvostan tällä erää kotona olevia äitejä enemmän ja tiedän, ettei kotona oleminen ole pelkkää loikoilua.

Ajattelin, että kotona oleminen sopii minulle ja olisin mielelläni hausfrau hamaan tulevaisuuteen. Mutta ajatukset muuttuivat, kun tyttö meni päiväkotiin elokuussa. Mieleeni tuli toive pienestä työstä päiviä täyttämään. Aloin kaipaamaan työelämän mukavia puolia, kuten omaa palkkapussia ja sosiaalisia suhteita.

Olen onnellinen. Arkemme on jälleen muuttunut ja olen tällä viikolla aloittanut työt ihanassa putiikissa. Tästä lisää seuraavassa postauksessa!

Kommentit (0)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat