Kirjoitukset avainsanalla Saksassa asuminen

Kävin tänään aamulla netissä ihailemassa Helsingin kaupungin päiväkotien ruokalistaa. Listalta löytyi luomupuuroa, luomuviljoista leivottua leipää ja lounaita, jotka varmasti maistuisivat itsellenikin. Hämmästyin, miten monipuoliselta lista näyttikään. Jokaiselle päivälle oli tarjolla kasviksia, lihaa ja marjoja. Kasvisvaihtoehtokin löytyy ja varmasti eri ruoka-allergiat huomioidaan. Tämän kaiken lisäksi olen aidon hämmästynyt myös siitä, että muistan lukeneeni jostain artikkelista, ettei tämä nykyinen ruokatarjonta tyydytä kaikkia vanhempia. 

Tyttäreni päiväkotipäivät ovat muuttuneet viime aikoina iltavuorosta päivävuoroon, joka myös tarkoittaa sitä, että hän syö lounaan nykyään lähes päivittäin päiväkodissa. Kun haimme päiväkotipaikkaa, meille kerrottiin, että päiväkodissa noudatetaan kasvisruokavaliota. "Wau, miten mahtavaa!", muistan ajatelleeni. Saimme kuitenkin huomata, ettei kasvisruokavalio tarkoitakaan sitä, että kasviksia tarjoiltaisiin eri muodoissa mielin määrin, vaan mukaan kuuluvat hilloleivät, suolatikut, jäätelöpuikot ja kaakaot. Eikä siinä mitään, maassa maan tavalla mennään.

Päivän lounas ilmoitetaan aamuisin aina ilmoitustaululla ja kuten kuvasta näkyy, tänään keskiviikkona lounaaksi on tarjolla perunamuussia, parsakaalia ja paprikaa. Lapsi huokaisikin helpotuksesta, kun huomasi, ettei riisiä olisi tänään tarjolla. "Tarviiko mun äiti syödä tänään päiväkodissa? Tai haittaako jos en syö?". Näitä kahta kysymystä saan kuulla päivittäin. 

Lapsi kertoi viime viikolla, että hän alkoi voimaan pahoin ruokailun jälkeen, koska riisi ja kuumat sienet tuntuivat vastenmielisiltä. Mitä tähän äiti voi muuta sanoa, kuin, että ruuasta ei saa koskaan sanoa, että se on pahaa ja koita syödä edes vähän, ettei tule huono olo. 

Millaisia lounaita meidän päiväkodissa on tarjolla? 

- valkoista pastaa ilman mitään kastikkeita.

- riisiä erilaisilla lisukkeilla, kuten kuumalla suolakurkkukastikkeella. 

- Perunamuussia jauheesta tehtynä. Parsakaali ja paprika lisukkeena ovat harvinaista luksusta. Toisinaan voi ruokana olla pelkkä muussi vain. 

Nämä kolme perusruokaa kiertävät eri päivinä, hieman eri muodoissa. Lounaalla juodaan vettä ja lounaan kanssa ei ole koskaan tarjolla leipää tai salaattia. Hoitajat valmistavat lounaan itse, joten luonnollisesti sen on oltava jotain nopeasti valmistuvaa. Lounaan ollessa köykäinen, saan kuulla lapsen syöneen sitten välipalalla hilloleipiä kaksin kappalein.

Hieman surulliseltahan tämä tuntuu, kun mietin, miten monipuolisilla aterioilla lasta Suomessa päiväkodissa hemmoteltaisiin. Siksi onkin pakko huudahtaa:

"Vanhemmat Suomessa, olkaa onnellisia lastenne laadukkaista lounaista!"

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Lotta
1/6 | 

Ymmärrän. Reilut 10 vuotta sitten asuin Brysselissä ja koin samat fiilikset kuultuani suomalaisvanhempien valittaneen siitä, että päiväkodissa tarjottiin lapsille pullaa (ja jopa leivottiin). Se kun kuulemma sotki tiukat dieetit. Tuli toivoton olo. Ajattelin ihan samoin kuin sinä... Mieleni teki sanoa, että ihanaa, että lapsille leivotaam päiväkodissa pullaaKIN kaiken muun hyvän lisäksi. Pieni kiitollisuus ei olisi pahitteeksi. Kodeissa saa sitten elää niin kuin haluaa mutta satunnainen pullatarjoilu tekee hyvää kaikille, etenkin jos sekin on kodeissa jo kielletty. Brysselin kouluissa ja tarhoissa ruoka oli kyllä hyvää, ja ruokailun oppimiseen kiinnitettiin huomiota. Siksikin tuo pulladta hermostuminen oli minudta surullista. Pulla on osa Suomen ruokakulttuuria.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Luulisi, että pullan leipominen olisi vain ihana ja positiivinen juttu! En tosiaan muistanutkaan, miten monipuolinen ruokatarjonta Suomessa päiväkodeissa on, ihan tuli nälkä itsellekin listaa selaillessa :-D

Vastapainoksi tällä ruoka-angsteilulle, muistan sen huikean tunteen, kun täällä Saksassa kerrottiin, että päiväkotiin saa viedä itse leivotun täytekakun.. Suomessa muistan kuinka nimenomaan painotettiin, sitä ettei avattua keksipakettia tai itsetehtyä saisi viedä syntymäpäivinä.. 

Johanna, Eau De Cologne

Terhipe
2/6 | 

Mä olen myös aina vähän ihmetellyt, miten yksinkertaista safkaa saksalaiset syöttävät lapsilleen. Siis pysytellään mielellään sellaisessa, jota ne syö. En ole kovin pörrännyt lapsiperhekuvioissa muualla, mutta käsittääkseni on tavallisempaa yrittää laajentaa makumaailmaa niin, että joskus tarjotaan myös jotain uutta ja epäilyttävää. Saksassa on lapsille lisäksi omat jäätelöt, suklaat ja karkit - siis kotioloissa. Toisaalta hyvä, voi sanoa, että nyt on kuules kinderschokolade loppu... mutta toisaalta en tajua, miksi jätskejäkin pitää olla kaksi. Päiväkotien kanssa pitää olla tarkka, että kokataanko ja mistä ja mistä ruoka tulee jossei kokata. Argh!

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Joo, ranskiksilla ja tomaattipastalla kasvattaminen ei kuulu myöskään omiin tapoihin.. Yritin kerran ravintolassa lapselle pyytää pastaan kastikkeen sijasta tuoreita tomaatteja, niin se ei vaan sopinut. Tarjoilija sanoi suoraan, ettei ymmärrä miksi joku haluaisi lapselleen tuoreita tomaatteja pastaan :-D 

Johanna, Eau De Cologne

Tuleva päiväkotilapsen äiti Gh...
3/6 | 

pelkkää muusia!? Mikä kehitysmaa se saksa oikein on? Tuossa tapauksessa pakatut eväät olisi paljon kätsympi vaihtoehto.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Meillä on käynyt tässä tapauksessa huono tuuri. Olen kuullut, että toisissa päiväkodeissa täällä Saksassa ruuat ovat oikein hyviä ja terveellisiä. Tosiaan, eväät kyllä olisivat tässä tapauksessa parempia..

Johanna, Eau De Cologne

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lähes kolmen vuoden tauon jälkeen, olen hankkinut itselleni jäsenyyden kölniläiseltä kuntosaliketjulta. Nyt on kaksi kuukautta jumppahuumaa takanapäin ja olen äärettömän tyytyväinen, että ylitin tammikuussa aika korkeaksi kasvaneen "kun vain saisi aikaiseksi hommata" - kynnyksen. 

Jäsenyyteen piti sitoutua vähintään vuodeksi ja kuukausittainen tiliveloitus on 15,99 e. Tämä kattaa kaikki tarjolla olevat jumpat sekä ison kuntosalin. Jos oikein haluaisin pröystäillä, voisin tähän päälle vielä ostaa 3,99 euron kuukausittaisella lisämaksulla suihkujen käytön ja vedet automaatista. 

Hauskan huomion olen muuten tehnyt saksalaisten salikäyttäytymisestä: Salille tullaan yleensä suoraan jumppavaatteet päällä. Helmikuun kylmissä sateissa haukoin toppavaatteissa henkeäni, kun esimerkiksi miehet pyöräilivät shortseissaan salin eteen. Lokeroihin heitetään nopeasti kaikki ylimääräinen ja sitten aletaan pumppaamaan. Pukuhuoneessa ei juurikaan ole ruuhkia. Tähän helppoon jumppavaate- moodiin olen itsekin hiljalleen kääntynyt.

Ainakin yhden samankaltaisuuden olen vihdoin löytänyt saksalaisista ja suomalaisista. Se on nimittäin jumpissa näkyvä takariviin tungeksiminen. Ohjaajan kehoitukset eteenpäin tulemisesta kuulostavat kovin tutuilta Suomen jumppa- ajoilta. 

Itse haluan aina hytkymään mahdollisimman eteen. En siksi, että olisin jotenkin todella timmissä kunnossa, enkä siksi, että olisin kovin taidokas tai minulla olisi viimeisimmän muodin mukaiset jumppa-asut. Minä heilutan allejani ja extrakilojani mielellään eturivissä sen vuoksi, että näen ja kuulen ohjaajan hyvin. Etenkin täällä Saksassa tämä näkemispuoli on korostunut, koska kielipuolena en vain ymmärrä kaikkia ohjeita. 

Tämän hetken oma ehdoton jumppaykkönen on Zumba. Olin aluksi epäileväinen sen suhteen, että voiko näin edullisessa keskuksessa jumpat ollaan mistään kotoisin. Mutta ohjaajat ovat hyviä ja osaavat hommansa eli rahalle todellakin saa vastinetta. Kuntosalia en ole vielä käyttänyt, mutta laitteet näyttävät priimatavaralta. 

Tuntuu huikean hienolta nauttia jälleen liikkumisen ilosta ja sen tuomasta hyvästä olosta.

"Täältä tullaan kesä!", huutaa (toivottavasti) kapeneva vyötäröni.   

 

 

 

Kommentit (1)

Helsingin Sanomien sunnuntain lehdessä oli hauska julkaisu siitä, millä nimillä suomalaiset kutsuvat naapureitaan. Juttu oli koottu kyselyn perusteella, johon oli vastannut 252 henkilöä. Hesari oli poiminut juttuunsa 41 eri naapureiden lempinimeä. Minua juttu kovasti nauratti, sillä itselläni on tälläkin hetkellä jokaiselle kerrostalossamme asuvalle naapurille omat lempinimensä. 

Ennen kuin päästän teidät tutustumaan naapureihimme, haluan vielä korostaa, että ketään ei ole tarkoitus pilkata. Nämä nimet omat syntyneet puhtaasti heistä saamieni mielikuvien perusteella. 

1. Alakerran mummo. Asuntomme alapuolella asuu herttainen vanha nainen. Hän taitaa olla talomme vanhin asukas. Hän tervehtii aina ystävällisesti ja on selvästikin kiinnostunut asioistamme. Uteliaita kysymyksiä tulee aina kohdatessamme. 

2. Düsseldorfin opiskelijapoika. Seinänaapurinamme asuu todella mukava lakiopiskelija nuorukainen. Hänen "vaatimattoman" opiskelijaluukkunsa koko on reilut 60 neliötä. Hän on kotoisin Düsseldorfista, jossa asuu paljon vauraita sukuja. Siksi kutsummekin häntä nimenomaan Düsseldorfin opiskelijaksi, sillä on päivänselvää, että hänen vanhempansa ovat varakkaita.

3. Kokki. Talossamme asuu aina niin kiireinen kokki. Hän on töissä talomme vastapäätä sijaitsevassa gourmet- ravintolassa. Aina kun hänet näkee, on hänellä työasu päällään.

4. Kylpytakkinainen. Meistä alhaalle hieman viistoon asuu nainen, joka ei vietä aikaa muuten parvekkeella kuin pyykkejä ripustaen. Aina kun olen hänet nähnyt, on hänellä ollut valkoinen kylpytakki yllään. 

5. Naisten nainen. Toinen suoraan alakerrassa asuva naapurimme harrastaa jalkapalloa, hänellä on koira ja tiheästi vaihtuvia naisystäviä. Kesäisin tervehdimme aina parvekkeelta toisiamme, muuten emme juurikaan juttele. 

6. Alakerran kukkamiehet. Alimmassa kerroksessa asuu todella mukava miespariskunta, jotka rakastavat puutarhahommia. Heidän kukkaistutuksensa isolla pihalla ovat kahdettivan upeita.

7. Alakerran puhelin espanjalainen. Alimmassa kerroksessa asuu myös tämä kyseinen henkilö, joka hoitaa puhelunsa aina kadulla. Olen pohtinut, että onko hänellä jotain salattavaa vai eikö mobiiliverkko toimi kunnolla hänen asunnossaan. En ole päässyt vielä selvyyteen. Hän on kuitenkin kertonut olevansa kotoisin Ibizalta.  

Lisäksi talossamme on asunut myös Suomessa asunut tyttö sekä kaljapyöräkori -mies.

Voin vain kuvitella, että naapureillamme on varmasti myös meille omat lempinimensä.

Olisikohan äänekkäät suomalaiset yksi vaihtoehto?

 

 

 

 

 

Kommentit (3)

Kati Suomalainen im Allgäu
1/3 | 

Voi hitsi tää on hauska. Harmi kun meillä ei ole kuin muutama naapuri. Täytyypä miettiä oisko tästä postauksen mahdollisuutta. Voisin ehkä laajentaa koko kylän kattavaksi tai itseasiassa tajusin että olenhan yhdessä kirjoituksessa puhunut hotellin asiakkaista "lempinimillä" http://suomalainenimallgau.blogspot.de/2016/04/hotelli-ravintola-martins... Tyttöjen kesken on myös puhuttu pojista partionimillä, kinkkuhammas, tuhrupaita jne. :) Onko tämä vain suomalainen tapa vai tekeekö muun maalaiset tätä myös?

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hyvä kysymys, onko tosiaan vain suomalaisten tapa.. Tuntuu, että saksalaiset käyttävät ehkä rouva/herra plus sukunimi - yhdistelmää :-D 

Johanna, Eau De Cologne

Lapsen huoneen ikkunalaudalla kehyksissä komeilee kaksi uintimerkkiä, pingviini ja merihevonen. Hänellä on neljävuotiaana taskusssaan uimataito ja hurja määrä positiivisia onnistumiskokemuksia uimatunneilta. Hän on saanut myös uimakoulunsa "nuorin uimari koskaan"- tittelin lunastaessaan ensimmäisen merkkinsä kolmevuotta juuri täytettyään. Nämä on asioita, joista vanhempana voi olla ylpeä ja onnellinen. 

Itse harrastin lapsena paljon, lähes kaikkea mitä pieni synnyinkuntani keksi harrastuspuolella tarjotakaan. Kokeilin ja harrastin laidasta laitaan, mutta en oikein koskaan ollut missään erityisen hyvä. Koska minä ja moni kanssani 80- luvulla syntynyt on ehkä myös harrastanut jotain vanhempiensa toiveesta (itselleni pianon soitosta tuli hyvin äkkiä "pakkopiano"), olen aina ollut sitä mieltä, että oma lapsi saa harrastaa mitä itse toivoo ja mikä häntä oikeasti kiinnostaa. Olin myös päättänyt, ettei kiirettä lapsen harrastuksien löytymiselle ole. 

Kaksi vuotta sitten muutimme sattumalta taloon Kölnissä, joka sijaitsee aivan pienen uimakoulun vieressä. Uimakoulu on niin lähellä, että sinne voi hyvällä säällä hipsiä kylpytakki päällä. Lapsi oli ennen muuttoamme kesällä jo osoittanut lomamatkallaan innostuksensa uintiin (ensi vetonsa hän on siis ottanut kaksivuotiaana). Ilmoitimme hänet ensin taaperouintiin, jossa kävin hänen kanssaan altaassa ensimmäiset kuukaudet yhdessä. Tämän jälkeen hän sai taitojensa ansiosta luvan siirtyä isompien ryhmään. 

Koska ensimmäisen vuoden muuton jälkeen olimme kotona kaksistaan päivät, eikä lapsi ollut hoidossa, tuntui tarpeelliselta myöskin kartoittaa millaisia muita harrastuksia tai kerhoja lähellämme olisi. Ennen muuttoa meillä oli tiedossa, että Kölnissä kokoontuu seurakunnan tiloissa suomalainen kielikoulu eli suomikoulu, jonka lapsi pystyi aloittamaan kolme vuotta täytettyään. Kerran viikossa kokoontuva ryhmä on tärkeä, niin sosiaalisten suhteiden kuin suomen kielen säilymisenkin kannalta. 

Kolmas lapsen harrastus tällä erää on tanssi. Kerran viikossa kokoontuva tanssiryhmä on kiva lisä uinnin ja suomikoulun lisäksi. Olen tosin sitä mieltä, että kun lapsi ensi syksynä aloittaa koulun, silloin myös harrastusten määrää voi/täytyy hieman karsia. Tällä hetkellä meillä on harrastupäivät niin, että näinä päivinä lapsi ei ole päiväkodissa. 

Alle kouluikäisten lapsien harrastukset vaikuttaisivat täällä olevan pääosin iltapäivällä. Tanssitunti alkaa meillä klo jo 14.30 ja uimakoulu on aiemmin alkanut klo 15.30. Suomikoulu kokoontuu klo 16.15. Tällaiset pienempien lasten harrastusajat puoltavat mielestäni aika hyvin Saksassa vallitsevaa kotiäiti- kulttuuria.

Kuinka paljon harrastukset maksavat: 

Tanssikoulu 15 e kuukaudessa / 45 min. viikossa

Uimakoulu 168 e euroa lukukaudessa/ 30 min. kerta / 14 kertaa lukukaudessa

Suomikoulun lukuvuosimaksu on 100 e. 

Näkisin, että nämä harrastukset ovat aikalailla kohtuuhintaisia. On myös kiva, että näissä on mahdollista käydä arkena, näin ollen viikonloput ovat vapaata kaikelle muulle. Mikäli asuisimme Suomessa, arki täyttyisi eri tavalla, eikä välttämättä näin moneen lapsen harrastukseen olisi mahdollisuuksia.

Tällä hetkellä iloitsen valtavasti siitä, että lapsi on löytänyt oman paikkansa harrastusryhmissä ja saa harrastusten avulla kasvattaa omaa henkistä pääomaansa, josta on varmasti tulevaisuudessa hyötyä. 

Kommentit (2)

Jonna
1/2 | 

Tuo tanssiharrastus on aika edullinen! Me olemme täällä asuessa kokeilleet aika monia harrastuksia, esimerkiksi alussa kävimme seurakunnan leikkipiirissä (ilmainen) ja kaksi isointa taidekoulussa (32€/kk, 2 oppituntia viikossa)). Lisäksi olemme olleet temppujumpassa (edullinen, paikallisen voimisteluseuran pitämä) ja isoin pelaa sulkapalloa kilpailuryhmässä (treenit kahdesti viikossa ja kisat lauantaisin 8 x vuosi). Nyt isoin on lisäksi koulun jälkeen kuorossa (ilmainen) kerran viikossa. Keskimmäinen taas puolestaan käy iltapäiväkerhon yhteydessä kokkaus- ja leipomiskerhossa sekä tyttöjen kerhossa. Viime vuonna hän oli savityökurssilla iltapäiväkerhossa. Ja toki olemme myös suomikoulussa mukana. Kolmen lapsen kanssa vastaan tulee vielä enemmän aikataulujutut, miten löytää aikaa kaikkien kolmen harrastuksille ja kavereitakin pitäisi kaikkien kolmen ehtiä tahoillaan tavata. Tällä hetkellä kaksi nuorempaa eivät käy missään ohjatussa liikunnassa, kun aiemmin tykkäämämme jumppa loppui. Joku uusi liikuntajuttu olisi siis etsinnän alla, mutta toisaalta olemme nyt kyllä nauttineet useammasta vapaasta iltapäivästäkin. Helpompi sopia niitä leikkitreffejäkin kavereitten kanssa. Ja kyllähän sitä omatoimisestikin tulee uimassa ja luistelemassa käytyä. On kätevää, kun asumme vain 1 km päässä jäähallista!

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015
2/2 | 

Kovasti teilläkin riittää menoja arjessa :-)

Ehkä tärkeintä lapselle kuitenkin on se tekemisen mielekkyys, eikä niinkään harrastusten määrä, tätä olen joutunut useaankin otteeseen pohtimaan miettiessäni, onko kolme harrastusta liikaa noin pienelle ihmiselle.. 

Tanssikoulumme oli muuten aiemmin puolet kalliimpi, mutta sitten "säästökettuna" löysin tämän edullisemman paikan :-D

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat