Kirjoitukset avainsanalla suomalaiset Saksassa

Marraskuu on jo vierähtänyt kivasti käyntiin ja muutama päivä sitten allekirjoittanut itse vanheni taas vuodella. Päivä oli ihana ja sain juuri sellaisen juhlapäivän kuin halusin ja toivoinkin. Viime vuonna järjestin kavereille kahdet eri bileet syntymäpäivieni kunniaksi, mutta tänä vuonna mentiin hieman maltillisemmin ja kävimme perheen kera aamiaisella ystäväpäriskunnan kanssa. Myöhemmin kutsuin vielä iltapäiväkahville lapsen päiväkotikaverin äidin, kaivoin suomiherkkuja pöytään ja keskustelimme saksaksi kolme tuntia. Tämän jälkeen päässä jomottikin jo kivasti: Ajatella, että pelkästä kahvin juomisesta ja saksan puhumisesta saa melkein krapulan itselleen... 

Luonteeltani olen sellainen, että tykkään kovasti juhlia -enkä tässä kohtaa tarkoita vain sitä aamuyöhön saakka kestävää kreisiä bailausta. Oli kyseessä sitten vaikka millainen kissanristiäinen, aina löytyy mielestäni aihetta juhlaan, kakun leipomiseen ja vieraiden kutsumiseen. Täällä Kölnissä asuessani olen ilokseni huomannut, että saksalaiset taitavat olla kanssani tässä suhteessa vähän samankaltaisia.

Siinä missä suomalaiset aikuiset enimmäkseen juhlivat synttäreitään vain "pyöreinä vuosina" ja toiset tällöinkin tykkäävät olla "matkoilla", saksalaiset tuntuvat nauttivan huomion keskipisteenä olemisesta kaikkina syntymäpäivinään. Olen havainnut, että monet täällä tykkäävät varata kneipeista eli pubeista pöytiä ja tilata sinne muutaman oluttynnyrin valmiiksi, toisinaan kuluja jaetaan vieraiden kesken keräämällä juhlijoilta kolikoita ja näillä sitten käydään lunastamassa jälleen uusi tynnyri pöytään. Tälläisiin olutkarkeloihin sain kutsun jokin aika sitten itsekin. Harmikseni en päässyt päässyt juhliin mukaan, mutta kuulin, että meno oli ollut tiistai-iltana hulvattoman hauskaa ja äänekästä. 

Vaikka olut ja kuohuviini kuuluvat olennaisesti saksalaiseen juhlakulttuuriin, luulen, että kakku vie tässa asiassa voiton ainakin syntymäpäivien tarjoilujen kohdalla. Itse olen enemmän suolaisten tarjoilujen perään, mutta saksalaiset vaikuttavat olevan varsinaista kakkukansaa. Ja vaikka sitä suolaista olisikin, syödään makeat aina yleensä ensin. Tähän sokerit ensin- tyyliin on ollut totuttelemista, mutta tällä kaavalla järjestän nykyään aina itsekin lapsen synttärit. 

Täällä ei myöskään kainostella lahjojen suhteen: "No en minä mitään tarvi"- lausetta en ole keneltäkään aikuiselta saksalaiselta synttärisankarilta vielä kuullutkaan. Monet kertovat rohkeasti toiveitaan ja antavat vinkkejä, aina ne eivät välttämättä edes ole sieltä edullisemmasta päästä. Itse vielä vähän tässä suhteessa kainostelen, onhan lahjoja toki kiva saada, tuntuisi silti hullulta mennä pyytämään jotain vähän hinnakkaampaa ystäviltä ja tuttavilta. Ja vaikka miehelle aina hanakasti kerronkin, mitä tänä vuonna tulisi lahjaksi antaa, on silti kaikista tärkeintä syntymäpäivänäkin saada kokoontua ja vaihtaa kuulumisia itselle tärkeiden ihmisten kanssa.

Tänä vuonna ystäväpariskuntamme antama lahja yllätti ja sain lahjakortin neljäksi tunniksi alastonkylpylään, jonne toki suuntaamme sitten kahden pariskunnan naispuolisen ystävän kanssa joku sopiva hetki..

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat