Kirjoitukset avainsanalla asioihin puuttuminen

Tämän postauksen oli tarkoitus alunperin kertoa ihanasta lauantaisesta Punaviinitien kävelyretkestä Ahrin viinialueella. Mutta sattuneesta syystä kirjoitankin toisenlaisesta aiheesta, aiheesta, joka on itseäni täällä Saksassa asuessa ärsyttänyt erittäin paljon ja on toisinaan saanut minut jopa raivon partaalle. Tämän kyseisen asian olen monessa tilanteessa nimennyt puuttumiskulttuuriksi. 

Puuttumiskulttuuri itselleni tarkoittaa sitä, että tuntemattomien ja tuttujenkin asioihin puututaan ja uteliaasti työnnetään nenä asioihin, jotka eivät kuulu kenellekään muille kuin asianomaisille. Tällainen käytöstapa on ollut minulle, Suomesta kaksi ja puoli vuotta sitten muuttaneelle täysin vierasta. Se, että erinnäisiin asioihimme on eri tavoin puuttuttu, on saanut minulle jättimäisen ja pysyvän herneen kasvamaan nenään. 

Lauantaina sain kuitenkin konkreettisesti muistuksen puuttumiskulttuurin toisesta puolesta. Asioilla tapaa olla aina kaksi puolta, niin myös tässä kohdin: Ihmiset täällä ovat nimittäin kovia puuttumaan toisten asioihin myös auttamismielessä. 

Meillä oli ihana ja aurinkoinen kävelyretki korkeilla viinikukkuloillaan meneillään Lempipaikkojani- blogin Jonnan kanssa. Ehdin varmaan juuri ihastuneena huudahtaa sadannen kerran "Onpa mahtavaa!", kunnes pian olinkin kyljelläni maassa ja huusin kivusta täyttä kurkkua. Nilkkaani sattui ja en pystynyt nousemaan maasta ylös. Äkkiä ympärilleni oli kokoontunut iso joukko kanssavaeltajia ja ihmiset puhuivat Krankenwagenin eli ambulanssin soittamisesta. Kaksi miestä tulivat nostamaan ja taluttamaan minua ja eräs rouva nappasi repun selästäni, jotta pääsin maasta kunnolla ylös. Viereen ajoi myös auto, josta ystävällinen mieshenkilö kurkisti ikkunasta ja kysyi, voisiko kenties tarjota meille kyydin alas kylään. 

Muut eivät jatkaneet matkaa, ennen kuin saivat varmistettua asioideni olevan kunnossa. Itseäni vieläkin hämmästyttää: Ajatella, ihmiset pysähtyivät, vaikka näkivät, että minulla oli kaveri mukana! Tämän kaltainen huolehtiminen tuntuu käsittämättömän hienolta ja en voi kuin olla kiitollinen, että minusta huolehdittiin. Lauantain kokemus antoi ehdottomasti itselleni hieman toisenlaista näkökantaa suhtautua puuttumisiin tulevaisuudessa. 

Juttu on pakko päättää hieman kärjistetysti lauseeseen: Tänään olen onnellinen, että asun paikassa, jossa ohikulkemis- syndrooma tuntuu olevan tuntematon käsite. 

Kommentit (5)

Elina
1/5 | 

Hienoa, että siellä ihmiset aidosti välittää ja auttaa. Uskallan väittää, että Pohjois-Suomessa ja pienemmillä paikkakunnilla pysähdytään herkemmin auttamaan täällä Suomessakin. Yleisin kommentti, jonka saan täällä etelässä kun pidän ovea auki tai autan lastenvaunujen kanssa, on että sää et oo varmaan täältä kotoisin. ;)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Voi ei, mikä kommentti :-) Ja tokihan Suomessakin hyväntahtoisia ja auttavaisia ihmisiä löytyy. Täällä vaan tämä tuntuu olevan kovin räikeääkin, sekä hyvässä ja pahassa ;-) 

Johanna, Eau De Cologne

saint
2/5 | 

Heh, heh!
Kyllä huvittaa tuo 'puuttumuskulttuuri', tiedän vuosikymmenien ajalta, miten himskatin utelias voi saksalainen ihminen olla?
No, asialla on todellakin puolensa. Itävaltalaiset tunnen esikoiseni kunmien kautta vielä paremmin ja kyllä joskus joutuu hämmästelemään heidän ajatuksenjuoksuaan...
Toivottavasti koipesi on jo parempi. Itse sai Hulluilla päivillä myyjättären teräskärryn kaaresta tällin akillesjänteeseeni ja kipu oli todellakin Werdamt...

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Uteliaisuus on hyve, vai miten se nyt menikään ;-) 

Kiitos, jalka voi paremmin nyt, vaikka ei tämän kanssa vielä tanssita. Toivottavasti myös jalkasi voi hyvin! Ja aah, Hullut Päivät, niitä on ikävä!

Johanna, Eau De Cologne

Vierailija
3/5 | 

Itse asiassa tämä on tutkittu juttu psykologiassa ja se, että sulla oli kaveri mukana, aiheutti muidenkin auttamisen. Jos olisit ollut yksin, sut olisi todennäköisemmin ohitettu. KV tutkimus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsen päiväkodissa on ollut meneillään alkukevään ajan hieman huonompi jakso. Lapsi on aiemmin kertonut, ettei viihdy siellä ja hän on kertonut myös, että häntä kiusataan.

Tätä kaikkea ollaan nyt selvitelty yhdessä henkilökunnan kanssa ja asia on hoidettu mallikkaasti. Emme voi kuin olla heille kiitollisia siitä, että asiaan on suhtauduttu vakavasti ja asian tultua julki, se on hoidettu kuntoon nopeasti. Lapsi on tällä hetkellä suhteellisen tyytyväinen oloonsa ja kavereihinsa, mutta päiväkotiin jäämisestä on hänelle tullut mörkö.

Kyllähän se äidin sydäntä viiltää, kun viisivuotias vuodattaa jatkuvasti kyyneleitä päiväkodin oven avatessamme, vaikka hetki sitten loikki tyytyväisenä kohti hoitopäivää. Lapsi tarrautuu naulakoilla äitiinsä ja huutaa, että "älä mee". 

Meille on kerrottu, että kaikki on hyvin heti kun poistun ja sen kyllä uskon. Lapsi on nykyisin häntä haettaessa aina onnellinen päivän tapahtumista ja juttelee asioista kovin positiivisin mielin. Hän on myös kertonut, ettei häntä enää kiusata. 

Mutta aijai, kyllä minä tänä aamuna sain tuntea olevani maailman surkein äiti. Sain nimittäin henkilökohtaisesti palautetta eräältä tyttäremme päiväkotikaverin äidiltä. Puoli tuntia päiväkodista lähtöni jälkeen puhelimeeni kilahti viesti, jossa tiedotettiin seuravaa: "Huhuu, Eevi jäi tänne itkemään. Minne sinä oikein lähdit? Minä jäin sitten häntä lohduttamaan ja sylittelemään, kun hänellä oli niin paha olla".

Voitte vain arvata, kuinka sisälläni kihahti. Soitin ystävälleni ja tuskailin puhelimeen, etten kestäisi enää hetkeäkään tätä saksalaista puuttumiskulttuuria. Mieleni teki myös soittaa kyseiselle äidille ja "kertoa", ettei asia kuulu hänelle tuon taivaallista ja osaan kiitos kyllä hoitaa tyttäreni.  

Tyydyin kuitenkin näpyttelemään naurettavan huonolla saksalla viestin, että kiitos vaivannäöstä ja tällaista meillä on aina päiväkotiin mentäessä. Tämän jälkeen puhelimeeni kilahti vielä pari täsmäohjetta, miten minun tulisi jatkossa tilanteissa toimia. Kiitin tästäkin ja tunsin kuinka otsassini luki: "Huono äiti."

Kuinka mieleni tekeekään kirjoittaa, etten voisi kuvitellakaan, että Suomessa tapahtuisi tällaista. Ja, että tämä tällainen on niin saksalaista! 

Ehkä kuitenkin jätän kansalaisvertailut tähän ja huokaan vain syvään: 

Äiti voi olla toiselle äidille mitä suurin susi. 

 

Kommentit (12)

Sara
1/12 | 

Minä taas ajattelen, että tämä kyseinen äiti oli oikeasti huolissaan ja halusi auttaa. Ja jos hoitajilla ei ollut aikaa ottaa syliin. On tietenkin harmi, jos lapsi ei mielellään jää päiväkotiin. Ymmärtäähän sen, että tollaisen taustan jälkeen kestää hetken, että lapsi luottavaisin mielin jää päiväkotiin. Uskon, että niin tulee varmasti toivottavasti tapahtumaanki .

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Valitettavasti kyseisen äidin viestit eivät olleet kovin ystävällisiä. Eikä itselläni tulisi koskaan mieleen puuttua kenenkään lapsen kasvatukseen tällä tavoin. Ja hän vielä lisäksi näki, kuinka lapsi otettiin jo hoitajan toimesta vastaan. Hoitajat ovat itse sanoneet myös, ettei heidänkään paijaamisensa auta, vaan että lapsi tarvitsee hetken omaa rauhoittumisaikaa.

Johanna, Eau De Cologne

Jonna
2/12 | 

Koita antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos! Itsehän tiedät toimineesi oikein ja päiväkodin henkilökunnan kanssa sovituilla säännöillä. Tämä on kyllä saksalaisen puuttumiskulttuurin huono puoli. Toisaalta pidän kyllä siitä, että uskalletaan puuttua toisten asioihin, monissa tapauksissa se on kuitenkin hyvä asia. Mutta ylilyöntejä tietysti sattuu aina välillä. Ja hei, tosi ikävää, että teillä on ollut kiusaamista päiväkodissa, mutta mukava kuulla, että siihen on puututtu hienosti ja asia saatu paremmalle tolalle :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiusaamisasia on kyllä hoidettu oikein mallikkaasti. Ja lasta on huomioitu entistä enemmän tapauksen jälkeen, joten emme voi valittaa. 

Puuttuminen mitä erilaisimpiin asioihin, kyllä välillä pöyristyttää ja yllättää. Mutta kuten sanoit, on tilanteita joissa se on todella paikallaan. 

Johanna, Eau De Cologne

Murehtija
Liittynyt6.9.2015
3/12 | 

Äitiys, toinen kulttuuri ja varsinkin puuttumisen kulttuuri - siinä onkin kunnon kombo! Pystyn hyvin samaistumaan sun reaktioon... Rinta rottingille! Sinä tunnet lapsesi parhaiten.

Ihanaa että kirjoitat asioista niin kuin ne ovat!

Meillä kävi tänään muuttofirman miehet mittailemassa kuutioita...

Valkkis
5/12 | 

Oi voin uskoa että sulla kiehahti! Pää pystyyn vaan :) Puuttuminen on mielestäni jees, jos kyse on ns. "koko kylä kasvattaa" ideologiasta. Esim. jos oma kullannuppuni hölmöilisi valvovan silmäni kantamattomissa, toivoisin siihen puututtavan, mutta tällainen "puutun koska haluan kiillottaa omaa sädekehääni" ei ole sitä mitä ympäristöltä toivon. Katsotaan millaisia tilanteita meillä tulee eteen, vielä en ole päässyt henkilokohtaisesti tähän puuttumiskulttuuriin tutustumaan...;)

Vierailija
6/12 | 

No, koita ottaa vähemmän vakavammin. Olen asunut täällä Stuttgartin lähellä viimeiset 38 vuotta. Taisi se rouva vaan olla kovin poikkeuksellisen huolehtivainen. Kahden lapseni (nyt jo 24 ja 26) en muista kenenkään ihan noin puuttuneen. Varmasti olet hyvä äiti.

Elina
7/12 | 

Voin kuvitella, että kiehuu varmaan vieläkin... niin tekee nimittäin mullakin sun puolesta.
Monet tuollaiset puuttuja-mamat yrittävät pönkittää omaa "erinomaisuuttaan" näyttämällä toisille kaapin paikan.
Ainoa tapa pysäyttää nämä besserwisserit, jotka haluavat aina neuvoa toisia, on se amerikkalainen tapa: kiität kohteliaasti hymyillen vinkistä, teeskentelet lupaavasti kokeilla tätä kivaa ohjetta ensi kerralla, käännyt kannoillasi ja teet ihan niinkuin itse parhaaksi näet. Saksalaiset ovat tosi hämmentyneitä, kun ei synny mitään (heidän mielestä kivaa) väittelyä tai et selittele mitään, mihin he ovat normaalisti tottuneet (jotta voisivat painaa vielä matalammaksi).
Tuosta toimintatavasta saat itsellesi paremman mielen: pääset moisesta riesasta nopeammin eroon ja olethan pelastanut näennäisesti besserwisserin päivän, koska hän sai jakaa sinulle kullanarvoisen neuvonsa.
Voimia!

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Täydellinen äiti on vielä rasittavampi ;-) Näinhän se on, että kun asiasta on itsellä jo paineita tarpeeksi, ei siihen kaipaa enää sormen heristäjiä viereen neuvomaan..  

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat