Kirjoitukset avainsanalla suomalainen perhe

"Äiti, voidaanko mennä syömään auf dem Balkon?", kevään aikana saksan kieli, pahin arkiviholliseni on todellakin salakavalasti hiipinyt kotiimme ja tuntuu, kuin se olisi jäänyt nurkkiin lorvimaan ja väijymään sopivaa tilaisuutta muuttaa luoksemme pysyvästi.  

Tällä hetkellä, lähes poikkeuksetta lapsi aloittaa lauseensa suomella, mutta päättää sen saksaksi. Tai parhaimmassa tapauksessa hän toteaa asian kokonaan saksaksi. Viime aikoina olen kyllästymiseen saakka saanut jankuttaa, että sano nyt suomeksi ja me ja meillä puhutaan vain suomea. Lapsi ei tosin tätä kaikkea ihan purematta niele. 

"Miksi en voi puhua saksaa, sä tiedät kyllä mitä mä sanon. Ja miksei me nyt vain kotona voitaisi puhua saksaa?" 

"Siksei, koska me ollaan suomalaisia ja on tärkeää, että sulla säilyy suomen kielitaito. Lisäksi me ei isän kanssa osata saksaa riittävän hyvin." 

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en olisi koskaan uskonut, että me, täysin suomalainen perhe joutuisimme tilanteeseen, jossa lapsi sanoo puhuvansa mielummin saksaa kuin suomea. Kotona yksin puuhaillessaan ja leikkiessään, tekee hän sen saksaksi. Eikä siinä vielä mitään, onpa hän jopa sanonut, että hän ei oikein kunnolla pysty suomeksi ilmaisemaan tarkasti tunteitaan. Tässä sitä siis ollaan, hieman huuli pyöreänä ja hämillään. 

Viimeisin vuosi on ollut lapsen Saksan vuosista ehdottomasti parhain. Uusi päiväkoti, uudet ystävät ja harrastukset ovat vahvistaneet hänen saksankielen kehitystä oikein urakalla. Onhan hän nyt myös siinä tilanteessa, että on asunut tähän astisesta elämästään suurimman osan Saksassa. Hänellä ei ole saksan puheessa pienintäkään aksenttia eikä hänestä kuulemma puheen peruustella voisi ajatella, ettei tyttö olekaan Saksasta kotoisin. Tämä on tietenkin tosi ihanaa, mutta täytyy myöntää, että itsellä ovat puntit alkaneet tutisemaan oikein urakalla. Mitä jos se suomi oikeasti jää hälle kakkoskieleksi ja saksasta tuleekin ykkönen? Eihän tämän homman nyt näin pitänyt mennä. 

Joku viisas on joskus sanonut, että kaksikielisen lapsen pitäisi antaa rauhassa puhua sillä kielellä jolla haluaa ja että aikuisen ei pitäisi liikaa puuttua. Ohjata toki voi ja tukea kielien säilymistä, mutta erilaiset kielelliset vaiheet kuuluvat lapsen elämään ja niin se kielitaito vain sitten pysyy ja kehittyy. Ympäristöllä on kuitenkin suuri vaikutus ja siinä ei paljoa mamman ja papan auta hokea, että nyt me sitten puhutaan vain suomea. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä suuremman merkityksen kaveripiiri ja siellä käytettävä kieli saa.

Tätä onkin tulevaisuudessa mielenkiintoista seurata ja ennen kaikkea on ollut mielenkiintoista ja yllättävää huomata, että ei se kieliasia suomalaisessa perheessä olekaan ihan mustavalkoinen, vaikka itse olen kuvitellut- Suomalaisen perheen lapsella suomen kieli säilyy hyvänä ja virheettömänä, tottakai! 

"Äiti, das ist super blöd! - toi on tosi tyhmää."

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Hei,

Voin kuvitella hämmennyksen, etenkin kun et itse osaa saksaa niin hyvin. Jokaisen täytyy puhua lapselle tunnekieltään, mikä useimmiten on se äidinkieli. Mutta mitä jos lapsen vahvempi kieli on itselle vieras (saksa) eli se on lapsen tunnekieli? Enpä tiedä...T. Merja

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Tämä on niin hämmentävää, näin sitä yks kaks suomalaisesta lapsesta tuli kaksikielinen. Ihanaa ja samaan aikaan kamalaa. Uskon kuitenkin siihen, että suomi tulee pysymään hänellä vahvana, vaikka saksa ehkä kiilaa ohi, varsinkin jos jäämme tänne Saksaan pitkäksi aikaa. 

Johanna, Eau De Cologne

Laura-H
2/3 | 

Meillä ihan sama tilanne kun teillä:suomalainen perhe ja tytär asunut koko ikänsä täällä. Alussa toistin aina suomeksi hänen saksankieliset lauseet eli ”ai haluat mennä parvekkeelle ?”voidaan mennä. Eli en suoranaisesti korjannut mutta vahvistin niissä tilanteissa suomenkieltä. Nyt kolmetoistavuotiaana kun minä sanon suomalaisessa lauseessa laiskuuttani saksankielisen sanan niin tyttäreni kysyy ”mikä se on suomeksi” ja kun sen heti tiedä niin hän kysyi ”miksi et sitä sitten suomeksi sano, muuten en voi oppia”- se on hänelle äärimmäisen tärkeä että hänellä tulee hyvä äidinkieli.tsemppiä! Lapsesi kiittää sinua siitä että olet pysynyt tiukkana kun hallitsee aikuisena äidinkielensä👍

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kohta kolme vuotta sitten tyhjensimme asuntomme Helsingissä ja otimme mukaan vain toisemme ja jotain tarpeellista materiaa, sellaista joita sai lentokoneella helposti kuljetettua. Meillä ei lähtenyt konteittain tavaraa Suomesta mukaan, irtauduimme kaikesta entuudestaan tutusta ja aloitimme alusta, niin arjen kuin huonekalujenkin osalta. 

Kolmen vuoden hullunmylly ja muutoksia täynnä oleva vuoristorata. Kai näitä Saksan vuosia voisi näin kaaoottisestikin halutessaan kuvailla. Arjen kuviot ovat jo täälläkin menneet uudestaan sekaisin vuosi sitten toukokuussa (niinkuin moni teistä tietääkin): Mies aloitti uuden työn Ruotsissa ja me jäimme lapsen kanssa elämään "milloin isä tulee kotiin"- arkea,  meille vieraassa maassa. Maassa, joka tuntui ja tuntuu edelleenkin hieman oudolta, mutta silti kuitenkin niin kodilta. Jännä yhdistelmä, eikö?!

Arjessa on erilainen rytmitys, kuin vielä kolme vuotta sitten Suomessa. Arki on tällä hetkellä täynnä hienoja hetkiä, eikä se ole raskasta puurtamista joka päivä. Arki on toisinaan kepeää ja silloin kilistellään ystävien kanssa viinilasillisella ja nautitaan pitkiä lounaita. Kotonamme ei ole aina tiptop- järjestys, täällä on useasti kohoileva pyykkivuori tai jotain muuta hommaa, hommaa joka ei lopu vaikka kuinka huhkisi.

Arjessa olen paljon lapsen kanssa kahdestaan ja huokaan helpotuksesta, jos hän sattuu nukahtamaan jo klo 20, jotta saan itselleni hieman omaa aikaa. Arjessa on välillä mukana mies, joka tekee töitä kotona aina silloin, kun hänen ei tarvitse matkustaa Tanskaan, Norjaan, Ruotsiin tai Suomeen töihin. Tällaisina viikkoina meidän ei tarvitse herätä maanantaiaamuisin klo 03.00 herätyskellojen soittoon eikä odottaa lapsen kanssa perjantai- iltana avautuvaa ulko-ovea

Toisinaan minulle avoimen uteliaasti ihmetellään, miksi olemme jääneet asumaan paikkaan, jossa meitä ei pidättele mikään? Ei enää edes se miehen työpaikka! Mutta ei tämä asia nyt ihan näin mustavalkoinen ole: Lapsella on täällä jo omat arjen kuvionsa, harrastuksensa ja tärkeät ihmiset. Ja minulla on työ, vaikkakin osa-aikainen, josta on tullut tärkeä osa omaa arkea. Työ, joka tarjoaa onnistumiskokemuksia ja saa minut tuntemaan äärimmäistä onnellisuutta. Lisäksi meillä on joukko ihania ystäviä ympärillä, en heitäkään haluaisi noin vain jättää.

Summa summarum- olemme siis löytäneet täältä Kölnistä oman paikkamme. Hyppäsin kolme vuotta sitten pienen muuttokuormamme mukana oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja se kannatti. 

Kommentit (0)

Juuri nyt meidän ulkosuomalaisten blogien keskuudessa kiertää Liebster Award- blogihaaste. London and beyond- blogin Leena laittoi haasteen minullekin eteenpäin. Näin Espanjan loman jäljiltä pitikin äkkiä suoda ajatus Saksalle, vaikka pääkoppani onkin ihan Valencia- huumassa edelleen... Kysymysten jälkeen löytyvät sitten minun mukaan haastamani blogit. 

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi? 

Saksassa hintataso on edullinen ja tämä mahdollistaa monia kivoja asioita. Myös sijainti keskellä Eurooppaa ja ne jo useampaan otteeseen hehkuttamani edulliset matkat muualle Eurooppaan (paitsi Suomeen ja pohjoismaihin). Saksassa asuminen on kasvattanut itseäni niin monin tavoin. Voinkin sanoa, että Saksassa asumisen ansiosta olen tänään paljon rohkeampi ja sanavalmiimpi kuin kolme vuotta sitten. 

2. Entä ikävintä?

Välillä tuntuu, että elämä Saksassa on täynnä jokapäiväisiä haasteita. Maa on yllättävän byrokraattinen ja vanhanaikainenkin (tiedän, että tästä viimeisimmästä sanasta seuraa pyyhkeitä!). Kuten Leenakin omassa tekstissään mainitsi, käteistä pitää olla aina ja kortilla maksaminen ei ole aina itsestään selvää. Se, että Saksa olisi "järjestyksen maa", on mielestäni täysin urbaania legendaa.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Vaikea kysymys.. Ehkä Reinin rannalta Sveitsiin lähtevälle jokiristeilylle. Nämä ovat nimittäin yllättävän kalliita reissuja!

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Edellisessä postauksessa ehdinkin jo hehkuttaa Valencian ihanuutta ja sitä, että todennäköisesti tämä on meidän vakituinen kohteemme. Myös Rooman olen aina valmis lähtemään. Lisäksi Etelä- Korea on useasti mielessä, maa teki kaikin tavoin minuun lähtemättömän vaikutuksen yhdeksän vuotta sitten ja haluaisinkin sinne vielä joskus palata. 

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Olen alkanut tuntea suorastaan himoa ruokiin, jotka eivät Suomessa asuessa niinkään olleet herkkuja. Maksalaatikko, Hk:n maksamakkara, piimä ja nakit saavat veden herahtamaan kielelle. 

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Nähtäväksi jää. Ja jos, niin koska? Miksei, mutta sen aika ei ole ainakaan vielä.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Kölniläinen karnevaalikausi tietenkin, mutta myös touko- kesäkuun ajalle sijoittuu useampi pitkäviikonloppu ja se on toki mukavaa!

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Sopeutuminen Saksaan on ollut yllättävän työlästä, mutta toki palkitsevaakin. Kuvittelin ennen Saksaan lähtöä maan, asioiden ja ihmisten olevan hyvin samankaltaisia Suomeen verrattuna, mielestäni näin ei kuitenkaan ollenkaan ole. Myös se, että lapselle muutto on ollut yllättävän hankala prosessi, on tehnyt omastakin olosta vaikeaa. 

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Ehdottomasti! Jos meille tarjoutuisi esimerkiksi mahdollisuus muuttaa Italiaan tai Espanjaan, en miettisi hetkeäkään. Myös jonnekin päin Aasiaa olisin valmis lähtemään. 

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki? 

Miehen työn vaihtuminen, joka vaikutti ja vaikuttaa edelleen meidän kaikkien arkeen. 

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Suomeen matkustamme heinäkuussa, syksylle on Ranskaan autoiluloma suunnitteilla sekä Italiaan haluan mennä äitini kanssa. Myös Saksaa tahtoisin nähdä lisää ja Hollannissakin olisi kiva pyrähtää. 

Haastan mukaan seuraavat blogit: 

Samalla tontilla bloggaavan Hollanninhippiäisen

Saksassa asuvan Päivin Puolivälissä- blogin

Elämää ja Amerikkaa- blogin

Sveitsistä Martan matkassa- blogin

Mielilandia- blogin Hollannista

 

Kommentit (5)

Anu / Mielilandia
1/5 | 

Kiitos haasteesta, Johanna! Tartun tähän mieluusti.

Tätä oli kiinnostava lukea. Täältä Hollannista käsin Saksa kuulostaa monesti huomattavasti paremmin järjestyneeltä maalta. Täällä on ihmisillä välillä niin rento hälläväliä-asenne, että joskus tuntuu, että asuu paljon eteläisemmässä maassa. :D Mutta taitaa olla, että Pohjoismaat vie voiton molemmista!

Ja tuo on kyllä jännä, miten ulkomailla alkaa kaivata juttuja, joista ei ees Suomessa asuessa niin piitannut. Viimeksi toin tuliaisena Suomesta poronpaistia, vaikken yleensä edes osta tai juuri muutenkaan syö lihaa.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Poro on minullakin aina listalla :-D Ehkä siihen liittyy vain jotain niin suomalaista! Ja minäkun kuvittelin Hollannin olevan niin edistynyt maa :-D

Johanna, Eau De Cologne

Sain tässä jokin aika sitten viestiä eräältä blogini lukijalta: 

“Hei, olisi kiva kuulla miten parisuhde on muuttunut ulkomaille muuton myötä tai onko muuttunut? Onko muutto tuonut mukanaan kriisejä? Niin paljon puhutaan ja kirjoitetaan kahden kulttuurin suhteista, että olisi mielenkiintoista kuulla millaista elämä on, kun suomalainen pariskunta lähtee maailmalle. Voisitko sinä kertoa aiheesta?” 

Jokainen parisuhde on toki erilainen, mutta sen voin luvata, että varmasti suhde jollain muotoa reagoi tällaiseen elämänmuutokseen. Tässä hieman ajatuksiani siitä, millainen matka tämä kulunut kaksi ja puoli vuotta on meille pariskuntana ollut. 

Uskoisin, että pariskunnat, joissa kumpikaan ei ole muuttettavan maan kansalainen ovat hieman eri asemassa, kuin he joiden toinen puolikas on kotoisin maasta jonne muutetaan. Ei ole sukulaisia, ei ystäviä, ei välttämättä kielitaitoa eikä tietoa siitä millainen uusi kotimaa on ja mitä kaikkea se tarjoaa. Molemmat ovat tilanteessa aivan yhtä kuutamolla. 

Me tai minä ainakin kuvittelin tietäväni millainen maa Saksa on ja luulin sopeutumisen sujuvan kivuttomasti. Kivutonta se ei suinkaan ollut ja oma alkutaipaleeni Saksassa oli suorastaan kamala. Uusi kotimaa oli samalla myös uusi viholliseni. 

Luulen, että suomalaiset pariskunnat ajautuvat maailmalle yleensä toisen työn perässä. Kärjistetysti voisi todeta: Toinen saa ja toinen joutuu luopumaan. Näin se oli käytännössä meilläkin. En omalla kohdallani tuntenut tekeväni suurta uhrausta luopuessani vakituisesta virastani Suomessa. Voin kuitenkin myöntää ja hieman hävetäkin, miten herkullista onkaan ollut riitojen hetkellä sivaltaa “Sinun takiasi tänne lähdettiin!”. 

Mielestäni suurimmat haasteet suhteellemme Saksaan tullessa ovat olleet nämä asiat: 

Muuttoshokki

Me seilailimme vuorollaan miehen kanssa maahanmuuton shokkivaiheessa ja kuten arvata saattaa, siitä oli tasapaino kaukana. Kun toinen olisi ollut valmis pakkaamaan laukut ja suuntaamaan takaisin Suomeen, toinen oli täysin tyytyväinen elämään Kölnissä. Tätä pohdiskelua käydään toki edelleen, mutta paljon laimeammassa mittakaavassa. Alamme hiljalleen sopeutua ja sulautua saksalaiseen elämään.

Perheen sisäisten roolien muuttuminen

Suomessa olimme molemmat töissä ja arkemme kulki kahdeksasta neljään- rytmiä. Muuton myötä roolit heittivät häränpyllyä heti alkuunsa, kun minä jäin kotiin lapsen kanssa ja mies teki uudessa työssään pitkää päivää. 

Yhteinen ja oma aika

Kun toinen työskentelee päivän ja toinen on kotona, voi siinä odotukset toista kohtaan myös olla aika korkealla. Kun toinen saapuu väsyynenä kotiin ja toinen ei ole koko päivänä puhunut muuta kuin lapselle, voivat keskustelutarpeet olla hieman erilaiset. Kyllä siinä on pari kyyneltäkin allekirjoittaneen toimesta tirautettu, kun on väsynyttä miestä vaadittu keskustelemaan. 

Olin kaukaa viisas ja aloin etsimään Kölnistä lastenhoitajaa vielä Suomessa asuessamme. Saimme näin ollen heti alusta alkaen viettää aikaa myös keskenämme miehen kanssa ja se oli kyllä näin jälkikäteen ajateltuna kaiken mielellisen kaaoksen keskellä tosi ihanaa. Hiljalleen myös molempien oma aika ja harrastukset ovat löytäneet paikkansa toisinaan hektisessä arjessa. 

Jos on ollut haasteita, niin paljon myös hienoja asioita:

- Tämä kokemus on ehdottomasti hitsannut meitä yhteen.

- Toisesta on löytynyt näin vuosien yhdessä olon jälkeenkin erittäin rakastettavia ja uusia piirteitä, jotka ovat kriisikohdissa pulpahtaneet esiin. 

-Vaikka miehen työ on liikkuvaa, vietämme paljon aikaa yhdessä perheenä.

- Päätös ulkomaille muutosta oli yhteinen. Haasteista huolimatta matka on ehdottomasti ollut koko ajan samaan suuntaan kulkeva.

- Yhteinen haaveemme, ulkomailla asuminen on toteutunut. 

 

Kommentit (9)

Jonna
1/9 | 

Hyvä postaus! Minulla (tai siis meillä pariskuntana) on pitkälti samat kokemukset ja aatteet ulkomaille suomalaisena pariskuntana muuttamisesta. Takana on nyt reilut 4 vuotta ja todellakin olemme hitsautuneet ja lähentyneet tänä aikana. Eikä vain pariskuntana vaan koko perheenä. Toki vaikeuksiakin on ollut, mutta yllättävän vähän. Mitään isoa kriisiä meille ei ulkomaille muuttaminen parisuhteeseen tuonut.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Saksaan muutto on tosiaan tuonut mukanaan paljon hyvääkin! Koko perheellehän tämä on tosiaan myös yhteen hitsaava juttu.  Ja onneksi terävimmät kärjet muuttoshokista alkaa olla hiotuneet :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Valkkis
2/9 | 

Hieno aihe! Meillä tämä kaikki vasta edessä, joskin hyvin pian. Perheen sisäiset roolit pysyvät meillä vielä samoina kuin nyt Suomessa, kun olen ollut pienten lasten kanssa kotona. Joskin mun piti palata töihin nyt tammikuussa, joten rooli vain jatkuu hieman pidempään.

Mielenkiinnolla jään odottamaan, millainen muuttoshokki meille tulee ja miten se ilmenee eniten.

Ja ihanaa kuulla, että on tunteita paremmasta yhteen hitsautumisesta :)

KirsikkaHoo
3/9 | 

Kiinnostava aihe, ja kahden viikon päästä itselle ajankohtainen kun muuttokuorma suuntaa kohti Berliiniä... :) Tuo lastenhoitajan etsiskely ei ole oikein vielä edes käynyt mielessä, tai siis se, että voisi jo etukäteen yrittää etsiä. Meillä tosin tilanne ei siltä osin kriittisesti muutu, sillä Suomessakin asutaan kaukana sukulaisista ja muista potentiaalisista lapsenvahdeista. Jännityksellä odotan, millainen muuttoshokki me saadaan aikaiseksi... :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kaikkea hyvää tulevaan muutokseen :-)

Meillä Helsingissä äitini asui meistä muutaman kilometrin päässä ja hänestä oli kyllä paljon apua.. Ehkä tämän vuoksi tuntuikin tärkeältä löytää hieman apua, jotta saatiin vähän yhteistäkin aikaa :-) 

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat