Vietin eilen oikein mukavan illan saksalaisen tuttavapariskunnan luona. Illan teemana oli maistella heidän lahjaksi saamaansa suomalaista Napue giniä. Omalta osaltani kannoin korteni kekoon jälkiruuan muodossa. Halusin viedä jälkkäriksi jotain suomalaista ja kaivelin pakasteesta viimeisen leipäjuustokiekon sekä rakkaudella vaalimani lakat. Eikai kukaan voisi olla tällaisesta supisuomalaisesta tarjoilusta tykkäämättä? 

Saksalaiset ovat oman näkemykseni mukaan sokeria ja kakkuja rakastavaa kansaa. Supersokerisia herkkuja ovat leipomot ja kaupat pullollaan. Ensimmäisenä Kölnin syksynä tilasimme lapselle arvokkaan synttärikakun lähileipomosta, mutta upea kakku oli niin makea, ettei kukaan meistä tai suomalaisista vieraista pystynyt sitä syömään. Itseäni eniten kauhistuttanut saksalainen sokerinen on kuitenkin milchreis, suomalaisittain riisipuuro, jota täällä syödään (ällö)makeana herkkuna.

Saksalainen ruokakulttuuri on toki muutakin kuin makkaraa, hapankaalia ja sokerisia unelmia. Rasvaisten liharuokien lisäksi täällä syödään paljon kasviksia ja bioruokaa on tarjolla omissa marketeissaan. Alkuaikoina makkarat maistuivat erityisen hyviltä ja kokkailin niitä kotonakin. Nykyään välttelen makkaroita eikä mieleen pulpahda yhtään saksalaista ruokaa, jota pitäisi päästä tasaisin väliajoin nauttimaan läheiseen brauhaussiin. 

Mitäpä sitä kieltämään, itselleni suomalaiset ruuat ja niiden maut edelleen ykkösluokkaa. Tämä on asia, josta voisin vaahdota loputtomiin. Meillä kotona esimerkiksi juodaan paljon suomalaista kahvia ja siitä aion pitää edelleen kiinni mahdollisuuksien mukaan. 

Miten sitten kävikään leipäjuuston kanssa eilen illalla?

Illallisen lomassa Napue sai täydet pisteet heiltä, peukku siitä. Jälkkäriä valmisteltaessa tuttavani tiedustelivat kiinnostuneina, että onkohan jälkiruoka makeaa. Ripottelin juuston ja kerman joukkoon hieman sokeria ja työnsin sen hetkeksi uuniin. Mielenkiinnolla he seurasivat, mitä juustolle uunissa tapahtui ja pian jo aloitimmekin jännittävän ruokakokeilun.

Pariskunnan toisen osapuolen ensimmäinen kommentti arvokkaasta herkustani oli "Mielenkiintoista, tämähän on vähän suolaista..". Toinen heistä sitten oli sitä mieltä, että juusto oli "hyvää". Kumpikaan ei kuitenkaan halunnut lisätä sokeria ja molemmat kohteliaasti santsasivat, vaikka aistinkin, ettei tuomiseni onnistunut tajuntaa räjäyttämään. Lakat yllättäen olivat heille entuudeestaan tuttuja marjoja, sillä he ovat kertomansa mukaan poimineet niitä joskus Ruotsissa käydessään.

Tunsin kieltämättä lievää pettymystä ettei jälkiruokani saanut aikaan odottamaani joukkohurmiota. Juuston syönnin lomassa päädyimme myös keskustelemaan erilaisista tavoista syödä riisipuuroa. Mikä on toisille niin tuttua ja hyvää, on toisille täysin vierasta. Makuasioista ei vain voi kiistellä, niin kliseistä kuin se onkin. Ajattelin ensi kerralla tarjoilla heille karjalanpiirakoita, siitä kokeilusta tulee varmasti myös mielenkiintoinen.  

Kommentit (0)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat