Pessimisti ei pety, vaan voi tuntea olonsa lottovoittajaksi. Tällainen olotila itselläni oli eilen tiistaina illalla. 

Elokuun 30. päivä tyttömme aloittaa saksalaisen koulutaipaleensa ja tänään hän oli tutustumassa tulevaan luokkaansa. Eilen tiistaina me vanhemmat istuimme tässä samaisessa luokassa tutustumassa toisiimme sekä opettajaan.

Kun tarpeeksi pitkään omassa mielessään on hokenut sitä, että suomalainen koulu olisi varmasti Pisa tulostenkin ansiosta se paras vaihtoehto lapselle- vaikka en vielä ollutkaan koskaan tämän kouluasian vuoksi valmis suuntaamaan muutokuormaamme takaisin Suomeen, syyllisyyttä olen asian vuoksi tuntenut paljonkin. Meidän suomalaislapsi- parka joutuisi vanhempiensa vuoksi käymään kouluaan täällä Saksassa. 

Eilen illalla olin jo kuitenkin aivan varma, että tuleva saksalainen koulu on se paras vaihtoehto hänelle juuri nyt. Opettaja vaikutti todella mukavalta ja asiansa osaavalta ja jotenkin vain tuntui, että asiat loksahtivat paikoilleen juuri niin kuin pitääkin. Hyvä, etten purskahtanut opettajan ja vanhempien edessä itkuun, sillä suuri taakka tuntui harteiltani vanhempain illan aikana valuvan olemattomiin.

Meidän koulussa luokat ovat yhdistelmäluokkia, jossa 1-2- luokat ja 3-4- luokat ovat samassa. Luokan kokoonpano tulee syksyllä olemaan 11 ekaluokkalaista ja 12 tokaluokkalaista. Luokka saa syksyllä myös toisen opettajan, mutta hänen henkilöllisyytensä ei ollut vielä selvillä. Neljännen luokan jälkeen täällä Kölnissä lapset siirtyvätkin sitten lukioon tai toisiin kouluihin (myönnän, tämä aikaisessa vaiheessa lasten luokittelu eri tasoihin vähän kauhistuttaa, mutta ei mennä siihen nyt). 

Eilen opin kuitenkin koulukäytännöistä sen verran, että koulu tulee alkamaan ensimmäisellä luokalla joko klo 8.05 tai klo 9.00. Ennen koulun alkua lapset järjestäytyvät jonoihin koulun pihalle, josta sitten opettajat tulevat noutamaan. Aamupala syödään luokassa omista eväsrasioista noin klo 10.00. Koulu päättyy klo 12 ja tämän jälkeen on lounas koululla kaikille iltapäiväkerhoon jääville.

Vanhemmat saavat siis valita, hakevatko lapsen koulusta jo klo 12 vai jääkö lapsi iltapäiväkerhoon klo 15.30 saakka. Tämä iltapäiväkerho on kuitenkin sellainen, että mikäli sieltä paikan lapselleen lunastaa, tulee lapsen olla siellä joka päivä säännöllisesti. Iltapäiväkerhossa tehdään ohjaajien avulla läksyt, askarrellaan, leikitään ja syödään välipalaa. 

Positiivinen asia tässä koulujutussa on myös se, että lapset voivat käydä iltapäiväkerhoa neljännen luokan loppuun saakka. Hämmästelin asiaa eräälle äidille tänään aamulla koululla ja hän katsoikin minua hämmästyneenä: "Et kai halua, että lapsestasi tulee avainkaulalapsi?!". Se että lapsi menisi iltapäiväksi kotiin ja voisi kännykällä soitella vanhemmilleen, tuntuu täällä olevan vieras ajatus. Kännykät kuulemma yleensä hankitaan vasta sitten kun siirtyy neljänneltä luokalta eteenpäin muihin kouluihin. 

Ensimmäisellä luokalla lapset opiskelevat matematiikkaa, englantia, liikuntaa, kuvaamataitoa, eri uskontoja ja filosofiaa (tarkempi uskonnon opetussuunta valitaan sitten kolmannelle luokalle) ja saksaa. Saksaa opetellaan kirjoittamaan ensin niin kuin lapset sanan itse kuulevat ja vasta myöhemmin kiinnitetään huomiota oikeaoppisuuteen. Tarkemmin tästä metodista kuulee sitten lisää syksyn vanhempain illassa. 

Saimme mukaamme listan välineistä, jotka pitää hankkia lapselle kouluun. Kyniä, vesivärit, eri värisiä vihkoja, viivottimia yms. Ja kaikki nämä tulee nimikoida nimitarroin. Lisäksi ensimmäisenä päivänä pitää olla mukana se kaamea, omakotitalon näköinen reppu (joka muuten voi maksaa kaikilla herkuilla 250 euroakin) sekä pieniä lahjoja sisältävä Schultüte eli koulutuutti. Paljon mielenkiintoista on siis vielä edessä ennen elokuun loppua.

Meitä tai oikeastaan lasta potkaisi onni siinäkin suhteessa, että hänelle tuttuja lapsia tulee olemaan samalla luokalla jopa seitsemän. Ainoa miinuspuoli joka koulussa pisti silmään ja jonka oikeastaan tiesinkin etukäteen asuinalueemme perusteella, ettei kovin paljon kulttuurien kirjoa oppilaiden keskuudessa ole. Vanhemmat tuntuivatkin olevan sitä mieltä, että on eksoottista (ja positiivista) saada suomalaislapsi luokalle. 

Aika huikeaa, jännittävää, hieman ehkä haikeaa ja ihanaakin! Kohta se alkaa- hänen saksalainen koulutaipaleensa.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat