Kirjoitukset avainsanalla kotimaa

Lomaviikko lumen peittämässä Pohjois-Suomessa on valitettavasti taakse jäänyttä elämää ja arki Kölnissä on polkaistu tänään vaivalla käyntiin. Korkea pyykkivuori ja levällään olevat matkalaukut huutavat hommiin, takaisin kodiksi asettuminen ei vain juuri nyt kiinnosta. Mieli on selkeästi edelleen kotimaassa ja joululoman tunnelmissa, omassa henkilökohtaisessa ruusunpunaisessa Suomessani, maassa, jossa kaikki toimii yhtä sujuvasti kuin junan vessa. 

Lapsi hihkaisi aamulla, että onpa ihanaa olla jälleen Saksassa! En oikein osannut iloita hänen kanssaan, vastasin tähän lakonisesti "huomaatko, ruohokin täällä vihertää". Lapsen mielestä sekin oli vain ihanaa.

Poden Suomikrapulaa: Voin pahoin, kun ulkona on täällä lämmintä ja sateista, pimeäkin on pimeää ilman korkeita lumikinoksia. Ikävöin heitä, minun ihmisiäni ja omia suomalaisia juttujani. Koen syyllisyyttä siitä, että olen jättänyt Suomen 3,5- vuotta sitten. 

Tuntuu, että koko kulunut viikko oli yhtä huikeaa nousuhumalaa ja täynnä sellaisia onnenhetkiä, joita en ole hetkeen Saksassa kokenut. Toki nämä viikon kohokohdat rakentuivat pääasiassa läheisten ja rakkaiden kanssa yhteisistä keskusteluista ja olemisesta, mutta myös aivan konkreettisista asioista, jotka ovat mahdollisia toteuttaa vain Suomessa ja parhaat kiksithän näistä asioita saakin juuri suomipäissään. Ymmärrän hyvin turisteja, jotka maksavat maltaita Suomen matkoista.

Olen kuullut, että humalassa ihmiset tekevät asioita, joita eivät normaalitilassa tekisi. Näin kävi itsellenikin tai oikeastaan näin käy nykyään jokaisella Suomen reissullamme. Sekoan totaalisesti suomalaisista ruokatarvikkeista ja mukaan tarttuu vähän mitä milloinkin. Tällä kertaa maksamakkarat ja HK:n grillinakit jäivät kaupan hyllylle ja sen sijaan mukaan Kölniin saivat lähteä torttutaikinat ja lakritsikastikkeet. Tänään aamulla katsoin kastikepurkkeja ja totesin, että onneksi niissä on pitkälle riittävä päiväys.

Viikon aikana postailin lumisia lomakuvia Instagramiin ja tanskalainen ystäväni jaksoi ihmetellä, miten olemme voineet valita asuinpaikaksi Kölnin Rovaniemen sijaan. Instan viestiboksi paukkui viesteistä ja hämmästyneistä hymiöistä. Eilen Düsseldorfin lentokentälle laskeutuessamme mietin: "Tosiaan, voisimmehan halutessamme tänä vuonna valita toisinkin".

Harvoinhan hyvät bileet kuitenkaan kestävät viikkokausia eikä makea mahan täydeltä koskaan ole hyväksi. 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

“Äiti, voidaanko muuttaa takaisin Suomeen?”. Kyseinen kysymys on kaikunut kodissamme useamman kerran joululomareissumme jälkeen. Joka kerta olen vastannut kysymykseen sydän kippuralla, “Kulta, meidän kotimme on nyt täällä, emmekä ainakaan nyt tällä hetkellä ole muuttamassa Suomeen takaisin”. Keskustelua seuraa aina molemmin puolinen hiljaisuus. 

Lapsen Suomi- ikävä kirpaisee minua. Kuvittelin, että koska tyttömme oli alle kolmevuotias meidän tänne muuttaessa, sujuisi muutos hänen osaltaan kaikista helpoimmin. Kävisi ehkä jopa niin, että hän nopeastikin “unohtaisi” elämämme Suomessa ja sujuvasti sulautuisi uuteen kotimaahan. 

Olin väärässä. Puolentoista vuoden jälkeen hän muistaa tarkalleen vanhan suomalaisen päiväkotinsa hoitajien ja kavereiden nimet. Hän muistelee päiväkotipäiviään ja kaikkea, mitä siellä tehtiin. Hän muistelee päiväkodin ulkopuolella olleita kavereitaan ja kertoo, kuinka heitä ikävöi. Täällä hän on tunteunut surua siitä, ettei kukaan ymmärrä häntä ja hän ei ymmärrä ketään päiväkodissa tai päiväkodin ulkopuolella. 

“Äiti, miksi me olemme suomalaisia? Kaikki olisi paljon helpompaa, jos emme olisi.” Miten oikeaan nelivuotias voikaan osua. Kaikki olisi toki paljon helpompaa täällä, jos olisimme saksalaisia. Tähän kysymykseen olen lapselleni kuitenkin vastannut “Ei se haittaa, vaikka emme ole saksalaisia, me voidaan silti ihan hyvin asua Saksassa.” Tätäkin keskustelua seuraa aina syvä hiljaisuus. 

Perheemme on suomalainen ja minua pelottaa. Pelottaa se, että jos tarjolla oleva suomalaisuuden määrä ei riitä ylläpitämään lapsemme suomalaisuutta. Käykin niin, että meidän täällä asuessa lapsemme saksalaistuu täysin ja unohtaa kotimaansa ja kielen. Toki tiedän, että tämä on jollain tapaa edessä lapsen kasvaessa. Kaveripiiri, koulu ja ympäristö vaikuttaa niin paljon. Mahdollisesti hän asuu lopun elämänsä Saksassa tai muussa maassa, eikä tule koskaan enää Suomeen muuttamaankaan. 

“Äiti, eikö olisi kiva asua taas Helsingissä?”. Lapsen ikävä Suomeen kulkee aaltomaisena ja sen käsitteleminen ei aina itsellekään ole helppoa. Mietin, kuinka paljon helpompaa lapseni elämä olisikaan Suomessa tutussa ympäristössä, tutun ja turvallisen äidinkielen ympäröimänä. Kaverisuhteet olisi valmiiksi solmittuja, eikä uusien kavereiden saamista tarvitsisi jännittää. 

Toisinaan koen syyllisyyttä ja mietin, teimmekö lapsen kannalta väärin muuttaessamme Saksaan. Tiedän ja toivon, että tämä muutos kuitenkin kääntyy hänen kohdallaan voimavaraksi, joka kasvattaa hänen henkistä pääomaansa suunnattomasti. Toivon, ettei tyttäremme ole meille lopun elämäänsä vihainen siitä, että muutimme toiseen kotimaahan ja mullistimme hänen elämänsä. Hiljaa hyvä tulee ja lapsikin vaatii aikaa sopeutumiseen, sen olen oppinut. Aina välillä arjen keskellä saan kuulla iloisen kiljahduksen  “Äiti, minä tykkään asua Kölnissä!"

Kommentit (14)

TerhiP
1/14 | 

Ymmärrän hyvin lapsen kotikaipuun kamaluuden äidin näkökulmasta. Onko teille löytynyt suomalaisia lapsikavereita Kölnistä? Suomi-koulua tai muskaria? Sellaiset vois ensi hätään auttaa.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Meillä on täällä Kölnissä laaja suomiverkosto ja jo kilometrin säteellä kodistamme asuvat yhdet suomea puhuvat leikkitoverit. Lisäksi suomikoulu ja suomalaisen seurakunnan tarjoamat tapahtumat yms. Suomipuoli on sinänsä kunnossa siis :-) Luulen kuitenkin, että tyttäreni kohdalla sopeutumista on vaikeuttanut se, ettei hän ole vielä saanut saksalaisia kavereita. Eka Kölnin vuosi oltiin kahdestaan kotona ja nyt hän on puolen vuoden ajan ollut päiväkodissa, kieli tuottaa vielä hankaluuksia. Mutta kohti parempaa mennään koko ajan :-)

Johanna, Eau De Cologne

Päivi / Puolivälissä
2/14 | 

Voi pientä! Olikos lapsenne jo osa-aikaisesti päiväkodissa? Jos on, niin muutaman kuukauden päästä tilanne on varmasti jo eri. Kommunikointiongelmat häviävät ja hän löytää paikkansa ja kaveripiirinsä siellä, missä asutte. Kirjoita sitten siinä vaiheessa kuulumispäivitys :-)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Tyttömme aloitti osa-aikaisesti päiväkodissa elokuussa. Vaikea syksy takana, nyt ollaan tilanteessa ettei enää itke päiväkotiin mentäessä. Kaverisuhteita ja lisää rohkeutta toivon hänelle <3 Ja kiitos rohkaisusta, uskon tilanteen kyllä vielä kääntyvän parhain päin :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014
3/14 | 

Kiitos Eau de Cologne pohdiskeluista ja avoimuudesta! Tuo on varmasti asia, jonka kanssa monet vanhemmat ovat joutuneet painiskelemaan. Toivotaan parasta ja lisää ystäviä tyttärellenne! Jaan tekstisi tänään KK:n Facessa.

Riikka
4/14 | 

Kiitos koskettavasta tekstistä. Muutot ja muutokset tosiaankin kirpaisevat. Lapsen esittämät kysymykset ja ikävä eivät ole helppoja kohdata, mutta uskon että sekin helpottuu ajan kanssa. Lisäksi on hyvä muistaa sekin, että ikävä ja muistot ovat myös niitä asioita, jotka tarkoittavat että lapsi tuntee ja välittää, muistaa juurensa. Teidän perhe ja matkat Suomeen, äidinkieli ja vanhojen muistelut ovat tärkeitä. Niistä kannattaakin pitää kiinni vaikkei ne aina niin keveitä olisikaan. Kysymyksiä varmaan tulee, joka ikäkaudelle omansa.❤

Vierailija
5/14 | 

Köln on minulle rakas vanha kotikaupunki... Olen joutunut muuttamaan Suomen sisällä muutettuani tänne takaisin. Aikuisenakin tunnen samoja tunteita kuin pieni tyttäresi, eikä se ole helppoa. Voimaa teille ja nauttikaa Kölnin hyvistä puolista :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiitos! Niin ihanasti sanottu! Köln on kaupunki, joka otti meidät heti hienosti vastaan. Tänne oli helppo asettua ja täällä on hyvä asua. 

Johanna, Eau De Cologne

Oili / Ajatuksia Saksasta
7/14 | 

Olen ihan varma, että ajan kanssa muutosta tulee tytöllenne valtava voimavara. Kaikkeen tottuminen vaatii aikaa, mutta kyllä se siitä. Lapset oppivat onneksi kieliä hämmästyttävän nopeasti. Ymmärrän ettei nyt ole helppoa, mutta kyllä pikkuhiljaa varmasti helpottaa ja niitä paikallisiakin kavereita alkaa löytyä. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä! :)

"Ai niin, ollaan Suomessa. Täällä ei voikaan puhua mitä huvittaa, kun kaikki ymmärtää", totesi mieheni lomamme ensimmäisenä päivänä. Saman päivän iltana olin kengät jalassa lähdössä hakemaan viinipulloa anoppilani lähikaupasta, kunnes muistin "nyt ollaan Suomessa". Viinipullon sijaan tyydyin hakemaan lähikaupasta juttuja, joista olin Saksassa pitkään haaveillut. Juttuja, jotka eivät olleet Suomessa asuessani mielestäni mitenkään erikoisia tai omia suosikkeja. Nyt niitä oli saatava.

Onnesta soikeana olen näinä ensimmäisinä lomapäivinä leiponut torttuja ja pipareita, syönyt ensimmäisen jouluaterian, juonut piimää, lonkeroa ja olutta, lukenut seiska- lehteä, potkukelkkaillut, lorvinut Marimekon liikkeessä muutamia tunteja ja aloittanut lukemaan Jari Tervon kirjaa. Tämä kaikki on tuntunut paremmalta, houkuttelevammalta ja eksoottisemmalta kuin koskaan aiemmin.

Olen turistina omassa kotimaassa. Vaikka olen asunut Suomesta poissa vasta puolitoista vuotta ja olen tässä ajassa vieraillut täällä useampaan otteeseen, tuntuu tämä synnyinmaani lipuvan poissa minusta koko ajan enemmän. Olen käynyt läpi puolessatoista vuodessa transformaation: Suomalaisesta on muuntautunut ulkosuomalainen. Epäilen, että jos en olisi sisimmässäni raivannut tilaa ja ollut utelias saksalaisille tavoille ja asioille, en olisi kotiutunut niin hyvin. Tietyistä asioista oli päästettävä irti, jotta oli tilaa uudelle.

Lunta ja talvi. Miten ihanaa! Olen lumoutunut ja onnellinen. Suomessa asuessani vierastin kylmyyttä ja lunta. Halusin talvisin kaivautaua sohvan pohjalle ja nousta yhtä aikaa kevätauringon kanssa. Tänään aamulla herätessäni mietin, kuinka ihanaa olisi mennä hiihtämään 20 - vuoden tauon jälkeen ja toivoin, että ulkona olisi kova pakkanen.

Ulkosuomalaisuus on herättänyt minussa monenlaisia tunteita Suomea ja suomalaisuutta kohtaan. Olen kriittisempi, mutta myöskin rakastavampi suhteessa synnyinmaahani. On ihanaa viettää tämä joulu Suomessa, tuntea olevansa turisti ja ahmia suomalaisuutta varostoon juuri sellaisia hetkiä varten, jolloin elämä Saksassa tuntuu vähemmän kivalta. 

 

Kommentit (2)

Tänään on päivä, jota on odotettu pitkään. Lähdemme Suomeen joulun viettoon. Huomenna syömme ensimmäisen jouluaterian äitini luona Helsingissä ja tämän jälkeen jatkamme matkaa mieheni vanhempien luokse Rovaniemelle. Sukulaisia, ystäviä ja lunta! Pohjoisen Suomen pakkasetkaan eivät pelota. Ihanaa on päästä lumisten maisemien keskelle. Täällä Kölnissä paistaa aurinko ja yllättävän lämmintä on ollut, eilenkin oli mittarissa plus 15. Täällä kevät kurkistaa jo nurkan takaa. 

Joulupukki oli vieraillut kotonamme viime yönä, meidän joulun vietto on siis virallisesti alkanut. Lapsi ihmetteli, miten Joulupukki oli osannut käydä ostamassa lahjoja "äidin töistä" ja miten tämä oli päässyt meidän kotiin, kun meillä ei ole savupiippuakaan. "Ja miten Joulupukki tiesi, mistä minä tykkään?" Toivottavasti tämä joulupukkiin uskominen säilyisi mahdollisimman pitkään! Lapsen iloa parempaa joululahjaa ei ole!  

(Lahjaksi saatu Mikko Mallikas pääsee mukaan Suomeen joulun viettoon)

Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hilaiseen. Vauhdikas syksy positiivisine muutoksineen on saanut mielen kaipaamaan rauhaa ja hiljaisuutta. Saa vain olla. Hetken poissa kaupungin hälystä ja melusta. Onnistuneen joulun resepti on tänä vuonna itselleni yksinkertainen: Rakkaita ihmisiä, rentoumista, ulkoilua ja rauhaa. Ihmisillä hyvä tahto. Rauhaisaa joulun odotusta meille jokaiselle! 

 

Kommentit (4)

Oili / Ajatuksia Saksasta
1/4 | 

Hyvää matkaa ja ihanaa joulun aikaa! Me lennetään maanantaina, sitä ennen pitää vielä jaksaa touhuta viimeiset päivät. Joulukohteessa Turussa taitaa olla ihan yhtä märkää ja harmaata kuin täälläkin, mutta lämpötila lienee sentään kymmenisen astetta alempi. Eikä se sää niin haittaa - joulu Suomessa on silti ihana :)

Lena / London and beyond
2/4 | 

Ihanaa joulunaikaa teille! Mulla on niin ikävä lunta ja pakkasta, ihanaa talvisäätä. Me lennetään Firenzeen maanantaina, mikä tietenkin on mainiota.. Mutta joulu ei ole joulu ilman sitä lumista maisemaa ja pakkasta. Ensi vuonna sitten Suomen joulu kutsuu taas :)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat