Huhhu, huokailuttaa jo valmiiksi. Meillä kertalleen koettu kouluun haku- rumba alkaa alkaa jälleen ensi maanantaina. Tänä vuonna prosessissa on tosi kyseessä, sillä lapsen pakollinen kouluvelvollisuus täällä Saksassa alkaa ensi syksynä. Samana päivänä kun lapsi aloittaa koulun, saamme sanoa hyvästi vapaasti suunnitelluille lomille. Edessä ovat tiukan kurin loma-ajat eikä lomailemaan lähdetä koulujen lomien ulkopuolella. 

Lapsihan ilmoitettiin kouluun jo viime vuonna, mutta koululääkärin huutaessa meidät kirjaimellisesti ulos koulusta helmikuussa, aloitamme paperishown jälleen uudestaan. Tilannehan meidän kohdalla oli se, että vaikka ikätoverit aloittivat koulun jo tänä syksynä, meillä oli tilaisuus hakea tai olla hakematta kouluun viime syksynä lapsen ollessa lokakuussa syntynyt. 

Asiassa ei auta yhtään se, että homma on hoidettu jo kertaalleen, paperit on kaivettava kaapin kätköistä uudelleen ja lomakkeita on täytettävä. On pohdittava, mihin kouluun haemme ja haemmeko lähikoulun katoliseen opinahjoon vai siihen tavalliseen peruskouluun? Vaikka en ole kovin innoissani tästä saksalaisesta systeemistä, olen aika varma, että mikäli joku hetki Helsinkiin palaamme, koitamme hakea paikkaa lapselle Helsingin saksalaisesta koulusta. Tällä hetkellä lähdemme siitä tilanteesta, että saksa on lapselle yhtä tärkeä kieli kuin suomikin ja tämä on asia, mikä tulee ottaa huomoon tulevaisuutta suunnitellessa. 

Minun pohtiessa toisenlaisia asioita olen huomannut, että päiväkodin vanhemmille kouluihin hakeminen ja koulut ovat varsinainen kuuma peruna: 

Mihin kouluun Eevi menee?

Ja oletteko aivan varmoja, että hän menee sinne?

Olen kuullut, että koulu on yksi Kölnin parhaimpia, joten se kannattaakin olla ykkösvaihtoehto! Se toinen mistä mainitsit, ei välttämättä ole niin hyvä.

Voitaisiin koittaa laittaa lapset samalle luokalle, sillä tiedän miten se kuvio menee. Ensi keväänä saa laittaa yhden toiveen ja se on oltava molemmilla sama, jos aikoo päästä samalle luokalle. 

Sovitaanko, että kirjoitetaan lastemme nimet sitten paperiin? 

Ettehän muuten ole Suomeen lähdössä takaisin?

Vaikka päiväkodin vanhemmat ja lapset ovat tosi ihania, tuntuu tällainen kaupankäynti itsestä tosi hassulta. Koulun aloitukseen olisi tietysti hyvä saada joku tuttu kaveri mukaan samalle luokalle, mutta koska neljännen luokan jälkeen kouluja jälleen vaihdetaan, ei välttämättä vielä ole kyseessä lopun elämän ystävyydet. 

Käytännön syistä olemme päätyneet hakemaan lähikouluun. Mahdollisesti jo toisella luokalla lapsi voisi kulkea 500 metrin matkan yksin, vaikka täällä on varauduttava siihen, että lapsi viedään ja haetaan ensimmäiset neljä luokkaa. 

Kysyin lapselta kenen kanssa hän haluaisi samalle luokalle ja valitettavasti minun täytyi tuottaa asiassa pettymys, sillä hänen ihastuksensa menee kyllä samaan kouluun, mutta sille katolilaiselle puolelle...

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Olen opettaja Rheinland-Pfalzin osavaltiossa. Vierastan hiukan sitä, että teillä siellä eritellään alakoululaiset uskonnon mukaan ja mm. katolisille on omat luokkansa. Outoa minusta on myös tuo vapaa kouluvalinta "hyvien " ja "vähemmän hyvien " alakoulujen välillä. Rheinland-Pfalzissa toteutetaan hyväistä syistä tasa-arvoa, (tyttöjen ja poikien) yhteisopetusta ja inklusiota. Valtio takaa kaikille yhtä laadukkaan opetuksen, myöskin oppilaille, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia, joihin en tässä puutu.

Pääsääntöisesti lapsi käy ensimmäiset 4 luokkaa oman koulupiirinsä lähikoulussa. Vain painavista syistä voi saada luvan käydä toisen piirin koulua. Vanhempien  pitää neuvotella kummankin koulun rehtorin kanssa, sopiko vaihtaminen toisen koulupiirin kouluun. Vaikka hyvää tahtoakin olisi, voi joskus olla niinkin että toisessa koulussa ovat luokkien kiintiöt täynnä. Viidennestä luokasta asti on vapaa kouluvalinta. Jätin tässä tahallani mainitsematta sen, että vanhemmat meilläkin voivat vapaasti valita valtion ja yksityisen (maksullisen) koulun välillä. Jos vaikka koulun ylläpitäjä olisi joku uskonnollinen tai filosofinen yhteisö, niin koulun pitää noudattaa kulttuuriministeriön hyväksymää opetussuunnitelmaa kaikissa oppiaineissa ja olla avoin kaikille uskonnosta, kansallisuudesta tai muusta riippumatta.

Koulupakko ei ole niin paha kuin miltä se kuulostaa. Ilman lakia ei viranomaisilla olisi mitään mahdollisuutta saada koulupinnaajia käymään säännöllisesti koulua loppuun asti (18 vuotiaaksi). Kun valtio märää (oppi)velvollisuuden, niin se myös valvoo, että se toteutuu käytännössä. Loogista.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Näköjään näitä osavaltiokohtaisia eroja löytyy. Meidän kaupungiosassa on kotoamme kahden kilometrin säteellä viisi koulua ja vaikka suurin osa lapsista meneekin siihen heille osoitettuun lähikouluun, niin tosiaan olen huomannut sitä, että vanhemmat arpovat eri koulujen välillä ja käyvät tutustumassakin näissä, jonka jälkeen päättävät mikä koulu tulee ykkösvaihtoehdoksi hakemukseen ja millä sen sitten ikänä perustelevatkin, että haluavat toiseen kuin siihen lähikouluun. Mutta ainakin meidän päiväkodin vanhemmat tuntuvat pitävän itsestään selvänä, että lapsi sitten pääsee siihen haettuun, ei lähikouluun. 

Ja kiitos viestistäsi, oli kiva lukea toisen osalvaltion kokemuksia! Ja maassa mennään maan tavan mukaan - vaikka se koulupakko kummalliselta tuntuukin, toki uskon sen täällä Saksassa olevan erittäin tarpeelinenkin. 

Johanna, Eau De Cologne

Elina
2/4 | 

Meidän lähikoulu on katolinen ja siellä ei edes tarjota muuta uskonnonopetusta kuin katolista...
Kyseessä siis on ihan valtion ylläpitämä koulu, eikä mikään yksityiskoulu. Pitää vaan oikoa joskus niitä opetuksia kotona, että tämä on katolinen näkemys, mutta me luterilaiset ymmärrämme sen tällä lailla...
Siltikin on hyvä, että lapset voivat mennä lyhyen koulumatkan itse ja oppivat itsenäiseksi. Meillä näkee muuten paljon ekaluokkalaisilla, että vanhemmat vuorottelevat saattamisen suhteen. Ne, jotka siis tulevat samalta suunnalta keräävät jopa usean oppilaan ryhmän, joka luotsataan turvallisesti koulun portille.
En kyllä edes vielä neljännen luokan jälkeenkään halua, että koulumatka olisi pitkä, vaikka jokin toinen koulu tarjoaisi luultavasti paremman kurssivalikoiman kuin lähi-Gymnasium. Omiin arvoihin ei mahtuisi muutenkaan mikään pinnallinen ja elitistinen ympäristö, mikä valitettavasti on usein tulos, kun lähdetään valkkaamaan ”hyvien” ja ”vähemmän hyvien” koulujen välillä.
Jos nyt ei asu ihan missään ongelmalähiössä, niin veikkaisin, että lähikoulussa saa oppia ihan hyvässä ilmapiirissä ;-)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Ollaan tosi onnellisia siitä, että koulu on kovin lähellä ja vaikka olisi itselläni ollut kieltämättä kiinnostusta toiseen kouluun, kyllä se välimatka tässä ratkaisi asian. Toivoisin vain, että lähikoulussa olisi oppilaiden suhteen värikkäämpi kulttuurien kirjo. Se, että asuinalueellamme ei ole juurikaan maahanmuuttajataustaisia perheitä on mielestäni harmi ja tämä toki sitten näkyy siinä, että koulu saattaa olla hieman "elitistinen". 

Johanna, Eau De Cologne

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat