Kirjoitukset avainsanalla lapsen kasvatus

Lapsen päiväkodissa on ollut meneillään alkukevään ajan hieman huonompi jakso. Lapsi on aiemmin kertonut, ettei viihdy siellä ja hän on kertonut myös, että häntä kiusataan.

Tätä kaikkea ollaan nyt selvitelty yhdessä henkilökunnan kanssa ja asia on hoidettu mallikkaasti. Emme voi kuin olla heille kiitollisia siitä, että asiaan on suhtauduttu vakavasti ja asian tultua julki, se on hoidettu kuntoon nopeasti. Lapsi on tällä hetkellä suhteellisen tyytyväinen oloonsa ja kavereihinsa, mutta päiväkotiin jäämisestä on hänelle tullut mörkö.

Kyllähän se äidin sydäntä viiltää, kun viisivuotias vuodattaa jatkuvasti kyyneleitä päiväkodin oven avatessamme, vaikka hetki sitten loikki tyytyväisenä kohti hoitopäivää. Lapsi tarrautuu naulakoilla äitiinsä ja huutaa, että "älä mee". 

Meille on kerrottu, että kaikki on hyvin heti kun poistun ja sen kyllä uskon. Lapsi on nykyisin häntä haettaessa aina onnellinen päivän tapahtumista ja juttelee asioista kovin positiivisin mielin. Hän on myös kertonut, ettei häntä enää kiusata. 

Mutta aijai, kyllä minä tänä aamuna sain tuntea olevani maailman surkein äiti. Sain nimittäin henkilökohtaisesti palautetta eräältä tyttäremme päiväkotikaverin äidiltä. Puoli tuntia päiväkodista lähtöni jälkeen puhelimeeni kilahti viesti, jossa tiedotettiin seuravaa: "Huhuu, Eevi jäi tänne itkemään. Minne sinä oikein lähdit? Minä jäin sitten häntä lohduttamaan ja sylittelemään, kun hänellä oli niin paha olla".

Voitte vain arvata, kuinka sisälläni kihahti. Soitin ystävälleni ja tuskailin puhelimeen, etten kestäisi enää hetkeäkään tätä saksalaista puuttumiskulttuuria. Mieleni teki myös soittaa kyseiselle äidille ja "kertoa", ettei asia kuulu hänelle tuon taivaallista ja osaan kiitos kyllä hoitaa tyttäreni.  

Tyydyin kuitenkin näpyttelemään naurettavan huonolla saksalla viestin, että kiitos vaivannäöstä ja tällaista meillä on aina päiväkotiin mentäessä. Tämän jälkeen puhelimeeni kilahti vielä pari täsmäohjetta, miten minun tulisi jatkossa tilanteissa toimia. Kiitin tästäkin ja tunsin kuinka otsassini luki: "Huono äiti."

Kuinka mieleni tekeekään kirjoittaa, etten voisi kuvitellakaan, että Suomessa tapahtuisi tällaista. Ja, että tämä tällainen on niin saksalaista! 

Ehkä kuitenkin jätän kansalaisvertailut tähän ja huokaan vain syvään: 

Äiti voi olla toiselle äidille mitä suurin susi. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (12)

Sara
1/12 | 

Minä taas ajattelen, että tämä kyseinen äiti oli oikeasti huolissaan ja halusi auttaa. Ja jos hoitajilla ei ollut aikaa ottaa syliin. On tietenkin harmi, jos lapsi ei mielellään jää päiväkotiin. Ymmärtäähän sen, että tollaisen taustan jälkeen kestää hetken, että lapsi luottavaisin mielin jää päiväkotiin. Uskon, että niin tulee varmasti toivottavasti tapahtumaanki .

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Valitettavasti kyseisen äidin viestit eivät olleet kovin ystävällisiä. Eikä itselläni tulisi koskaan mieleen puuttua kenenkään lapsen kasvatukseen tällä tavoin. Ja hän vielä lisäksi näki, kuinka lapsi otettiin jo hoitajan toimesta vastaan. Hoitajat ovat itse sanoneet myös, ettei heidänkään paijaamisensa auta, vaan että lapsi tarvitsee hetken omaa rauhoittumisaikaa.

Johanna, Eau De Cologne

Jonna
2/12 | 

Koita antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos! Itsehän tiedät toimineesi oikein ja päiväkodin henkilökunnan kanssa sovituilla säännöillä. Tämä on kyllä saksalaisen puuttumiskulttuurin huono puoli. Toisaalta pidän kyllä siitä, että uskalletaan puuttua toisten asioihin, monissa tapauksissa se on kuitenkin hyvä asia. Mutta ylilyöntejä tietysti sattuu aina välillä. Ja hei, tosi ikävää, että teillä on ollut kiusaamista päiväkodissa, mutta mukava kuulla, että siihen on puututtu hienosti ja asia saatu paremmalle tolalle :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiusaamisasia on kyllä hoidettu oikein mallikkaasti. Ja lasta on huomioitu entistä enemmän tapauksen jälkeen, joten emme voi valittaa. 

Puuttuminen mitä erilaisimpiin asioihin, kyllä välillä pöyristyttää ja yllättää. Mutta kuten sanoit, on tilanteita joissa se on todella paikallaan. 

Johanna, Eau De Cologne

Murehtija
Liittynyt6.9.2015
3/12 | 

Äitiys, toinen kulttuuri ja varsinkin puuttumisen kulttuuri - siinä onkin kunnon kombo! Pystyn hyvin samaistumaan sun reaktioon... Rinta rottingille! Sinä tunnet lapsesi parhaiten.

Ihanaa että kirjoitat asioista niin kuin ne ovat!

Meillä kävi tänään muuttofirman miehet mittailemassa kuutioita...

Valkkis
5/12 | 

Oi voin uskoa että sulla kiehahti! Pää pystyyn vaan :) Puuttuminen on mielestäni jees, jos kyse on ns. "koko kylä kasvattaa" ideologiasta. Esim. jos oma kullannuppuni hölmöilisi valvovan silmäni kantamattomissa, toivoisin siihen puututtavan, mutta tällainen "puutun koska haluan kiillottaa omaa sädekehääni" ei ole sitä mitä ympäristöltä toivon. Katsotaan millaisia tilanteita meillä tulee eteen, vielä en ole päässyt henkilokohtaisesti tähän puuttumiskulttuuriin tutustumaan...;)

Vierailija
6/12 | 

No, koita ottaa vähemmän vakavammin. Olen asunut täällä Stuttgartin lähellä viimeiset 38 vuotta. Taisi se rouva vaan olla kovin poikkeuksellisen huolehtivainen. Kahden lapseni (nyt jo 24 ja 26) en muista kenenkään ihan noin puuttuneen. Varmasti olet hyvä äiti.

Elina
7/12 | 

Voin kuvitella, että kiehuu varmaan vieläkin... niin tekee nimittäin mullakin sun puolesta.
Monet tuollaiset puuttuja-mamat yrittävät pönkittää omaa "erinomaisuuttaan" näyttämällä toisille kaapin paikan.
Ainoa tapa pysäyttää nämä besserwisserit, jotka haluavat aina neuvoa toisia, on se amerikkalainen tapa: kiität kohteliaasti hymyillen vinkistä, teeskentelet lupaavasti kokeilla tätä kivaa ohjetta ensi kerralla, käännyt kannoillasi ja teet ihan niinkuin itse parhaaksi näet. Saksalaiset ovat tosi hämmentyneitä, kun ei synny mitään (heidän mielestä kivaa) väittelyä tai et selittele mitään, mihin he ovat normaalisti tottuneet (jotta voisivat painaa vielä matalammaksi).
Tuosta toimintatavasta saat itsellesi paremman mielen: pääset moisesta riesasta nopeammin eroon ja olethan pelastanut näennäisesti besserwisserin päivän, koska hän sai jakaa sinulle kullanarvoisen neuvonsa.
Voimia!

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Täydellinen äiti on vielä rasittavampi ;-) Näinhän se on, että kun asiasta on itsellä jo paineita tarpeeksi, ei siihen kaipaa enää sormen heristäjiä viereen neuvomaan..  

Johanna, Eau De Cologne

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä ei syödä eikä pompita sohvalla, ovat sanoja, joita aika useasti toistelen tyttärelleni. Olen kuluneen puolen vuoden aikana tuskaillut neljävuotiaamme uhman ja oman tahdon kanssa. Miten ja minne laitamme rajat? Miten olla kärsivällinen kasvattaja, joka osaa opastaa lasta erottamaan oikean ja väärän toiminnan toisistaan? Hartain toiveeni on, että lapsestani kasvaa tasapainoinen, vankan ja terveen itsetunnon omaava ja toisia huomioon ottava henkilö. Se, miten hän koulussa menestyy tai mikä hänen ammattinsa tulee olemaan, on täysin toissijaista.

Viime aikoina olen itse herännyt siihen tosiasiaan, että vanhemman tehtävä vaikeutuu mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa. Sosiaalisessa mediassa kiertävä vitsikäs lause "olin parempi vanhempi ennen kuin sain lapsia", pitää kohdallani täysin paikkaansa. Kuvittelin olevani järkevä, pitkäjännitteinen ja täyden kympin mutsi. Mutta ei minusta aivan kuvitelmieni mukaista äitiä tullut. Yhä useammin esimerkiksi taannun itsekin lapsen tasolle tässä uhmaikä- taistossa. Poljemme jalkaa kilvan tyttäreni kanssa ja kodissamme raikaa kilpahuuto. 

Kuri ja järjestys se olla pitää! Taannoin Kaksplussan bloggaaja Mari Valosaari sai ihmiset tuohtumaan kirjoittaessaan, että oli kieltänyt kaksivuotiaalta rusinat joksikin aikaa seurauksena kiukuttelusta perheen au-pairille. Hämmystyin, en Valosaaren toiminnasta vaan siitä, miten lukijat reagoivat. Kyllä meilläkin oli kieltoja tyttären ollessa 2- vuotias ja olen Valosaaren tapaan ns. kurin kannattaja. Lapsen väärään toimintaa pitää puuttua, jopa muidenkin kuin omien lasten. Kasvatuksessa pitää olla johdonmukaisuutta ja jämäkkyyttä, eihän tämä maailma pelkällä lempeydellä pyöri!

Tällä uhmaisella aikakaudella meillä ainakin kerran viikossa kajahtaa "videokielto!" Jos ei totella, voi tästä seurata kahden päivän videottomuus lapselle. Ja tottelemattomuus meillä tarkoittaa sitä, että asiasta sanotaan useampaan otteeseen ja lapsi ei ota kuuleviin korviinsa. Parin päivän töllön tuijoittelutauot tekevät hyvää ja lapsi yleensä ymmärtää keskustellessamme, että on toiminut väärin. Tosin olen myös sitä mieltä, että lapsen on saatava näyttää ja päästää valloilleen ikävätkin tunteensa, siksipä meillä ei pelätä kovaakaan äänen käyttöä. Haluan, että lapseni oppii, että on ihan ok näyttää niin huonoja kuin hyviä tunteita. 

Kurin ja sääntöjen lisäksi viljelen kodissamme lauseita kuten,  "olet ihana" , "rakastan sinua", "hienosti toimittu". Halaan, suukottelen ja sylittelen ainokaistani paljon. Tehdään yhdessä asioita ja ihmetellään maailmaa. Kuten jo alussa totesinkin, vanhemmuus on vaikeaa, mutta uskon että rakkaudella ja rajoilla pääsee tässä hommassa jo aika pitkälle. 

Kysyin tyttäreltäni millainen äiti olen, vastaukseksi sain: "Sulla on punainen tukka ja punaiset varpaankynnet ja joskus sulla on möreä ääni, mutta olet silti ihana. Kun me pyöräillään yhdessä, se on parasta." 

Miten teillä kasvatetaan lapsia ja mikä on mielestäsi vanhemmuuden punainen lanka? 

Kommentit (2)

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014
1/2 | 

Todella tuttuja ajatuksia epäilemättä monille, Eau de Cologne.  Ihana myös tuo tyttäresi vastaus! Jaan postauksesi viikonloppulukemiseksi KK:n faneille. :-)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat