Kotikadullamme on sattunut joitakin päiviä sitten kuolemantapaus. Erään talon aidan viereen on asetettu hautakynttilöitä sekä ruusuja. Tapahtuneesta emme tiedä sen enempää, mutta meidän viisivuotiasta asia mietityttää. 

Kun ensimmäisen kerran kävelimme kynttilöiden ja ruusujen ohitse, pysähdyin ja mietin ääneen: "Mitäköhän tässä on tapahtunut?". Lapsi tietenkin ihmetteli sanomisiani ja selitin hänelle, että kynttilöistä päätellen tässä kohdalla joku henkilö on kuollut. 

Kävellessämme eilen illalla kotiin kadullamme, lapsen suusta alkoi pulpahdella yksi toisensa jälkeen yllättäviä ja vaikeitakin kysymyksiä: 

- Mikä on syöpä? Miksi siihen voi kuolla? Miksi lääkäri ei voi auttaa?

- Mitä kuolemassa tapahtuu? 

- Minne ihmiset menevät kuoleman jälkeen? 

- Milloin minä kuolen? Ethän äiti sinä kuole? 

- Soittaako kuolema ennen kuin se tulee? 

- Miltä kuolema näyttää?

- Heiluttaako kaikki kuolleet meille pilven päältä, kun olemme lentokoneessa?

Kävelimme jälleen kerran kynttilöiden ohi ja lapsi kysyi: "Oliko tämä nyt sitten hautausmaa?" 

Kotimatkamme jatkui uskonnollisemmalla teemalla. Lapsi on käynyt toisinaan täällä Kölnissä suomalaisen seurakunnan järjestämässä pyhäkoulussa ja Jeesukseen liittyvät asiat kiinnostavat häntä kovasti: 

- Miten Jeesus kuoli? Äiti vastaa! Minä haluan tietää!

- Tuleeko Jeesus vielä meidän elämään ja missä hän täällä sitten oikein elelee? 

- Ei se Jeesus voi olla kuollut, kun Anna-Maari (seurakuntamme pappi) puhuu hänestä koko ajan. 

Olen hämmilläni ja pohdin edelleenkin, mistä lapsi on voinut kaikki nämä ajatukset poimia? Miten ja mitä kuolemaan liittyvistä asioista voi viisivuotiaalle kertoa? 

Olen tyytynyt vastaamaan lapselle ympäripyöreitä: Etten minä valitettavasti kaikkea tiedä ja nämä asiat ovat vaikeita ja kuolema on sellainen, ettei siitä voi oikein kukaan tietää. 

Ennen nukkumaan menoa lapsen suusta kuului vielä: "Tiedäthän äiti, että sua rakastan, vaikka kuolisitkin sitten joskus."

Äkkiä silmissäni oli kyyneltulva.                

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

AnneH.
1/4 | 

Voi byäääh tuo viimeinen lause!! Ihana lapsi. Vaikeita aiheitahan nämä on. Usein käytän itsekin tuota "kukaan ei voi tarkasti tietää" -kuvausta. 

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Oh, niin vaikea aihe. Mutta ehkä tosiaan tuo "kukaan ei voi tarkasti tietää", onkin paras vastaus. Luulisin, että lapselle tärkeintä se, että häntä kuullaan ja vastataan, eikä olla vain hiljaa vaikeiden asioiden äärellä. 

Johanna, Eau De Cologne

TT
2/4 | 

Mä puhun suoraan, niin kuin asia on ja miten itse uskon.
Mamma kuolee kohta, kun on niin sairas. Mamma pääsee taivaankotiin Jumalan luo. Mammalla ei ole siellä mitään hätää.

Myntti
3/4 | 

Itse olen vastannut, että äiti ei kuole tänään, eikä huomenna, eikä toivottavasti vielä pitkään aikaan. Sitäkin lapsi saattaa pelätä, että hän itse, tai äiti, on kuolemassa ihan pian. Omille lapsilleni kuolema konkretisoitui, kun koiravanhuksemme kuoli viime syksynä. Olen ajatellut, että on parempi sanoa, ettei kukaan ole kuolemassa juuri nyt, kuin että vastaisin, että ei voi tietää (vaikka niinhän se on). Mutta epätietoisuus ehkä pelottaa lasta...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat