Kirjoitukset avainsanalla ulkomaille muutto

Nyt jännittää! Sain tässä muutama viikko sitten kutsun Sveriges Radion suomalaisen iltapäiväohjelman haastatteluun ja suora haastattelutilanne on edessä huomenna. Enemmän kuin lähetys itse, pelottaa se, että jos mokaan. Mokaan oikein pahimman kerran ja sanon suorassa lähetyksessä jotain sellaista, jolla nolaan täysin itseni ja miehen siinä samalla. 

Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän erilaiset asiat ovat alkaneet jännittämään. Sitä tarkkailee itseään aivan eri kantilta kuin aiemmin ja itsekritiikki on kovaa. Mutta ehkä juuri tämän vuoksi onkin syytä haastaa itseään ja laittaa itseään likoon vielä enemmän jännittävien tilanteiden edessä.  

Haastattelu liittyy taannoiseen blogikirjoitukseeni "Kun suomalainen pariskunta muuttaa maailmalle". Puhun asiasta mielellään ja varmasti löytyy vielä paljon sellaista sanottavaa, mitä ei blogitekstiin tullut laitettua. Olen koittanut valmistautua hyvin, lapsi onkin ihmetellyt viime päivinä, että miksi äiti höpöttää niin paljon itsekseen. Pitää nimittäin vähän treenata!  Mutta vaikka kuinka treenaisi, on täysin mahdollista tässä jännittävässä tilanteessa lipsauttaa suustaan jotain sellaista mitä ei aikonut missään nimessä sanoa. Nähtäväksi tai oikeastaan kuultavaksi jää, miten käy. 

Hui! Tätä asiaa voi siis huomenna torstaina 2.2 kuunnella Sverges Radion nettisivuilta , siellä on selkeä linkki "kuuntele suoraa lähetystä", jota klikkaamalla pääsee mukaan lähetyksen. Suomen aikaan haastattelu on aalloilla klo 14.15, Saksan aikaan klo 13.15.

Kannattaa siis kuunnella saanko sanoja suustani vai puhunko ohi suuni ;-)

 

 

Kommentit (4)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sain tässä jokin aika sitten viestiä eräältä blogini lukijalta: 

“Hei, olisi kiva kuulla miten parisuhde on muuttunut ulkomaille muuton myötä tai onko muuttunut? Onko muutto tuonut mukanaan kriisejä? Niin paljon puhutaan ja kirjoitetaan kahden kulttuurin suhteista, että olisi mielenkiintoista kuulla millaista elämä on, kun suomalainen pariskunta lähtee maailmalle. Voisitko sinä kertoa aiheesta?” 

Jokainen parisuhde on toki erilainen, mutta sen voin luvata, että varmasti suhde jollain muotoa reagoi tällaiseen elämänmuutokseen. Tässä hieman ajatuksiani siitä, millainen matka tämä kulunut kaksi ja puoli vuotta on meille pariskuntana ollut. 

Uskoisin, että pariskunnat, joissa kumpikaan ei ole muuttettavan maan kansalainen ovat hieman eri asemassa, kuin he joiden toinen puolikas on kotoisin maasta jonne muutetaan. Ei ole sukulaisia, ei ystäviä, ei välttämättä kielitaitoa eikä tietoa siitä millainen uusi kotimaa on ja mitä kaikkea se tarjoaa. Molemmat ovat tilanteessa aivan yhtä kuutamolla. 

Me tai minä ainakin kuvittelin tietäväni millainen maa Saksa on ja luulin sopeutumisen sujuvan kivuttomasti. Kivutonta se ei suinkaan ollut ja oma alkutaipaleeni Saksassa oli suorastaan kamala. Uusi kotimaa oli samalla myös uusi viholliseni. 

Luulen, että suomalaiset pariskunnat ajautuvat maailmalle yleensä toisen työn perässä. Kärjistetysti voisi todeta: Toinen saa ja toinen joutuu luopumaan. Näin se oli käytännössä meilläkin. En omalla kohdallani tuntenut tekeväni suurta uhrausta luopuessani vakituisesta virastani Suomessa. Voin kuitenkin myöntää ja hieman hävetäkin, miten herkullista onkaan ollut riitojen hetkellä sivaltaa “Sinun takiasi tänne lähdettiin!”. 

Mielestäni suurimmat haasteet suhteellemme Saksaan tullessa ovat olleet nämä asiat: 

Muuttoshokki

Me seilailimme vuorollaan miehen kanssa maahanmuuton shokkivaiheessa ja kuten arvata saattaa, siitä oli tasapaino kaukana. Kun toinen olisi ollut valmis pakkaamaan laukut ja suuntaamaan takaisin Suomeen, toinen oli täysin tyytyväinen elämään Kölnissä. Tätä pohdiskelua käydään toki edelleen, mutta paljon laimeammassa mittakaavassa. Alamme hiljalleen sopeutua ja sulautua saksalaiseen elämään.

Perheen sisäisten roolien muuttuminen

Suomessa olimme molemmat töissä ja arkemme kulki kahdeksasta neljään- rytmiä. Muuton myötä roolit heittivät häränpyllyä heti alkuunsa, kun minä jäin kotiin lapsen kanssa ja mies teki uudessa työssään pitkää päivää. 

Yhteinen ja oma aika

Kun toinen työskentelee päivän ja toinen on kotona, voi siinä odotukset toista kohtaan myös olla aika korkealla. Kun toinen saapuu väsyynenä kotiin ja toinen ei ole koko päivänä puhunut muuta kuin lapselle, voivat keskustelutarpeet olla hieman erilaiset. Kyllä siinä on pari kyyneltäkin allekirjoittaneen toimesta tirautettu, kun on väsynyttä miestä vaadittu keskustelemaan. 

Olin kaukaa viisas ja aloin etsimään Kölnistä lastenhoitajaa vielä Suomessa asuessamme. Saimme näin ollen heti alusta alkaen viettää aikaa myös keskenämme miehen kanssa ja se oli kyllä näin jälkikäteen ajateltuna kaiken mielellisen kaaoksen keskellä tosi ihanaa. Hiljalleen myös molempien oma aika ja harrastukset ovat löytäneet paikkansa toisinaan hektisessä arjessa. 

Jos on ollut haasteita, niin paljon myös hienoja asioita:

- Tämä kokemus on ehdottomasti hitsannut meitä yhteen.

- Toisesta on löytynyt näin vuosien yhdessä olon jälkeenkin erittäin rakastettavia ja uusia piirteitä, jotka ovat kriisikohdissa pulpahtaneet esiin. 

-Vaikka miehen työ on liikkuvaa, vietämme paljon aikaa yhdessä perheenä.

- Päätös ulkomaille muutosta oli yhteinen. Haasteista huolimatta matka on ehdottomasti ollut koko ajan samaan suuntaan kulkeva.

- Yhteinen haaveemme, ulkomailla asuminen on toteutunut. 

 

Kommentit (9)

Jonna
1/9 | 

Hyvä postaus! Minulla (tai siis meillä pariskuntana) on pitkälti samat kokemukset ja aatteet ulkomaille suomalaisena pariskuntana muuttamisesta. Takana on nyt reilut 4 vuotta ja todellakin olemme hitsautuneet ja lähentyneet tänä aikana. Eikä vain pariskuntana vaan koko perheenä. Toki vaikeuksiakin on ollut, mutta yllättävän vähän. Mitään isoa kriisiä meille ei ulkomaille muuttaminen parisuhteeseen tuonut.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Saksaan muutto on tosiaan tuonut mukanaan paljon hyvääkin! Koko perheellehän tämä on tosiaan myös yhteen hitsaava juttu.  Ja onneksi terävimmät kärjet muuttoshokista alkaa olla hiotuneet :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Valkkis
2/9 | 

Hieno aihe! Meillä tämä kaikki vasta edessä, joskin hyvin pian. Perheen sisäiset roolit pysyvät meillä vielä samoina kuin nyt Suomessa, kun olen ollut pienten lasten kanssa kotona. Joskin mun piti palata töihin nyt tammikuussa, joten rooli vain jatkuu hieman pidempään.

Mielenkiinnolla jään odottamaan, millainen muuttoshokki meille tulee ja miten se ilmenee eniten.

Ja ihanaa kuulla, että on tunteita paremmasta yhteen hitsautumisesta :)

KirsikkaHoo
3/9 | 

Kiinnostava aihe, ja kahden viikon päästä itselle ajankohtainen kun muuttokuorma suuntaa kohti Berliiniä... :) Tuo lastenhoitajan etsiskely ei ole oikein vielä edes käynyt mielessä, tai siis se, että voisi jo etukäteen yrittää etsiä. Meillä tosin tilanne ei siltä osin kriittisesti muutu, sillä Suomessakin asutaan kaukana sukulaisista ja muista potentiaalisista lapsenvahdeista. Jännityksellä odotan, millainen muuttoshokki me saadaan aikaiseksi... :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kaikkea hyvää tulevaan muutokseen :-)

Meillä Helsingissä äitini asui meistä muutaman kilometrin päässä ja hänestä oli kyllä paljon apua.. Ehkä tämän vuoksi tuntuikin tärkeältä löytää hieman apua, jotta saatiin vähän yhteistäkin aikaa :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat