Kirjoitukset avainsanalla koulunkäynti

Tasan tarkalleen tänään lapsi on ollut koulussa 12 päivää. Juhlallisin elein aloitettu saksalainen koulutaival alkoi 30.8. Kaksi viikkoa ovat kuluneet tosi nopeasti ja päiväkotiajat tuntuvat kaukaisilta. Kiitollisia kuitenkin ollaan, että viimeinen päiväkotivuosi oli menestyksekäs ja valmisti lasta koulun aloitukseen.

Päiväkodissahan osa vanhemmista aloitti jo koulureppu- hössötyksen maaliskuussa ja kyselivät meiltäkin aina välillä, että jokos se reppu on hankittu?! No ei ollut ja heräsimme asiaan vasta siinä vaiheessa, kun päiväkodissa ilmoitettiin olevan koulureppujen esittelykierros. Lapsen päiväkotikavereille oli lähes kaikille hankittu kölniläisen Ergobag- firman 250 euroa maksavat reppusetit. Kyseisen yrityksen reput ovatkin ihan ok ulkonäöltään (oon aina jaksanut kauhistellut laatikkomaisia hökötyksiä) ja ilmeisesti siltä ergonomialtaan.

Periaatteestakaan en halunnut lapselle sitä kalleinta vaihtoehtoa vaan sanoin, että se on valittava sitten jostain halvemmasta hintaluokasta- Noh, onhan se 200 euroakin repusta hirveä summa, mutta värit yms. on ainakin tosi kivat omaankin silmään, jos nyt jotain lohdustusta haluaa asiasta löytää. Repun lisäksi mukaan pakettiin tuli urheilukassi ja muutama penaali.

Täytyy tähän väliin huomauttaa, että kaikki vanhemmat eivät todellakaan hanki lapselleen sitä kalleinta mallia, vaan edullisemmastakin hintaluokasta löytyy hyvin. Meidän tapauksessa syytän asuinaluetta- osa lapsistahan tuodaan Porscheilla kouluun ja suorastaan rahan kahinan voi korvissa kuulla, jos näin kärkevästi uskallan kuvailla.

Repun lisäksi toinen tärkeä koulun aloitukseen liittyvä on koulutuutti eli Schultüte. Perinteisesti vanhemmat (äidit) askartelevat lapselle tötterön, jonne sisään sitten laitetaan erilaisia lahjoja. Me laitettiin enimmäkseen koulutarvikkeita, joita opettajan antamaan listaan oli kirjattu. Ja ei, meillä kullannuppu ei saanut lisäksi sitä isoa lahjaa vaan ystäväni kankaasta tekemä tuutti muotoutui sitten tyynyksi ja mielestäni tämä 50 euroa maksanut tötterö/tyyny oli oikein riittävä ja ihana lahja. Koulun aloitukseen sai rahaa kulumaan kaikkinensa kyllä yllättävän paljon, vaikka ainakin ensimmäiset kirjat näyttäisivät tulevan koulusta suoraan.

Ensimmäinen koulupäivänä lapset ottivat nämä tavaraa täynnä olevat tuutit mukaan, vaikka ne avattiin sitten kotona vasta koulupäivän jälkeen. Aamu alkoi lähikirkossa siunauksella ja sen jälkeen koulussa oli juhla, josta lapset lähtivät yhdessä kummioppilaansa kanssa luokkaan. Lapset ja opettaja olivat keskenään luokassa tunnin ajan. Tällä aikaa me vanhemmat juttelimme koulun pihalla keskenämme ja tutustuimme iltapäiväkerhoon, joka on muuten osoittautunut ihan huippuihanaksi paikaksi. Saksalaisille koulunaloitus on suuri juhla ja sitä vietetään yleensä kera sukulaisten, muutamat vanhemmat ilmoittivatkin varanneensa lounaspöydän ensimmäiselle koulupäivälle jo helmikuussa.

Koulu alkaa joka aamu klo 8.10 ja tässä on ollut uudenlainen rytmin opettelu meille lapsen kanssa, mutta onneksi aamut ovat vielä valoisia, eikä puoli seitsemän herätykset tunnu niin pahalta. Opettajat ovat tosi kivoja ja toisiin vanhempiin on ollut hauska tutustua, suomalaisuus tuntuu kiinnostavan ja osa heistä on ystävällisesti ilmoittanut puhuvansa miellellään englantia sen jälkeen kun kuulivat, että juttelin erään, entuudestaan tutun vanhemman kanssa englanniksi.

Vanhempainillassa muutama päivä sitten opettaja sanoi, että tässä vaiheessa lapsen läksyihin ei saa puuttua, sillä ne tehdään iltapäiväkerhossa ja lapselle ei tule luoda lisäpaineita kotona. Tehtäviä ei siis saa alkaa tekemään lapsen kanssa keskenään. Plussan puolella ollaan edelleen tässä kouluasiassa näin kahden viikon jälkeen, tulevaisuus näyttää tuoko lapsen kaksikielisyys opiskeluun haasteita.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pessimisti ei pety, vaan voi tuntea olonsa lottovoittajaksi. Tällainen olotila itselläni oli eilen tiistaina illalla. 

Elokuun 30. päivä tyttömme aloittaa saksalaisen koulutaipaleensa ja tänään hän oli tutustumassa tulevaan luokkaansa. Eilen tiistaina me vanhemmat istuimme tässä samaisessa luokassa tutustumassa toisiimme sekä opettajaan.

Kun tarpeeksi pitkään omassa mielessään on hokenut sitä, että suomalainen koulu olisi varmasti Pisa tulostenkin ansiosta se paras vaihtoehto lapselle- vaikka en vielä ollutkaan koskaan tämän kouluasian vuoksi valmis suuntaamaan muutokuormaamme takaisin Suomeen, syyllisyyttä olen asian vuoksi tuntenut paljonkin. Meidän suomalaislapsi- parka joutuisi vanhempiensa vuoksi käymään kouluaan täällä Saksassa. 

Eilen illalla olin jo kuitenkin aivan varma, että tuleva saksalainen koulu on se paras vaihtoehto hänelle juuri nyt. Opettaja vaikutti todella mukavalta ja asiansa osaavalta ja jotenkin vain tuntui, että asiat loksahtivat paikoilleen juuri niin kuin pitääkin. Hyvä, etten purskahtanut opettajan ja vanhempien edessä itkuun, sillä suuri taakka tuntui harteiltani vanhempain illan aikana valuvan olemattomiin.

Meidän koulussa luokat ovat yhdistelmäluokkia, jossa 1-2- luokat ja 3-4- luokat ovat samassa. Luokan kokoonpano tulee syksyllä olemaan 11 ekaluokkalaista ja 12 tokaluokkalaista. Luokka saa syksyllä myös toisen opettajan, mutta hänen henkilöllisyytensä ei ollut vielä selvillä. Neljännen luokan jälkeen täällä Kölnissä lapset siirtyvätkin sitten lukioon tai toisiin kouluihin (myönnän, tämä aikaisessa vaiheessa lasten luokittelu eri tasoihin vähän kauhistuttaa, mutta ei mennä siihen nyt). 

Eilen opin kuitenkin koulukäytännöistä sen verran, että koulu tulee alkamaan ensimmäisellä luokalla joko klo 8.05 tai klo 9.00. Ennen koulun alkua lapset järjestäytyvät jonoihin koulun pihalle, josta sitten opettajat tulevat noutamaan. Aamupala syödään luokassa omista eväsrasioista noin klo 10.00. Koulu päättyy klo 12 ja tämän jälkeen on lounas koululla kaikille iltapäiväkerhoon jääville.

Vanhemmat saavat siis valita, hakevatko lapsen koulusta jo klo 12 vai jääkö lapsi iltapäiväkerhoon klo 15.30 saakka. Tämä iltapäiväkerho on kuitenkin sellainen, että mikäli sieltä paikan lapselleen lunastaa, tulee lapsen olla siellä joka päivä säännöllisesti. Iltapäiväkerhossa tehdään ohjaajien avulla läksyt, askarrellaan, leikitään ja syödään välipalaa. 

Positiivinen asia tässä koulujutussa on myös se, että lapset voivat käydä iltapäiväkerhoa neljännen luokan loppuun saakka. Hämmästelin asiaa eräälle äidille tänään aamulla koululla ja hän katsoikin minua hämmästyneenä: "Et kai halua, että lapsestasi tulee avainkaulalapsi?!". Se että lapsi menisi iltapäiväksi kotiin ja voisi kännykällä soitella vanhemmilleen, tuntuu täällä olevan vieras ajatus. Kännykät kuulemma yleensä hankitaan vasta sitten kun siirtyy neljänneltä luokalta eteenpäin muihin kouluihin. 

Ensimmäisellä luokalla lapset opiskelevat matematiikkaa, englantia, liikuntaa, kuvaamataitoa, eri uskontoja ja filosofiaa (tarkempi uskonnon opetussuunta valitaan sitten kolmannelle luokalle) ja saksaa. Saksaa opetellaan kirjoittamaan ensin niin kuin lapset sanan itse kuulevat ja vasta myöhemmin kiinnitetään huomiota oikeaoppisuuteen. Tarkemmin tästä metodista kuulee sitten lisää syksyn vanhempain illassa. 

Saimme mukaamme listan välineistä, jotka pitää hankkia lapselle kouluun. Kyniä, vesivärit, eri värisiä vihkoja, viivottimia yms. Ja kaikki nämä tulee nimikoida nimitarroin. Lisäksi ensimmäisenä päivänä pitää olla mukana se kaamea, omakotitalon näköinen reppu (joka muuten voi maksaa kaikilla herkuilla 250 euroakin) sekä pieniä lahjoja sisältävä Schultüte eli koulutuutti. Paljon mielenkiintoista on siis vielä edessä ennen elokuun loppua.

Meitä tai oikeastaan lasta potkaisi onni siinäkin suhteessa, että hänelle tuttuja lapsia tulee olemaan samalla luokalla jopa seitsemän. Ainoa miinuspuoli joka koulussa pisti silmään ja jonka oikeastaan tiesinkin etukäteen asuinalueemme perusteella, ettei kovin paljon kulttuurien kirjoa oppilaiden keskuudessa ole. Vanhemmat tuntuivatkin olevan sitä mieltä, että on eksoottista (ja positiivista) saada suomalaislapsi luokalle. 

Aika huikeaa, jännittävää, hieman ehkä haikeaa ja ihanaakin! Kohta se alkaa- hänen saksalainen koulutaipaleensa.

 

Kommentit (0)

Huhhu, huokailuttaa jo valmiiksi. Meillä kertalleen koettu kouluun haku- rumba alkaa alkaa jälleen ensi maanantaina. Tänä vuonna prosessissa on tosi kyseessä, sillä lapsen pakollinen kouluvelvollisuus täällä Saksassa alkaa ensi syksynä. Samana päivänä kun lapsi aloittaa koulun, saamme sanoa hyvästi vapaasti suunnitelluille lomille. Edessä ovat tiukan kurin loma-ajat eikä lomailemaan lähdetä koulujen lomien ulkopuolella. 

Lapsihan ilmoitettiin kouluun jo viime vuonna, mutta koululääkärin huutaessa meidät kirjaimellisesti ulos koulusta helmikuussa, aloitamme paperishown jälleen uudestaan. Tilannehan meidän kohdalla oli se, että vaikka ikätoverit aloittivat koulun jo tänä syksynä, meillä oli tilaisuus hakea tai olla hakematta kouluun viime syksynä lapsen ollessa lokakuussa syntynyt. 

Asiassa ei auta yhtään se, että homma on hoidettu jo kertaalleen, paperit on kaivettava kaapin kätköistä uudelleen ja lomakkeita on täytettävä. On pohdittava, mihin kouluun haemme ja haemmeko lähikoulun katoliseen opinahjoon vai siihen tavalliseen peruskouluun? Vaikka en ole kovin innoissani tästä saksalaisesta systeemistä, olen aika varma, että mikäli joku hetki Helsinkiin palaamme, koitamme hakea paikkaa lapselle Helsingin saksalaisesta koulusta. Tällä hetkellä lähdemme siitä tilanteesta, että saksa on lapselle yhtä tärkeä kieli kuin suomikin ja tämä on asia, mikä tulee ottaa huomoon tulevaisuutta suunnitellessa. 

Minun pohtiessa toisenlaisia asioita olen huomannut, että päiväkodin vanhemmille kouluihin hakeminen ja koulut ovat varsinainen kuuma peruna: 

Mihin kouluun Eevi menee?

Ja oletteko aivan varmoja, että hän menee sinne?

Olen kuullut, että koulu on yksi Kölnin parhaimpia, joten se kannattaakin olla ykkösvaihtoehto! Se toinen mistä mainitsit, ei välttämättä ole niin hyvä.

Voitaisiin koittaa laittaa lapset samalle luokalle, sillä tiedän miten se kuvio menee. Ensi keväänä saa laittaa yhden toiveen ja se on oltava molemmilla sama, jos aikoo päästä samalle luokalle. 

Sovitaanko, että kirjoitetaan lastemme nimet sitten paperiin? 

Ettehän muuten ole Suomeen lähdössä takaisin?

Vaikka päiväkodin vanhemmat ja lapset ovat tosi ihania, tuntuu tällainen kaupankäynti itsestä tosi hassulta. Koulun aloitukseen olisi tietysti hyvä saada joku tuttu kaveri mukaan samalle luokalle, mutta koska neljännen luokan jälkeen kouluja jälleen vaihdetaan, ei välttämättä vielä ole kyseessä lopun elämän ystävyydet. 

Käytännön syistä olemme päätyneet hakemaan lähikouluun. Mahdollisesti jo toisella luokalla lapsi voisi kulkea 500 metrin matkan yksin, vaikka täällä on varauduttava siihen, että lapsi viedään ja haetaan ensimmäiset neljä luokkaa. 

Kysyin lapselta kenen kanssa hän haluaisi samalle luokalle ja valitettavasti minun täytyi tuottaa asiassa pettymys, sillä hänen ihastuksensa menee kyllä samaan kouluun, mutta sille katolilaiselle puolelle...

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Olen opettaja Rheinland-Pfalzin osavaltiossa. Vierastan hiukan sitä, että teillä siellä eritellään alakoululaiset uskonnon mukaan ja mm. katolisille on omat luokkansa. Outoa minusta on myös tuo vapaa kouluvalinta "hyvien " ja "vähemmän hyvien " alakoulujen välillä. Rheinland-Pfalzissa toteutetaan hyväistä syistä tasa-arvoa, (tyttöjen ja poikien) yhteisopetusta ja inklusiota. Valtio takaa kaikille yhtä laadukkaan opetuksen, myöskin oppilaille, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia, joihin en tässä puutu.

Pääsääntöisesti lapsi käy ensimmäiset 4 luokkaa oman koulupiirinsä lähikoulussa. Vain painavista syistä voi saada luvan käydä toisen piirin koulua. Vanhempien  pitää neuvotella kummankin koulun rehtorin kanssa, sopiko vaihtaminen toisen koulupiirin kouluun. Vaikka hyvää tahtoakin olisi, voi joskus olla niinkin että toisessa koulussa ovat luokkien kiintiöt täynnä. Viidennestä luokasta asti on vapaa kouluvalinta. Jätin tässä tahallani mainitsematta sen, että vanhemmat meilläkin voivat vapaasti valita valtion ja yksityisen (maksullisen) koulun välillä. Jos vaikka koulun ylläpitäjä olisi joku uskonnollinen tai filosofinen yhteisö, niin koulun pitää noudattaa kulttuuriministeriön hyväksymää opetussuunnitelmaa kaikissa oppiaineissa ja olla avoin kaikille uskonnosta, kansallisuudesta tai muusta riippumatta.

Koulupakko ei ole niin paha kuin miltä se kuulostaa. Ilman lakia ei viranomaisilla olisi mitään mahdollisuutta saada koulupinnaajia käymään säännöllisesti koulua loppuun asti (18 vuotiaaksi). Kun valtio märää (oppi)velvollisuuden, niin se myös valvoo, että se toteutuu käytännössä. Loogista.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Näköjään näitä osavaltiokohtaisia eroja löytyy. Meidän kaupungiosassa on kotoamme kahden kilometrin säteellä viisi koulua ja vaikka suurin osa lapsista meneekin siihen heille osoitettuun lähikouluun, niin tosiaan olen huomannut sitä, että vanhemmat arpovat eri koulujen välillä ja käyvät tutustumassakin näissä, jonka jälkeen päättävät mikä koulu tulee ykkösvaihtoehdoksi hakemukseen ja millä sen sitten ikänä perustelevatkin, että haluavat toiseen kuin siihen lähikouluun. Mutta ainakin meidän päiväkodin vanhemmat tuntuvat pitävän itsestään selvänä, että lapsi sitten pääsee siihen haettuun, ei lähikouluun. 

Ja kiitos viestistäsi, oli kiva lukea toisen osalvaltion kokemuksia! Ja maassa mennään maan tavan mukaan - vaikka se koulupakko kummalliselta tuntuukin, toki uskon sen täällä Saksassa olevan erittäin tarpeelinenkin. 

Johanna, Eau De Cologne

Elina
2/4 | 

Meidän lähikoulu on katolinen ja siellä ei edes tarjota muuta uskonnonopetusta kuin katolista...
Kyseessä siis on ihan valtion ylläpitämä koulu, eikä mikään yksityiskoulu. Pitää vaan oikoa joskus niitä opetuksia kotona, että tämä on katolinen näkemys, mutta me luterilaiset ymmärrämme sen tällä lailla...
Siltikin on hyvä, että lapset voivat mennä lyhyen koulumatkan itse ja oppivat itsenäiseksi. Meillä näkee muuten paljon ekaluokkalaisilla, että vanhemmat vuorottelevat saattamisen suhteen. Ne, jotka siis tulevat samalta suunnalta keräävät jopa usean oppilaan ryhmän, joka luotsataan turvallisesti koulun portille.
En kyllä edes vielä neljännen luokan jälkeenkään halua, että koulumatka olisi pitkä, vaikka jokin toinen koulu tarjoaisi luultavasti paremman kurssivalikoiman kuin lähi-Gymnasium. Omiin arvoihin ei mahtuisi muutenkaan mikään pinnallinen ja elitistinen ympäristö, mikä valitettavasti on usein tulos, kun lähdetään valkkaamaan ”hyvien” ja ”vähemmän hyvien” koulujen välillä.
Jos nyt ei asu ihan missään ongelmalähiössä, niin veikkaisin, että lähikoulussa saa oppia ihan hyvässä ilmapiirissä ;-)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Ollaan tosi onnellisia siitä, että koulu on kovin lähellä ja vaikka olisi itselläni ollut kieltämättä kiinnostusta toiseen kouluun, kyllä se välimatka tässä ratkaisi asian. Toivoisin vain, että lähikoulussa olisi oppilaiden suhteen värikkäämpi kulttuurien kirjo. Se, että asuinalueellamme ei ole juurikaan maahanmuuttajataustaisia perheitä on mielestäni harmi ja tämä toki sitten näkyy siinä, että koulu saattaa olla hieman "elitistinen". 

Johanna, Eau De Cologne

Miten nämä vuodet menee näin nopeasti? Vasta hetki sitten meillä oli pieni vauva, joka on ensi vuonna koululainen, saksalaisittain Schulkind. Voihan KÄÄK ja vauvavuosien ikävä: Ilmoitin tyttömme kouluun viime viikolla. 

Tähän alkuun mainittakoon, että tiedän oikeasti hyvin vähän saksalaisesta koulujärjestelmästä, se on kaksi vuotta sitten muuttaessamme tuntunut monimutkaiselta ja tuntuu edelleenkin. Rehellisesti sanottuna, ennakkoluuloja omaan kyllä, mutta en kokemusta itse asiasta. 

Vielä kuukausi sitten olin sitä mieltä, että skandinaaviselle lapsellemme olisi tärkeää päästä kouluun, jossa noudatetaan ns. skandinaavista opetussuunnitelmaa (en kuitenkaan koskaan ottanut selvää, mitä tämä asia tarkemmin tarkoittaa). Viime hetkellä kuitenkin pyörsimme päätöksen hakeutua erikoiskouluun ja paperit toimitin läheiselle koululle, jonne hänet asuinpaikan perusteellakin sijoitettaisiin. 

Lapselle hankittava omakotitalon muotoinen, raskaalta jo ilman koulutarvikkeita tuntuva koulureppu ja saksalainen koulusysteemi ovat alkaneet hiljalleen hiipiä ajatuksiini enemmän ensi syksyn lähestyessä. Omassa mielessäni on joitakin positiivisia ajatuksia saksalaisesta systeemistä, mutta omakotitalo- hankinnan lisäksi on myös asioita, jotka saavat pohtimaan systeemiä. 

Tällä hetkellä mietin, että tuleekohan lapsemme olemaan luokkansa ainoa maahanmuuttaja? Asumme nimittäin alueella, jossa maahanmuuttajat ovat harvassa. Käytännössä voi todeta, ettei meitä juurikaan alueellamme ole. Toivon, että lapsi ei olisi luokkansa ainoa, vaikkakin me suomalaiset olemmekin Saksassa suosiossa. Silti tämä kulttuurinen erilaisuus pelottaa ja jännittää.

Käsitykseni mukaan myös Saksassa odotetaan vanhempien osallistuvan koulutyöhön monin eritavoin. Olen kuullut, että vanhemmat istuvat iltamyöhään lasten kanssa läksyjä tehden. Myös koulujen huoltotoimenpiteet ja kinkerit huutelevat vanhempia osallistumaan talkoisiin.

Lisäksi minulle on kerrottu, että lapset ovat ensimmäiset vuodet koulussa kovan paineen alla. Heidän tulee menestyä ja numeroiden pitää olla parhaita jos aikovat jatkaa peruskoulun jälkeen Gymnasiumiin eli lukioon. Saksassa lukioon ja muihin hieman ns. lukiota vähemmän vaativiin kouluihin siirrytään neljännen tai osavaltiosta riippuen kuudennen vuosiluokan jälkeen. 

Saksassa on koulunkäyntipakko. Lomien ulkopuolisiin vapaisiin on tiukat säädökset eikä niitä juuri myönnetä. Ensi syksynä mekin voimme sanoa hyvästit spontaanille lomailulle. En tiedä onko tämä legenda vai aivan totta, että jopa lentokentillä saatetaan puuttua lapsen matkustukseen, jos virkailijat huomaavat Schulkindin matkustavan koulun lomien ulkopuolella.

Helpotuksekseni voin sanoa, että en kuitenkaan ole kohdannut yhtään suomalaista vanhempaa (saksalaisia sen sijaan kylläkin), jotka olisivat täysin tyytymättömiä saksalaiseen koulusysteemiin. Olen kuullut kiitollisia lauseita siitä, kuinka hienosti koulukiusaamisjutut on hoidettu ja saatu päätökseen. Minulle on kerrottu, että koulun ja kodin välinen viestintä toimii ja kuinka lapsia on vaatimuksienkin keskellä kouluissa tuettu.

Ehkä tärkein minut tavoittanut rohkaiseva lause on, että lapsemme pärjää varmasti. 

Minkälaisia kokemuksia Sinulla on saksalaisesta/ muusta ulkomaisesta tai suomalaisesta koulusta? 

 

 

 

 

Kommentit (5)

Jonna
1/5 | 

Saksan koulusysteemi kieltämättä tuntuu hieman monimutkaiselta, koska se on niin vaihteleva ja osavaltio-, kaupunki- ja jopa koulukohtaiset erot ovat suuria. Meillä esikoinen on nyt viidennellä luokalla Gymnasiumissa ja toistaiseksi emme ole kokeneet mitään stressiä tai painostusta koulumenestyksen tms suhteen. Emme myöskään ole joutuneet läksyjä iltamyöhään pakertamaan. Oikeastaan en ole lapseni läksyihin puuttunut sitten ekaluokan, jolloin häntä oli pakko auttaa, koska lapseni aloitti täällä täysin ummikkona koulu-uransa. Ja muutenkin olen pääsääntöisesti ihan tyytyväinen koulunkäyntiin Saksassa. Toki valituksen aiheitakin olisi, mutta hyvät puolet peittoavat huonot. Mun kokemuksen mukaan maahanmuuttajiin on totuttu hyvin ja omien lasteni kouluissa ulkomaalaistaustaisia on omien lasten lisäksi aina useita joka luokalla. Sanoisin, että 20-25 %:lla oppilaista on ainakin toinen vanhempi ei-saksalainen. Ja mekin asumme alueella, jossa ei ole paljoa maahanmuuttajia. Kirjoittelin blogiini taannoin tarkemminkin kokemuksistamme peruskoulun alakouluun liittyen. Postaus löytyy täältä: http://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2016/04/30/koulunkaynti-saksassa/

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Helpottavaa tosiaan kuulla jälleen, että niitä hyviä puolia on huonoja enemmän. Kuulin pari päivää sitten vain niin huonoa palautetta lähikoulustamme, sisältäen kritiikkiä maahanmuuttajien kohtelusta, että sai mielen kovin mietteliääksi..

Johanna, Eau De Cologne

Vierailija
2/5 | 

Tyttäreni on nyt ensimmäisellä luokalla täällä Saksassa, joten kokemukseni koulusta rajoittuu näihin pariin kuukauteen. Läksyistä voin sanoa sen verran, että tyttäreni luokanope erityisesti mainitsi, että läksyjen teon ekalla luokalla tulisi kestää maksimissaan puoli tuntia, ja että jos tehtäviä tuntuu olevan liikaa, tulisi hänelle mainita asiasta. Ongelmia meillä ei muutenkaan tähän mennessä ole ilmennyt, mutta kyllä itseänikin hiukan jännittää se aika kun pitää alkaa miettiä mihin kouluun lapsi menee Grundschulen jälkeen.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Positiivista kuulla, että opettaja on sanonut tuon asian läksyjen teosta! Olen omalta osaltani päättänytkin, että en halua luoda lapselleni paineita koulusta liikaa ja olen kuullut paljon hyvää palautetta Gesamtschulesta. En halua ajatella, että lukio on se vaihtoehto johon on tähdättävä. 

Johanna, Eau De Cologne

Vierailija
3/5 | 

Mun tyttö aloitti nyt ekalla täällä Saksassa ja on kokopäiväkoulussa. Toimii ihan hyvin. Välillä kotitehtävät on ihan outoja, tyyliin tee omenakirja (kotiläksyjä tulee vain perjantaisin ja ne ei saisi kestää tuntia pidempään - omenakirjaan meni tosin n. 8 tuntia, mutta lapsi askarteli sitä innoissaan, sivuja taisi olla sellain 10-12 ja kaikissa tehtäviä ja jokainen piti leikata omenan muotoiseksi ja värittää + liimata ne kirjaksi - järkikin jo sanoo, että ei ollut ihan tunnin tehtävä tuo). Itsestä tuntuu oudolle, että jos ekaluokkalainen on kipeänä, niin se saa kotitehtäviä - kokopäiväkoulu loppuu 16.00 ja sitten pitää toimittaa kotitehtävät sille sairaalle lapselle, joka sit tekee ne siinä illan aikana? Ei ihme, että täällä mennään todella sairainakin sekä kouluun että töihin...).

Se paine lapsille alkaa kolmannella kun kaikki tähtää sinne Gymiin. Se onkin ns. ainoa järkevä vaihtoehto kun ei poissulje muita vaihtoehtoja. Perinteisesti kaikki oppimisvaikeuden omaavat lapset (lukihäiriö jne.) joutuu sinne huonoimpaan kouluun ja siellä on myös ns. tarkkislaiset, eli siellä ei sitten kauheasti ole mahdollista oppia... Realschule on sitten siitä huono, että jos mieli tekee esim. lakimieheksi, niin sitten on käytävä vuosi, pari lisää Realschulen jälkeen. En tiedä kuinka helppoa on päästä tuota paria vuotta suorittamaan. Mahdollista tämä toki on myös sieltä huonoimmasta koulusta, mutta esim. omassa osavaltiossani sen suorittaa YKSI oppilas per vuosi. Gesamtschule olisi aivan loistava, mutta eipä ole moista tarjolla tässä osavaltiossa, ei. Itse olen orientoitunut siihen, että muutetaan takas Suomeen 4. luokan jälkeen - se lukio on myös ihan karsee prässi täällä: ulkolukua todella paljon ja muutenkin vanhakantainen.

Näin ajattelen nyt viisi vuotta täällä asuneena (alkaa riittämään tää näiden luokkajako esim.. Riittää kun seuraa miten lääkäri kohtelee vastaanottoapulaisia - nehän on niiiiiin paljon hänen alapuolella (kävin tänään Herr Doktorilla - ihan kauheeta katsoa miten se suhtautui apulaisiinsa, kohteli ko roskasakkia... Saman voi huomioida ihan vaikka tavan kaupassakin - korkeammin koulutettu on aina kukkona tunkiolla ja kattelee muita alaspäin - tasa-arvoon tottuneena saan kauhunväristyksiä aina moisesta). Syy moiseen käytökseen? Koulu ja siellä harjoitettava luokkajako :( Tohtoroiden pokkurointi on myös ärsyttävää - oikeesti täällä tapaamani tohtorit on ollu sieltä tyhmimmästä päästä, en arvosta sitten pätkääkään moisia idiootteja! Niiltä puuttu kosketuspinta normaaliin elämään tyystin :( (ei kaikilta tietysti, mutta päällimmäisinä kokemuksina juuri nämä tyhmät saappaat).

Koulussa oikeasti merkitsee sitten se opettaja myös paljon - hyvä opettaja motivoi ja huono lannistaa - toivon teille sitä parasta opettajaa! Ja hei - tää ei oo edes maakohtaista!

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat