Viimeinkin se saapui! Nimittäin kauan odotettu ensimmäinen kutsu lapsen päiväkotikaverin synttäreille. Tätä odotettiin kuin kuuta nousevaa ja tulihan se sitten lopulta, reilun vuoden päiväkodissa olemisen jälkeen. Tämä ihana kutsu sai lapsen toivomaan, että saisi itsekin järjestää juhlat päiväkotikavereilleen, vaikkakin vähän myöhässä. Oikea synttäripäivä hänellä oli jo lokakuun alussa meidän lomaillessa Maltalla.

Asian luonne oli toki sellainen, ettei siinä vanhempien ollut syytä olla kieltävällä kannalla. Sovittiin, että hän saisi kutsua päiväkodista kaikki ne lapset, jotka itse koki ystävikseen. Aiemmin tyttäreni jäädessä ilman kutsuja, oli käynyt selväksi, ettei koko päiväkotiryhmää ollut välttämättä tapana kutsuakaan. Niinpä kyselin sitten tyttäreltäni nimiä ja raapustin kutsut kortteihin ontuvalla saksan taidollani (myönnän, kopioin hieman myös meille jo aiemmin saapuneesta kutsusta). Sukunimiemme lisäksi kirjoitin kutsuun myös puhelinnumeroni siltä varalta etteivät vanhemmat meille löytäisi. 

Synttäripäivän lähestyessä päiväkodin hoitaja ilmoitti, että yksi kutsutuista on lomalla eikä hän pääsisi osallistumaan. Siinä hän sitten muiden lapsien kuullen kyseli lapselta kenet hän haluaisi sen sijaan kutsua ja olisiko kuitenkin hyvä kutsua myös Elias, Leia ja Oscar. Tästä hieman pöyristyneenä en osannut sanoa oikein mitään, lapsesta puhumattakaan, joka pyöritteli hiljaa päätään hoitajan puhuessa. Näinpä sitten hoitaja alkoi lähdettyäni askartelemaan lisää kutsuja. 

Seuraavana päivänä lisäkutsujen jaon jälkeen alkoi puhelin soida: "Hei, mitä Eevi haluaisi lahjaksi?" tai "Valitettavasti emme pääse tulemaan, mutta kiitos paljon kutsusta, Emilia leikkisi muutenkin oikein mielellään Eevin kanssa". Äkkiä olin sopinut jo leikkitreffit lapselle ja tekstailin vanhempien kanssa, välillä hätäviestejä ystävälleni lähettäen "AUTA! Miten tämän kirjoitan saksaksi?". 

Tänään sunnuntaina sitten lopulta juhlittiin. Olin delogoinut miehelle aarteen etsinnän järjestämisen ja huolehtinut, että saksalaiseen tapaan lapset syövät ensin kakkua. "Ruoka" eli nakit, ranskalaiset ja Ikean lihapullat tarjoiltiin vasta juhlien loppupuolella. Käytin etukäteen myös aivan liikaa aikaa pähkäilyyn, mitä laittasin vieraiden lahjapusseihin. Onneksi Kölniin on rantaunut viime vuonna tanskalainen hilpetööri- jätti Tiger, joka oli pelastukseni tässäkin asiassa. 

Summeri pärähti täsmällisesti klo 13 ja ensimmäiset vieraat saapuivat. Lasten isä lähti tyytyväisenä muihin puuhiin ja sitten saapuikin seuraava vieras, jonka vanhemmat toivoivat, että saisivat jäädä mukaan juhliin. "Tottahan toki, peremmälle vain!". Samalla ajattelin, että hiivatti nythän sitä saksaa pitäisi sitten oikeasti koittaa puhua ihan keskustelun tasolla! Plingplong ja sisään saapui seuraava lapsi myös mukanaan isä, joka halusi jäädä. Ovikello soi ja pian olikin kotimme täynnä vieraita, niin aikuisia kuin lapsia. 

Juttelimme vanhempien kanssa Suomesta, saunasta ja lasten koulun aloituksesta. Yhden lapsen isä kertoi, että hänen äitinsä on puoliksi suomalainen. Päivään mahtui naurua ja paljon välitöntä puhetta. Mieheni sanoikin, kun tyytyväisenä kehaisin päivän kulkua, että "saksalaisille ei ole ongelma istahtaa toisen olohuoneeseen". Näin se todellakin näytti olevan. Synttärit päättyivät siihen, että joukkoomme istumaan ja kahvittelemaan liittyivät vielä vanhemmat, jotka tulivat hakemaan lapsiaan. Äkkiä olohuoneessamme oli parhaimmillaan kaksikymmentä henkeä.

Juhlien järjestämisestä jäi tosi hyvä fiilis. Nyt meillä on vihdoin edes pieni kontakti päiväkodin vanhempiin. Sen lisäksi, että päivä oli tärkeä lapselle, oli se sitä myös meille vanhemmille. 

 

 

Kommentit (2)

Jonna
1/2 | 

Ihanan kuuloiset juhlat teillä :) Ja todella kivaa, että paikallisia kavereita on löytynyt. Pakko muuten myöntää, että kopioin itsekin vielä just synttärikutsujen jne kirjeiden sana- ja lausemuotoja. Netistä löytää hyviä valmiita pohjia myös ;D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat