Kirjoitukset avainsanalla suomalaisuus

Jokin aika sitten eräs blogini lukija pyysi, että kirjoittaisin joskus jotain Suomesta ja suomalaisista, sillä koska allekirjoittaneella on aina jonkin sortin mielipide saksalaisista ja Saksasta, omaan sellaisen oletettavasti myös suomalaisista. Mikä siis mättää, enkö uskalla tuoda mielipidettäni julki -ainahan on sellaisesta kansakunnasta helppo kirjoittaa, joka ei ymmärrä sitä mitä tänne blogiini kirjoitan. 

Lukija on oikeassa- Saksa ja saksalaiset ovat helppo kohde. Toki jo näin neljän vuoden maassa asumisen kohdalla on maahan ja saksalaisiin aina niin mieltä lämmittävä viha-rakkaussuhde ja aiheena tämä on ehdottomasti yksi kestosuosikeistani. Ei mene päivääkään, ettenkö tätä aihetta puheissani käsittelisi.

Viestin luettuani mietin, että eihän minulla ole Suomesta ja suomalaisista juuri nyt mitään sanottavaa ja tämä aihe tuntui siinä kohtaa kovin neutraalilta. Kotimaa on rakas ja siellä olevat ihmiset ovat rakkaita. Piste.

Tänään kuitenkin aloin miettimään aihetta uudelleen, sillä Facebookin aina niin ihanat muistot pulpahtivat taas seinälle ja toivat mieleen lähes 10- vuoden takaisen tapahtuman. Ei mitään niin kovin vakavaa, mutta jotenkin mielestäni niin suomalaista ja tympeää - tämä tuli tästä muistosta ensimmäiseksi mieleeni. Ja en halua nyt avata tätä kymmenen vuoden takaista Facebook- kirjoitustani mitenkään sen enempää, sillä tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, tämä muisto vain antoi tälle kirjoitukselle pienen sysäyksen. 

Näitä asioita erityisesti tällä hetkellä fanitan saksalaisissa ja Saksassa:

1. Saksassa jopa lapsetkin ovat kohteliaita toisilleen. Kiitos, ole hyvä ja nimeltä tervehtiminen kaikuvat meilläkin päiväkodissa tilanteessa jos toisessa. Lapset kyselevät paljon myös kuulumisia toisiltaan. Kun lapsille pienestä alkaen opetaan, että tuntemattomiakin ihmisiä on hyvä tervehtiä esimerkiksi lääkärin odotusaulaan mennessä, on toivoa, että hyvät tavat säilyvät aikuisuuteenkin. Siinä missä jaksan urputtaa saksalaisten röyhkeydestä ja joka asiaan puuttumisesta, ovat he myös äärimmäisen kohteliaita. Tähän asiaan Rouva Ihme on havahtunut useampaan otteeseen. 

2. On ihan ok olla äänekäs ja värikäs. Tunteet saavat näkyä ja ääni kuulua. Kokemukseni mukaan saksalaiset ovat enemmän värikkäitä ja äänekkäitä, kuin hajuttomia ja mauttomia. Jos jokin asia ei sovi, se kyllä kerrotaan. Vaikka tähän on ollut opettelemista- liputan tällaisen kulttuurin puolesta enemmän kuin "en mä tiedä ja ihan sama"- sillä ihan varmasti kaikilla on jokaisesta asiasta jonkinlainen mielipide ja nämä mielipiteet saisivat suomalaisten suustakin kuulua enemmän. 

3. Sosialisuus on täällä niin monimuotoista. Ihmiset kokoontuvat helposti yhteen esimerkiksi jalkapalloa katsomaan. Täällä ihmiset rakastavat järjestetää juhlia ja osallistua niihin. Jos järjestät juhlat, sitä arvostetaan ja vaivaudutaan ilmoittamaan pääseekö kutsuttu paikalle vai ei. Apua järjestelyihin tarjotaan myös helposti. 

4. Alkoholi ei ole aina mörkö ja sitä voi tarjoilla ja nauttia myös lasten läsnä ollessa. Vapaalla ja rennolla alkoholikulttuurilla on puolensa (toki myös ne huonot puolet ja huonot vaikutukset ovat näkyviä täälläkin). Tähän vapauteen liittyy myös ajatus siitä, että hauskaa voi olla ilman alkoholiakin ja se on ihan ok saksalaisille, vaikka olisit absolutisti. Toisinaan tuntuu, että suomalaisessa kulttuurissa tätä alkottomuuttakaan ei oikein ymmärretä. Kunnon rännikännit päälle- tai olet huonoa seuraa. 

5. Kaupat voivat hyvin olla sunnuntaisin kiinni. Asia jota olen monesti täällä manaillut ja Suomessa juoksen toki iloisesti ruokakauppaan sunnuntaisinkin. On toisaalta vapauttavaa, että yhden päivän viikossa voi pyhittää muille asioille kuin kaupassa käymiselle. Sunnuntaisin voikin sitten kaupan kassajonon sijaan jonottaa omaan suosikkileipomoonsa. Tämän kaltainen vanhanaikaisuus viehättää!

Konalla- blogin Anun tavoin mietin minäkin toisinaan osaisinko enää (vaikka kovasti toisaalta kotimaata kaipaankin!) Suomeen sopeutuakaan. Anun ajatukset Suomen lomalta voit käydä lukemassa tästä.

 

 

Kommentit (1)

Alankomaalainen
1/1 | 

Olen nyt asunut Suomen ulkopuolella 49 vuotta. Käyn kyllä aika usein Suomessa, joskus jopa kaksi kertaa vuodessa. On minulla joskus olllut jopa viiden vuoden väli käynneissä. Ensin asuin noin vuoden Saksassa, sen jälkeen olen asunut Alankomaissa. Matkustelen paljon. Vitsinä kerromme pitävämme Euroopan taloutta yllä matkustellen Alankomaista autolla Suomeen ja takaisin, sitten Alankomaista Italiaan ja takaisin. Kansalaisuuteni on alankomaalainen, mutta suomalaisuutta ei minusta saa pois hankaamallakaan. Olen kyllä vierautunut Suomesta siten, että joka kerta siellä ollessani on yllätys se puhumattomuus, jäykkyys ja hermostuminen siitä, että ollaan muukalaisten kanssa tekemisissä. Ehkä asia johtuu siitä, että oleskelemme pienellä paikkakunnalla Keski-Suomessa emmekä Helsingissä tai Tampereella saatikka Pohjois-Karjalassa. Siellä jo 20 v. Sitten iloitsivat aivan tuntemattomat ihmiset ystäviemme tapaamisen yhteydessä Alankomaalaaiseen tapaan vaihdetuista " suukkoloista".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eilen, keskiviikkoaamuna istuin päiväkotimme kokoushuoneessa ja keskustelin saksaksi hoitajan kanssa kuluneesta syksystä. Hoitajalla oli edesssään nippu papereita, joihin hän oli kirjannut lapsestamme huomioita eri aihealueiden alle.

"Eevillä menee tosi hyvin meillä, hän on nähtävästi onnellinen täällä. Hänellä ei ollut vaikeuksia sopeutua, vaan hän luotti meihin aikuisiinkin jo alusta alkaen. Välillä hän palaa aina puheissaan aikaan vanhassa päiväkodissa ja kertoo meille avoimestikin asioista, joista hän on edelleen surullinen. Meillähän ei esimerkiksi pakoteta lapsia koskaan syömään lautasta tyhjäksi jos eivät he itse halua", aloitti hoitaja keskustelumme.

Olin hetken hiljaa ja nyökkäilin, oikeassahan hän on. Lapsi on tosiaan onnellinen ja vapautuneempi, senhän me huomasimme jo alkuvaiheessa. Kerroin hoitajalle, että Eevillä on tapana toisinaan myös käydä kanssani läpi vanhan päiväkodin vaiheita ja aina keskustelun päätteeksi hän toteaa, kuinka onnellinen hän onkaan uudessa päiväkodissa.

"Eevi on tosi pidetty lapsi meillä lastenkin keskuudessa. Hän ottaa huomioon kaikki ja on valmis auttamaan myös pienten lasten kanssa. Välillä hän tykkää vain tarkkailla, eikä välttämättä ole aina suuna päänä menossa mukana. Mutta sen olemme huomanneet, että järjestys ja aikataulut ovat hänelle tärkeitä. Hän haluaa aina etukäteen tietää, mitä tapahtuu ja mihin aikaan", hoitaja jatkoi.

Kerroin hoitajalle, että näin hän toimii kotonakin ja että isän vaihtelevat poissaolot ovat hänelle vaikeita toisinaan, koska hänelle on tärkeää aina tietää tarkalleen, milloin isä tulee ja milloin lähtee ja toisinaan emme aina tiedä tätä edes samalla viikkolla.

"Isän poissaolo ei näy Eevin käytöksessä päivien aikana mielestäni mitenkään, hän vaikuttaa kovin tasapainoiselta ja on kykeneväinen ilmaisemaan kaikenlaisia tunteitaan avoimesti", hoitaja kertoi.

"Meitä ilahduttaa kovasti, että Eevi kertoo niin paljon asioita Suomesta ja suomalaisista tavoista. Esimerkiksi viime viikolla hän oli kovin ylpeä, että olitte juhlimassa 100- vuotiasta Suomea. Tällä viikolla olemme saaneet kuulla mitä Suomessa syödään jouluna ja miten tätä juhlaa vietetään kotimaassa. Hänellä on selkeästi suomalainen identiteetti, vaikka ei osaakaan määritellä sitä, mistä hän tulee ja on kotoisin, kun olemme tätä häneltä kysyneet. Saksan kielitaidoista ei kannata olla huolissaan, hän puhuu saksaa kuin äidinkieltään ja on tosi varma puheissaan eikä pelkää virheitä. Lapsillehan se kielten oppiminen on niin helppoa, huomaahan sen siitäkin, että Eevi puhuu niin paljon paremmin saksaa kuin esimerkiksi sinä." Hoitaja päättää keskustelumme.

Kiitin keskustelusta ja pyyhin silmäkulmiani. Tuli sellainen tunne, että lapsemme taitaa sittenkin olla hyvin sopeutunut uuteen kotimaahansa, ainakin vanhempiaan paremmin.

Kommentit (2)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Vaikka itse pyristelenkin sopeutumisen kanssa edelleenkin, niin tuntuuhan se mahtavalta, että lapsi ainakin tuntee olonsa kotoisaksi :-)

Kiitos, oikein mukavaa joulun odotusta myös!

Johanna, Eau De Cologne

Syyskuu on vierähtänyt jo pitkälle, mutta me ollaan edelleen ns. tässä uuden päiväkodin vaaleanpunaisessa pumpulissa. Arki tosiaan tuntuu yhdeltä pitkältä juhlalta, niin hienosti ja helposti asiat tuntuvat nyt sujuvan. 

Lapsi on päiväkodissa aamusta iltapäivään ja näin ollen myös omat työaikani ovat muokkautuneet. Päiväkodissa on oltava aamuisin klo yhdeksään mennessä ja sieltä pitää tytär noutaa viimeistään klo 17. Mielellään jo aiemmin, "sillä kukaan lapsi ei ole täällä sulkemisaikaan saakka", näin meitä on ohjeistettu. Nämä ns. normaalit kellon ajat ovat tuoneet elämään säännöllisyyttä ja rytmiä ja myös niitä kauan kaivattuja, saksalaisia tuttavuuksia. 

Päiväkodin jälkeen olemme treffailleet uusia kavereita ja heidän vanhempiaan puistoissa ja on meillä jo yksi kaveri ollut kotonakin kylässä äitinsä kanssa. Tämä sosiaaliseeraminen on tarkoittanut myös sitä, että omat saksan taidot ovat päässeet jälleen tiukkaan testiin. Kaiken uuden keskellä itaisin ja vielä aamuisinkin olemme olleet lapsen kanssa kyllä aika väsyneitä. Mies on reissannut tiiviiseen tahtiin työnsä vuoksi ja niinpä arki on rullannut allekirjoittaneen veivauksella. 

Toissa päivänä päiväkodin seinälle ilmestyi kauan odotettu työlista vanhemmille. Innokkaimmat olivat jo ehtineet valita suosikkinsa ja valitsin itse sieltä sen mikä helpoimmalta kuulosti: Päiväkodin ovien ja oven kahvojen puhdistus kerran kuussa. Ystäväni perhe oli ottanut viime vuonna tehtäväksi samaisesta päiväkodista lelujen pesun ja perheen mies oli onnistunut sulattamaan legot pesukoneessa. Arvelin, että tämä oma valinta ei veisi välttämättä hirveästi aikaa ja sujuisi ilman ongelmia, joten ovia pyyhkien mennään sitten viimeinen päiväkotivuosi. Lisäksi jokaisen vanhemman tuli ilmoittautua hoitorinkiin kaksi kertaa, jotta päiväkodin henkilökunta voi kokoustaa keskenään kerran kuukaudessa. 

Olen edelleen hämmästynyt vanhempien ystävällisyydestä ja vaikka olo on valehtelematta joinakin päivinä ollut kuin sirkuseläimellä: "Hei, te olette ne suomalaiset, tervetuloa meidän päiväkotiin, kertokaa miten te tänne olette muuttaneet!".. En silti vaihtaisi entiseen. Niin mahtavaa tämä kaikki on, etten vain malta olla hehkuttamatta kaikkea uutta ja ennen kaikkea sitä, kuinka onnellinen lapsi on. 

 

Kommentit (1)

Kolmen Saksan vuoden aikana on saanut kuulla kaikenlaisia ajatuksia Suomesta ja Suomeen liittyen. Saksalaisilla on erilaisia mielikuvia maastamme, joista suurin osa on kuitenkin positiivisia. Lisäksi yllättävän useat kohtaamani saksalaiset ovat Suomessa vierailleetkin. 

Yhden monesta hauskasta kotimaahani liityyvästä keskustelusta kävin alkuviikosta työpaikallani: Eräs asiakas kertoi, että hänen tyttärensä vietti eteläisessä Suomessa kuusi kuukautta opiskeluvaihdossa joitakin vuosia sitten. Suomi on jäänyt erityisesti perheen mieleen, sillä asiakas oli itsekin vieraillut tyttärensä luona viikon ajan. Kyseinen viikko ja koko kevät olivat olleet Suomessa poikkeuksellisen kylmiä ja niin olivat olleet kuulemma ihmisetkin. "Sisäänpäin kääntyneitä ja eristäytyneitä". Tämä tällainen kovin erilainen puolivuotinen on ollut tyttärelle ikimuistoinen ja elämää opettava kokemus.

Suomella on Saksassa hyvä maine ja suomalaisuus on valttikortti täällä monessakin asiassa. Keskusteltaessa tuntemattoman ihmisen kanssa, kirkastuu valehtelematta vastapuolen ilme aina, kun kerron olevani Suomesta. "Ah so, vie schön!". 

Samu Haber taitaa olla tämän hetken yksi suosituimmista "vientituotteistamme" Saksaan. Voice of Germanyn valmentajana hän on hauskuuttanut saksalaisia juuri oikeanlaisella huumorilla ja hieman surkeahkolla saksan kielellään. Tämän olenkin ehkä jo kertonut täällä blogissa aiemminkin, että eräs rouva ihastui ensin Samu Haberiin ja sen jälkeen löysi Suomea tutkiessaan Marimekon tuotteet, joita nyt keräilee. Aika ihanaa mielestäni. 

Suurin ihmetyksen aihe kohtaamilleni saksalaisille tuntuu olevan se, että Suomesta on halunnut muuttaa suomalainen perhe muualle. Sillä "skandinaviassahan asiat ovat kaikin puolin paremmin, vai kuinka?". Aina kun vedän Suomen päivän säätiedot keskusteluun mukaan, ymmärtävät he, miksi Frau Ichme viihtyy niin hyvin Kölnissä, vaikka ei se sää aina täydellinen täälläkään ole. 

Saksalaiset ovat siinäkin mielessä mainioita keskustelukumppaneita, ettei keskustelu koskaan jää vähäsanaiseksi tai puolitiehen, sillä yleensä heillä on ainakin mielipide- jos ei oikeaa tietoa asioista.

Mm. seuraavia asioita minulle on myös Suomeen liittyen kerrottu: 

- Suomessa on paljon järviä ja metsiä.  

- Suomessa tehdään itsemurhia kaikista eniten maailmassa. 

- Suomen kieli kuulostaa espanjalta.

- Suomessa puhutaan myös ruotsia, vaikka se ei pääkieli olekaan.

- "Höelkeyn kölkeyn" on minullekin hihkaistu. 

- Suomessa on erinomainen koululaitos ja koulutustaso.

- Suomessa on kesäöisin valoisaa ja niin kaunista.

- Ihmiset ovat alakuloisia pimeyden ja kylmyyden vuoksi.

- Kaikki suomalaiset eivät ole blondeja.

- Suomalaiset juovat paljon vodkaa, jotta pysyvät lämpiminä kylmyyden keskellä. 

- Suomessa on paljon alueita, joissa ei ole ollenkaan rakennuksia. 

- Suomalaiset pitävät makkaroista ja oluesta siinä missä saksalaisetkin.

 

 

Kommentit (1)

Elina
1/1 | 

Olen huomannut saman, että keskustelukumppanin ilme kirkastuu, kun kuulee, että tulen Suomesta.
Liekö, sitten aksentti, mikä antaa ensin olettaa, että tulisi enemmän Itä-Euroopan suunnalta...
Olen oletettavasti tervetulleempi ja kiinnostavampi ulkomaalainen kuin idempää tulevat mamut ;-)
Jännä ilmiö.

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat