Kirjoitukset avainsanalla koulun käynti

Ajatella, kohta on jo joulukuu! Kuluva syksy on mennyt nopeasti totutellen uuteen ja hieman kurinalaisempaankin arkeen jo ihan aamun aikaisista herätyksistä alkaen. Tuntuu, että arki rullaa tiukalla aikataululla ja suuri osan arjesta vietätäänkin joko koulussa, töissä tai lapsen harrastuksissa.

Tässä lähes kolmen kuukauden aikana on ehtinyt saada jonkinlaisen kuvan siitä, millaiseen kouluun lapsi joka aamu menee. Onko ollut kannattavaa jäädä Kölniin vai olisiko pitänyt lähteä Suomeen sen kuuluisan ja maineikkaan koulusysteemin vuoksi? Meillähän on ollut ikäänkuin yhtenä rajana paluumuutolle Suomeen se, että jos koulu on täällä ihan surkea, niin aina voisimme palata Suomeen ja näin ollen lapsi saisi käydä suomalaisen koulun.

Koulunpäivän rakenne on seuraava:

Koulun kello soi aamuisin 8.05 ja luokassa on oltava viimeistään klo 8.10. Ensimmäisinä viikkoina opettajat noutivat lapset jonossa koulun pihalta luokkaan.

Kotoa mukaan tuotu aamiainen syödään luokassa ensimmäisen välitunnin jälkeen ja opettaja lukee lapsille kirjaa samalla noin 15 minuuttia.

Oppitunnit päättyvät joko 11.45 tai 12.45, jonka jälkeen kaikki iltapäiväkerhoon koulun tiloihin jäävät lapset syövät lounasta kerhon tiloissa. Osa äideistä tulee hakemaan lapset suoraan koulun oppituntien jälkeen jo kotiin. Joissain kouluissa voi olla tilanne, että oppilaita on niin paljon, ettei iltapäiväkerhopaikkaa irtoa. Meidän koulussa sen saivat kaikki halukkaat. Muutama viikko sitten saimme kirjeen Kölnin kaupungilta, että paikka lapsella kerhossa on varma nyt seuraavat neljä vuotta. Iltapäiväkerhosta maksetaan kuukausittainen maksu, joka määräytyy vanhempien tulojen mukaan.

Lounaan jälkeen on kotiläksyjen tekoaika, joita tehdään yhdessä iltapäiväkerhon ohjaajien kanssa. Tämä on siis lapsille pakollista opiskeluaikaa eivätkä he itse voi valita tekevätkö jotain muuta. Pääsääntöisesti läksyt tehdään koulussa, eikä niistä ole tarvetta ottaa kotona paineita ainakaan näin ensimmäisellä luokalla.

Klo 14.30 alkaa vapaa aika ja välipala. Koulu tarjoaa myös harrastuskerhoja lapsille ja meidän Ee käy tiistaisin pelaamassa pöytätennistä ja perjantaisin hänellä on aina Hiphop.

Vanhemmat voivat hakea lapset klo 15-16, joillakin lapsilla voi hoitoa olla ns. pidennetysti klo 17 saakka.

Sen lisäksi, että opettajat ovat osoittautuneet ihan mahtaviksi, ovat nämä iltapäiväkerhon ihmiset myös ihania.

Miten on koulu mennyt:

Lapsi ei ole kovasti itse halunnut puhua koulusta ja se, että miten siellä sitten on oikeasti mennyt on jäänyt vähän pimentoon. Uusia kavereita on löytynyt ja ollaan saatu heitä jo kyläänkin meille. Lisäksi aamuisin hän on lähtenyt mielellään kouluun ja välillä haettaessa on häntä ollut vaikea saada mukaan.

Läksyjä Ee ei ole aina ehtinyt tehdä iltapäiväkerhossa ja välillä niitä on sitten tehty yhdessä viikonloppuisin kotona. Matematiikka on kuulemma ihan hirveää (äitiinsä tullut)! Mutta aivan kuin itsestään, on hän alkanut lukemaan ja kirjoittamaankin koko ajan enemmän tässä syksyn aikana. Ja koska käytössä on kaksi kieltä, ovat saksan sanat ja rakenteet välillä tuottaneet vaikeuksia.

Maanantaina tällä viikolla tapasimme sitten ensimmäisen kerran opettajan keskustelun merkeissä ja oli hieman yllättävääkin kuulla, kuinka hyvin koulutehtävät sujuu ja millainen Ee on oppijana. Vanhemmille ei ole esimerkiksi lähetetty kotiin matikan ja saksan kokeita, vaan opettaja näytti tapaamisessa tuloksia. Ja olihan se yllätys, että matikan kokeesta oli hän saanut sitten 1,5 pistettä vajaa täydet.

Ilmaisin tapaamisessa huoleni lapsen kaksikielisyyden tuottamista haasteista ja opettaja sanoi, että halutessamme voisi hän mennä koulun kolmen muun vieraskielisen kanssa "saksa toisena kielenä"- tunnille. Ja tällä tunnilla Ee sitten oli jo eilen mukana.

Opettajan kertoman mukaan Ee ei ole halunnut puhua suomalaisuudesta eikä Suomesta, mutta maanantaina hän oli yllättäen aamupiirissä todennut, että meidän perhe on erilainen, sillä puhumme suomea kotona... 

Lopuksi:

Olemme olleet yhtä mieltä siitä luokkamme muiden vanhempien kanssa, että tämän koulun suhteen meidän lapsilla on käynyt todellakin onni. Sen tiedän, että kouluissa on täällä Kölnissä paljonkin eroja, enkä nyt en enää ihmettele miksi kouluumme halutaan lapsia asuinalueemme ulkopuoleltakin. Koulu vaikuttaa kaikkinensa erinomaiselta.

Lapsille on järjestetty jo näiden muutaman kuukauden aikana erilaisia teemapäiviäkin. Heillä on ollut liikenteessä käyttäytymisen teemaviikko, koulukiusaamisprojekti kesti kolme päivää ja tänään on vuorossa koulun kirjallisuuspäivä. Tuntuu, että koko ajan tapahtuu jotain. Meidän vanhempien kesken pyörii myös aktiivinen WhatsApp- ryhmä (tai oikeastaan kaksi ryhmää). 

Kun minulta on viime aikoina saksalaiset vanhemmat kysyneet, että mikä siitä Suomen koulusta tekee niin ainutlaatuisen, on tämän meidän täällä kaiken koulumaailmaan liittyvän positiivisen kokemuksen pohjalta vaikea kehuskella kotimaan kouluilla. Miksi täällä ei asiat muka ole yhtä hyvin? 

Kaikille kyselijöille täällä ja kotimaassa voinkin vain vastata, että niin hyvin täällä tällä hetkellä pyyhkii, ettei tarvetta paluumuutolle koulun vuoksi ainakaan ole.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (1)

Jonna
1/1 | 

Kiva kuulla koulukuulumisia 😊. Voin todeta näin kolmen lapsen ja sekä suomalaisen ja saksalaisten koulujen kokemuksella sanoa, että hyvin oli asiat Saksassakin. Ei todellakaan kaduta, että esikoinen vietti ekat viisi kouluvuottaan saksalaisessa systeemissä ja kaikki lapset siirtyivät ihan ongelmitta Suomessa kouluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eilen tiistaina oli varmasti yksi kevään jännittävimmistä päivistä, sillä lapsella oli tulevien ekaluokkaisten terveystarkastus uudella koululla. Lapsihan oli tarkastuksessa jo viime vuonna ja tästä viimekertaisesta jäi lapselle ikävä muisto. Lääkäri puhutteli lasta ilkeästi ja tilanne päättyi siihen, että lääkäri katsoi lapsen olevan epäkypsä aloittamaan koulun. Näin jälkikäteen olemme olleet kauhukokemuksesta huolimatta kiitollisia, ettei lasta sitten kouluun laitettu, sillä vuodessa on tapahtunut huimaa kehitystä. 

Aamulla, klo 8.30 koululla oli vastassa kaksi lääkäriä. Ensimmäisen lääkärin kanssa juttelimme lapsen syntymästä, kielitaidosta ja siitä miksi olemme vuonna 2014 muuttaneet Kölniin. Hän mittasi pituuden ja punnitsi, tarkasti näön ja kuulon sekä testasi lapsen hienomotorisia taitoja piirrustus- ja kirjoitustehtävien avulla.

Lääkäri oli myös kovin kiinnostunut, miksi suomalaisena perheenä emme lähde koulun alkaessa takaisin Suomeen, "sillä Suomessahan on maailman paras koulujärjestelmä". Jotenkin nämä kyselyt aina Suomeen lähdöstä hämmästyttää, sillä en oikein tiedä mitä vastata. Lääkärille tyydyin toteamaan, että ainakin toistaiseksi olemme onnellisia täällä Kölnissä.  

Toisen lääkärin luona käytiin myös kielitaitoa läpi ja lapsi toisteli jännittyneenä lauseita lääkärin perässä. Lapsen piti myös laskea kahteenkymmeneen saakka ja luetella missä jokin tavara tai eläin oli, oliko se kenties pöydän alla, vieressä vai päällä. Lisäksi lääkäri testasi karkeamotorisia taitoja, jolloin lapsi sai hypellä kahden lattialle piirretyn ruudun välillä. Lopuksi lääkäri vilkaisi papereita ja kysyi, että "Miksi oikein halusitte lapsen kouluun jo viime syksynä?" ja lisäsi perään vielä vastausta odottamatta "onneksi, ette laittaneet lasta kouluun viime syksynä, sillä vasta nyt on hänen aikansa ja hän on nyt siihen täysin valmis". 

Parasta tässä kaikessa oli se, että tällä kertaa lasta kehuttiin vuolaasti lääkäreiden toimesta, mikä toivottavasti lievitti hänelle viime vuodesta jäänyttä huonoa fiilistä. Ainakin tyttö oli itsestään selvästi ylpeä ja äiti toki myös! Seuraava testi onkin sitten maaliskuussa, jolloin lapsi menee oikeaan koululuokkaan opettajien kanssa niin sanottuun koululeikkiin. Kaikkinensa tämä koulun aloitusprosessi on täällä kovin mielenkiintoinen. Se olisi hiljalleen myös sen kalliin, omakotitalon näköisen koulurepun hankinnan aika.. 

Kommentit (2)

äiti ja opettaja
1/2 | 

Ei ole aina helppo päättää koulun alkaminen, jos lapsi on syntynyt loppuvuodesta eikä ole vielä koulunkäyntvelvollinen. Lääkärintarkastuksessa tarkastetaan lapsen terveydentila, motoriikka ja puheen kehitys, että lapselle voidaan ajoissa neuvoa mahdollisesti  ergo- tai puheterapia, jonka sairausvakuutukset maksavat. On tarkoitus, että kaikki lapset pärjäävät koulussa samassa tahdissa  seuraavat vuodet 18 vuotiaaksi asti, jolloin koulunkäyntivelvollisuus loppuu. Lainsäätäjänä valtio velvoittaa itsensä  huolehtimaan siitä, että kukaan ei jää matkalle syrjäytetyksi. Pidän hyvänä sitä, että ammattikoulun käyminenkin  kuuluu koulunkäyntivelvollisuuteen.   Joissakin tapauksissa on tarpeellista ohjata lapsi  alusta asti erityisopetukseen.Erityislapsella on erityinen opintie,tukiopetus ja ammatinvalinta.  Sanaa "koulukypsyys" ei enää käytetä. Koulun aloitus yritetään tehdä mahdollisimman "pehmeäksi". Ensimmäisten luokkien opettajat tutustuvat tuleviin oppilaisiinsa kevään mittaan monella tavalla ja lapset opettajaansa ja kouluunsa. Koulun aloituspäivä onkin sitten iloinen tervetuliaisjuhla ei vain koulualalokkaalle vaan koko perheelle, nuoremmille sisaruksille, vanhemmille, kummeille, mummeille ja vaareille. (Äidiltä vain tahtoo pirahtaa ilon- ja eronkyynel silmään, vaikka kuinka on karaissut mieltänsä!) Periaatteessa kaikissa osavaltioissa on samantapaiset käytännöt, vaikka on paikallisia erojakin. Koulunkäynti on hauskaa!

Terhipe
2/2 | 

Ei varmasti ollut kiva kokemus vuosi sitten, mutta ihana kuulla, että vuodessa on kiritty muut kiinni! Mut on laitettu syntymäpäivän (marraskuussa) eikä lasketun ajan (helmikuussa) mukaan (Suomessa) kouluun. Ensimmäinen lukukausi oli sellaista pyöritystä, siis hirveä, koska en lapsena tajunnut, mistä vaikeudet johtui. Vuodessa kirin toiset kiinni, mutta jos joutuisin vanhemapana saman eteen, tiedän varmaksi, mitä tekisin 😊

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat