Kirjoitukset avainsanalla ulkomailla asuminen

Pitkä matka on kuljettu siitä hetkestä, kun neljä vuotta ja noin neljä kuukautta sitten avasin täällä Kölnissä ensimmäisen kerran punaisen kerrostalon alaoven. Neljään huikean hienoon vuoteen on mahtunut kirjava joukko erilaisia asioita ja tunteita, eikä nämä värikkäät vuodet ole missään nimessä jättäneet kylmäksi. Adrenaliini on virrannut ja hiuksiin on puhjennut ei iän- vaan stressin tuomaa harmautta (näin ainakin haluan uskoa).

Syksyn mittaan olen herätellyt ajatusta, että taidan oikeastaan olla hienoisesti jo kotiutunut tänne. Ärsyttävät asiat ja aah, eikä aina niin ihanat saksalaiset, saa itseäni enää helposti raivon partaalle. Kommentteihin tottuu ja tuntuupa niitä lentävän vastalauseeksi kuin automaationa omastakin hihasta tarpeen tullen. Olen myös miettinyt, että mistä enää kirjoitan blogia tai puhun podcastissa, olo ja ajatukset kun ovat olleet varsin kelluvia ja mielestäni hyvin neutraaleja. Ja blaah, näin ollen niin tylsiäkin. Mielessä on ollut ajatus, että näinhän tämän elämän pitää olla ja me asutaan juuri siellä missä pitääkin, "Saksahan on parasta mitä meille on tapahtunut!" (no eikai nyt sentään!). 

Näin kun juuri ehdin mainita, että olen jo vallan leppoisa täällä kaikkien asioiden suhteen, eikä mikään enää hetkauta, niin tuli mieleeni kuitenkin eräs asia. En koskaan totu siihen, että saksalaiset tykkäävät kävellä kengillä sisätiloissa, ihan siellä omassa kodissaankin. Tänään itseasiassa huomasin jumppatunilla, että sieltä he jumppatoverit vain lompsivat sisään ulkolenkkareissaan jumppasaliin. Argh, niin ärsyttävää, vaikkei jumppasali omani olekaan. Lattiat ja puhtaat sellaiset ovat kuitenkin lähes pyhää näin suomalaiselle. 

Onnekseni kaikki tuttavat ja ystävät ovat oppineet, että meidän kotiin ei muuten lompsita sisään popot jalassa, ahkera eteisen ja kenkien osoittelu on tuottanut tulosta. Ja näinkun näitä jumppatunnilla ärsyttäviä asioita rupeaa kaivelemaan, niin miettikää, voiko rentoutushetki saksan kielellä pidettynä oikeasti olla rento?! (no ei voi). 

Tämä kenkäasia saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta pieniä ovat olleet ne muutkin verenpaineita vuosien aikana kohottavat asiat, jotka toki ovat johtuneet myös siitä, että on ollut pakko hyväksyä, se ettei kaikkea ja kaikkia voi aina ymmärtää. Se mikä Suomessa sujuu ei välttämättä suju Saksassa ja tämä pätee tietenkin myös toisin päin. Plussan puolella ollaan kuitenkin. Ja maassa maan tavalla. Ja niin edelleen..

Tässä blogiin paluun lomassa tuli tehtyä samalla nähtävästi pienimuotoinen neljän vuoden välitilinpäätös. 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Hauska lukea pitkästä aikaa, mitä Kölniin kuuluu. Karnevaalisesokikin  ehti jo alkaa, mutta ensin fiilistellään joulua. Voikohan olla niin, että vanhemmat ovat tuhmempia kuin heidän lapsensa? Tietääkseni missään Saksan  koulussa ei ole sallittua koululaisten astua jummpasaliin ulkokengät jalassa. Opettajat pitävät siitä tarkkaan huolta. Lastentarhaa käyneet ovat tottuneet myös vaihtamaan sisäkenkiin, ja monet tekevät sen myös kotonaan hygienian takia (viite: tuberkkelibakteerit kadulla/koirankakat). Vanhempi polvi ei ymmärtänyt hygieniasta mitään. Olen ruvennut inhoamaan koiria tai pikemminkin vastuuttomia koiranomistajia sen jälkeen, kun yritin pitää lapsiani terveinä. Tosin eräs suomalainen tuttavani sanoi, että vieraitten on parempi pitää kengät jalassa, koska hän ei halua haistella kenenkään jalkahikeä. Sekin on argumentti. Koululaiset osavaat olla saksankielellä niin rentoja, että uneksivat silmät auki oppitunnillakin, jotkut saattavat nukahtaakin.  Kai me ulkomaalaiset aikuisetkin opimme joskus sen jalon taidon. Valittavat,että Suomen teinitkin ovat sen sortin rentoja aamutunnellla.:D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun lapsen päiväkotikaverin äidin kanssa. Kaverin molemmat vanhemmat ovat kotoisin Kölnin lähistöltä ja heidän yksilapsisen perheen avuksi rientää viikoittain jompi kumpi mummoista. Äiti oli sitä mieltä, ettei pärjäisi ilman isovanhempien apua, ei sitten mitenkään. Kerroin hänelle, että tätä mieltä olin itse aiemminkin, olin Suomessa suorastaan riippuvainen lähellä asuvan äitini avusta arjen erinnäisissä käänteissä. Kerroin myös, että tällä hetkellä mieskin on suuremman osan arkipäivistä toisessa maassa. Kaverin äiti oli hämmästynyt ja kysyi, miten oikein pärjään arkisin?

Olisi ollut helppoa voivotella ja kauhistella hänen kanssaan näitä "ensimmäisen maailman" elämän hankaluuksia ja ongelmia, mutta tyydyin toteamaan, että yhden lapsen kanssa tämä toisinaan poukkoileva arki menee vaikka päällä seisoen. Vakuuttelin hallitsevani komean kombinaation, joka koostuu omasta työstä, lapsen päiväkotiin vienneistä ja hauista, ruokakaupassa käymisestä, lapsen harrastuksiin viemisestä, ruuanlaitto rumbasta, kodin hoidosta ynnä muusta. 

Tänään heilautin kuumemittarin kainaloon ja kiroilin itsekseni koko talven sahanutta flunssaa. Flunssa näytti tekevän komean paluun allekirjoittaneeseen. Posket punaisena ja huonovointisena lähdin hakemaan lasta päiväkodista. Otti päähän ja ärsytti, että en taaskaan voinut soittaa perheen toiselle vanhemmalle, että josko hän voisi mennä sijastani päiväkotiin. Tai ainahan voisin soittaa, mutta ketä se ulkomaille menevä puhelu sillä hetkellä auttaisi.

Miten sitä sitten oikeasti pärjää, kun ei ole läheisten apua tarjolla? Monellahan lapsiperheellä on tällainen tilanne jo kotimaassa asuessaankin, ettei niitä läheisiä ole apuna käytettävissä, ei vain yksinkertaisesti ole ketään kenen apuun voisi luottaa. Muistan lukeeni tutkimuksesta, jossa todettiin, että yllättävän moni suomalainen lapsiperhe elää täysin ilman minkäänlaisia turvaverkkoja. 

Mielestäni ulkomailla asuminen ei välttämättä tee tilanteesta erityistä, mutta kieltämättä pienen lisämausteen se asiaan tuo. Toki onhan se niin, että hätätilanteessa esimerkiksi Rovaniemeltä hyppää Helsinkiin menevään junaan helpommin kuin Saksaan vievään lentokoneeseen. Marraskuussa, 40 -asteen kuumeessa sängyn pohjalla makoillessa opetin kuusivuotiaalle, kuinka soitetaan hätänumeroon. Ihan vain kaiken varalta, jos vaikka äitimuorille joskus jotain sattuisi kahdestaan ollessamme. 

Jos haluaisi, aika yksinäiseksi täällä "maailmalla" voisi itsensä helposti tuntea. Eikä sitä yksinäisyyden ja avuttomuuden tunnetta välttämättä poisteta Suomeen menevien whatsapp- viestien tai skypepuheluiden avulla. Eikä sitä yksinäisyyttä poista välttämättä sekään, että uusista ihmissuhteista on nopeasti tullut läheisiä ja toisten suomalaisten kanssa ollaan kuin yhtä perhettä. Apua varmasti löytyisi, mutta olen itse ainakin luonteeltani enemmän sellainen, että tässä kyllä pärjätään, minä mitään apuja tarvitse. Itsepä olemme elämäntilanteemme valinneet, eikä tässä auta itku markkinoilla. 

Olen kuitenkin hiljalleen myöntynyt siihen, ettei tämän naisen tarvitse olla supernainen. Ei tarvitse aina jaksaa olla niin pirun vahva, vaan sitä apua voi pyytää, ihan jo vaikka vähemmän tutuilta ihmisiltä. Elämässä on tilanteita ja hetkiä, jolloin apua voi olla syytä hankkia, ennen kuin tuskastuu täysin arjen mahdottomuuteen. Oli se sitten meille jokaiselle henkilökohtaisesti millaista apua hyvänsä. Vuoden 2018 kunniaksi olenkin päättänyt luopua periaatteesta "meille ei tule siivoojaa" ja miten ihanaa onkaan tällä hetkellä ajatella, että meille todellakin tulee siivooja.

 

 

 

 

Kommentit (1)

Ensi viikolla elokuu vaihtuu syyskuuksi. Olen tällöin asunut Saksassa kaksi vuotta (mieshän muutti neljä kuukautta ennen meitä muita). Kahteen, nopeasti vierähtäneeseen pieneen vuoteen mahtuu pieniä ja muutamia suuria elämää mullistaneita asioita. Asioita, jolloin olisi ollut helpompi olla kotimaassa. 

Elämä Kölnissä on ollut erilaista kuin kuvittelin tänne lähtiessä, ihanaa ja kamalaa. Ei missään nimessä jokapäiväistä juhlaa. Mutta elämän makuisia -ja täyteisiä nämä kaksi vuotta ovat kaikin puolin iloineen, nauruineen, suruineen ja kyyneleineen olleet. 

Tuntuu, että kahdessa vuodessa olen vanhentunut roimasti: Otsaryppyni ovat lisääntyneet, silmäluomeni lurpahtaneet ja päästä löytyy entistä enemmän harmaita yksittäisiä hiuksia. Olen ihmistyypiltäni selkeä "huolehtija". Ja Mamma Mia! Kyllähän sitä uudessa ympäristössä ja tuntemattomassa maassa onkin riittänyt huolehtimista, murehtimista ja miettimistä. 

Täällä "maailmalla" olen alkanut ikävöimään asioita, joista en ennen juuri niin välittänytkään. Maksalaatikko, piimä ja HK:n sininen ovat päässeet arvoasteikolla korkealle! 

Maksalaatikko-himon taakse kätkeytyy kuitenkin kerros erilaisia tunteita: Ikävä Suomeen ja kaipuu tuttujen ja turvallisten asioiden ja ihmisten pariin. Se, että kaikesta tutusta ja turvallisesta on joutunut jollain tasolla luopumaan, ei ole ollut helppo pala kakkua niellä. Kotimaahan paluusta on tullut fantasia, jonka en kuitenkaan vielä halua toteutuvan. 

Kahden vuoden aikana olen omaksunut uudenlaisia tapoja elämääni. Esimerkiksi: 

-Suomessa laitoin vichyvesipullon aina jääkaappiin. Täällä juon sen huoneenlämpöisenä.

-Täällä olen oppinut tervehtimään ja kohottamaan katseeni kohti tuntemattomia henkilöitä. Olen myös alkanut juttelemaan tuntemattomien kanssa, minusta on tullut avoimempi, välittömämpi ja rohkeampi. 

-Olen lisäksi ymmärtänyt, että on ihan ok sanoa vastaan tuntemattomalle, jos asia sitä vaatii. Tätä jouduin harjoittelemaan erityisen paljon silloin kun koira vielä eli, toisten koiranomistajien kanssa. Voisinkin tiivistää asian näin, että koiranomistajana pääsin ensikosketukseen siitä, miten saksalainen ja suomalainen mieli eroavat toisistaan. 

Kuten aiemminkin olen todennut eri yhteyksissä, että kirsikkana kakun päällä voisi olla ymmärrys siitä, että on monenlaisia tapoja elää ns. oikeanlaista elämää. 

Jos joku minulta nyt kysyisi, että kannattiko lähteä ja kannattaisiko lähteä? Vastaisin: Tottakai! Mutta pitkään sopeutumisprosessiin ja kotoutumiseen on annettava aikaa, niin itselle kuin kaikille muillekin perheenjäsenille. Lisäksi on oltava armollinen uudelle ympäristölle ja ihmisille, sillä nämä eivät varmasti ole sellaisia niinkuin lähtiessäsi kuvittelet ja toivot näiden/ heidän olevan. 

Jean Sibeliusta mukaillen: Koskaan en ole ollut niin suomalainen kuin Kölnissä ja Saksassa, koskaan en ole ollut niin kölniläinen kuin Suomessa. 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Elämä vieraassa kulttuurissa ei aina ole yhtä juhlaa ja ruusuilla tanssia. Vaikeuksien keskeltä tosin pulpahtelee positiivisia ja hienoja asioita useastikin. London and Beyond- blogin Lena heitti haasteen ulkosuomalaisten bloggaajien Facebook- ryhmään kirjoittaa aiheesta "Parasta ulkosuomalaisuudessa”. Aihetta tulee sivuttua aina toisinaan blogissakin eritavoin, mutta varsinaisesti en ole asiaa pohtinut. Oli vaikea löytää yhtä parasta asiaa, joten listasin asiat jotka mielestäni ovat parhaita ulkosuomalaisuudessa: 

1. Levottomuuteni ja kaukokaipuuni ovat rauhoittuneet. Vaikka Suomessa asuessamme matkustelimme suhteellisen usein, mielessä oli aina toiveita ja haaveita arjesta vieraassa maassa.

2. Lapsestamme kasvaa kaksikielinen- ja kulttuurinen. Tämä on asia, joka valkeni minulle Saksaan muuton jälkeen. Mikäli asumme pitkäänkin Saksassa, tulee lapsi oppimaan kielen erinomaisesti ja omaksumaan saksalaisen kulttuurinkin eri tavalla kuin me vanhemmat. 

3. Olen tavannut huikeita ihmisiä, joihin en olisi koskaan tutustunut muuten!

4. Olen oppinut itsestäni ja toisista ihmisistä. En ole enää sama ihminen kuin kaksi vuotta sitten. Saksassa asuminen on tehnyt minusta rohkeamman ja sanavalmiimman. Voisinkin sanoa itsestäni näin, että jotkin särmät ovat hioutuneet, toiset niistä terävöityneet. 

5. Voin ja saan tehdä muuta, kuin koulutustani vastaavaa työtä. Suomessa asuessani olisin jatkanut sosiaalityön parissa hamaan tulevaisuuteen. Täällä minun saksan kielitaitoni ei ole tarpeeksi hyvä, jotta voisin tehdä oman alani töitä. Olen onnekas, kun olen löytänyt työn ihanassa kaupassa. Lisäksi saksalainen perheverotus mahdollistaa osa-aikaisen hausfrau- pestin ja voin näin ollen viettää aikaa lapseni kanssa enemmän nyt kuin Suomessa. 

6. Olen opetellut leipomaan karjalanpiirakoita ja tekemään nakkikastiketta. Elämä "makkaramaassa" on saanut ikävöimään suomalaisia ruokia ja nykyään meidän pöydässämme onkin tarjolla kalakeittoa, lohilaatikkoa, pannukakkua ym. kotimaan ruokia enemmän kuin koskaan aiemmin. 

7. Olen nykyään äärimmäisen ylpeä suomalaisuudestani ja juuristani. Saksassa suomalaisuutta ja Skandinaviaa arvostetaan paljon. Ihmiset ovat hämmästyneitä, kun kuulevat, että suomalainen perhe on muuttanut Saksaan. Ulkomailla asuessa rakkaus kotimaahan on kasvanut, vaikka en varsinaista koti-ikävää tunnekaan. 

8. Keskeltä Eurooppaa on halvempaa matkustaa muualle Eurooppaan ja kauemmaksikin. Halpalentoyhtiöiden tarjonta ja kilpailu mahdollistaaa sen, että matkaa varatessa voi pihistellä ainakin lentoja etsiessä. 

Kommentit (20)

Jonna / Lempipaikkojani
1/20 | 

Hyvä lista, voin samaistua melkein kaikkiin! Tätä työskentelyasiaa en huomannutkaan itse omassa postauksessani kommentoida, vaikka se on merkittävä tekijä. Minäkin olen saanut (tai joku sanoisi joutunut) miettimään omia urahaaveitani uudella lailla ja olen onnellinen, että olen saanut Saksassa asumisen myötä vahvistusta alan vaihdolle. Ja ylipäätään aikaa käyttää omaa luovuutta uudella tavalla.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Aivan totta! On tilaa enemmän uudelle kun asuu vieraassa maassa! Ja näin ollen ehkäpä omat kyvyt ja haaveet huomaakin paremmin :-)

Johanna, Eau De Cologne

saksansuomalainen

Saksassa aviopareilla ja rekisteröitynessä parisuhteessa olevilla on mahdollisuus valita yhteisverotus (ei koske avopareja). Erillisverotuksenkin voi valita, mutta se on epäedullisempaa.
Yhteisverotuksessa on samantekevää kumpi aviopuoliso tienaa, verotus on yhteistä. Siis tulos on sama riipumatta siitä tienaako kumpikin aviopuoliso 30.000 euroa vuodessa vai toinen 60.000 ja toinen 0. Eli progressio ei pure yhtä pahasti kuin Suomessa.

Lisäksi "osa-aika-kotiäidin/kootirouvan" on mahdollisuus tehdä vähäistä ansiotyötä (Minijob) ilman veroja ja ilman omaa sairaskassamaksua (korkeintaan 450 e edestä kuukaudessa). Saksassa on voimassa minimipalkkalaki, vähintään 8,50 e /tunti, joten ei tuohon kovin monta tuntia mahdu pienimmilläkään palkoilla.
Kysele lisää Facebookryhmässä "Suomalaiset Saksassa".

Oili / Aja#

Juuri näin. Yhteisverotuksesta hyötyvät siis pariskunnat, joiden tulot ovat aika reilusti erisuuret - jos molemmat tienaavat jotakuinkin yhtä paljon ja vielä keskimääräistä enemmän, on verotuksen kannalta ihan sama ollaanko naimisissa vai ei. En sitten tiedä onko tämä relevanttia kysyjän tilanteessa :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, oikeassa olet, että ulkomaille muutto on ollut käännekohta monella tapaa :-) Saksan verotusta voin kehua ja meille se on ollut hyvä. Myös saksalainen verotus huomioi eritapaa verovähennetteviä asioita kuin suomalainen systeemi (positiivisesti siis).

Saitkin jo hyvin tietoa muilta kommentoijilta, mutta ehkä jokin kerta voisin tehdä aiheesta postauksenkin.. 

Johanna, Eau De Cologne

22v
3/20 | 

Tää teksti vaan lisäs mun mielenkiintoo ulkomaille muuttoo kohtaan! :) Just Saksa kiinnostais eniten ihmisten takia. Siihen maahan vaa jostain syystä ihastuu. Omankohtasten kokemusten mukaan Saksas ollaan avoimempia/sosiaalisempia vieraitaki kohtaan tai sit just oman suomalaisuuden takia must ollaan kiinnostunei. Sekä pienis et suuris kaupungeis oon saanu ihmettelyjä, kui oon Saksas ja siit juttu lähteny :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, hauska kuulla :-) Tervetuloa Saksaan. Olen tehnyt listauksenkin "10 hyvää syytä asua Saksassa", jos se vaikka toisi vielä lisäpontta muuttosuunnitelmiisi. Omasta puolestani voin vain todeta, että Saksa on osoittanut erittäin positiiviseksi yllätykseksi asumispaikan suhteen ja voin lämpimästi suositella. Vaikka toki Saksan sisälläkin alueellisia eroja löytyy (kuulemma). 

Tässäpä linkki mainitsemaani listaukseen:

http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/eau_de_cologne/10_hyvaa_syyta_asua_s...

Johanna, Eau De Cologne

Oili / Ajatuksia Saksasta
4/20 | 

Hehee, mäkin oon täällä asuessani leiponut ties mitä korvapuusteja (jossain vaiheessa siis viikottain, kunnes kyllästyin ihan totaalisesti!) ja karjalanpiirakoita. Kun niitä ei muuten saa, niin täytyy ite tehdä :) 

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Pulliakin oon kokeillut, mutta niistä tulee kivikovia :-( Kadehdinkin kaikkia korvapuustitaitoisia avoimesti! Onneksi lähikaupassa myydään Pågenin minipuusteja..

Johanna, Eau De Cologne

Vierailija
5/20 | 

Poikani, syntynyt pyhän Nikolauksen päivanä (6.12) on suomalaisempi kuin minä itse, olisi mennyt Suomeen opiskelemaan, mutta kun Suomessa syrjitään vieläkin miehiä, ei se käy. Suomi Natoon ja palkkarmeija, mutta kukaan siellä korvessa ei sitä tajua. Hän oli just ensiäänestäjä, sai jotain pirun kirjeitä, että pitäis osoittaa siteet Suomeen ja kirje tuli jostain pohjois-suomen maistraatista tukulaisell/berliiniläiselle. Pitäsikö pakolaisten mennä inttiin? Ja jos ei, niin miksi ulkosuomalaisten?

Viimeiset lomani ovat olleet Suomessa ja ihmettelen sitä politiikkaa, Franz-Josef Strauß oli oikeassa suomettumisen suhteen, kaikki ovat venäjänpelossa siellä venäjänmyönteisiä. Se hyvä on myöskin ulkosuomalaisena, että on parempi tai puolueettomampi kanta politiikkaan. Persut Suomessa ja AfD Saksassa ovat typeriä uusnatseja, ero Saksaan on se että ulkoministeri on...

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, täytyy myöntää, että Saksassa asuessa on alkanut tarkastelemaan kotimaataan myös kriittisemmin. Ja se on kyllä myönnettävä, ettei siellä asiat aina olen niin täydellisiä. Ja tällä tavoin tulee myös vastattua saksalaisten ihmettelyyn siitä, miksi sieltä Suomesta onkaan maailmalle haluttu lähteä.

Johanna, Eau De Cologne

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hahaa! On niin hauska nähdä tosiaan muiden tuotoksia aiheesta. Samoja asioita, mutta kuitenkin niin eriä :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiitos! Vanhemmuus vinkkelistä tulee asioita kyllä näin ulkosuomalaisena katseltua erityisen paljon. Sisäinen leijonaemoni täällä "maailmalla" on herännyt :-) 

Ja työ on kyllä tosi tärkeä ja se, että olen sellaisen löytänyt, on sillä myös äärimmäisen iso merkitys. 

Johanna, Eau De Cologne

thaimaanrannan_maalarit
8/20 | 

Erittäin hyvä lista ja joitain vastaavia asioita listasin itsekin omassa haastekirjoituksessani. Itselleni tärkeintä on ehdottomasti mainitsemasi rohkeus :). Thaimaa on monessa asiassa niin kaukana Suomesta, että on kyllä joutunut moneen kertaan suoristamaan selkärankansa ja yhtälailla huomaamaan, että oho- sellainen löytyy ;).

Oma kirjoitukseni löytyy täältä:

http://thaimaanrannanmaalarit.blogspot.fi/2016/06/parasta-ulkosuomalaisu...

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, kiitos kivasta kommentista! Onkin aivan eri asia muuttaa Thaimaaseen kuin Euroopan sisällä toiseen maahan, että varmasti rohkeutta ja heittäytymistä on tarvittu rutkasti enemmän :-)

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat