11.11 kello 11.11 on Kölniläisille merkittävä aikapaalu. Kyseisellä kellon lyömällä käynnistyy nimittäin karnevaalikausi. Onkin sanottu, että Kölnissä on viisi vuodenaikaa. Oikeiden vuodenaikojen lisäksi elämme kaupungissa karnevaaliajan, joka alkaa marraskuussa ja huipentuu yleensä helmikuussa karnevaaliviikkoon.

Perjantaina tein työmatkaa yhdessä naamiaisasuihin pukeutuneiden kölniläisten kanssa. Ihmiset tungeksivat liikennevälineisiin, karnevaalilaulut raikasivat ja olut virtasi. Ilo ja juhlafiilis olivat käsinkoskeltavaa, lähes ärsyttävää. Hetkellisesti tulin siihen tulokseen, että seuraavaa karnevaaliviikkoa pitäisi ehdottomasti lähteä pakoon. "Ei tätä menoa taas viikkoa jaksaisi katsella." Mutta sitten muistin, että juuri vilkkaasti vaihtuvien tapahtumien ja ihmisten elämänilon takia täällä viihtyy niin hyvin ja matkasuunnitelmat vaihtuivat pohdintaan millaiseen karnevaaliasuun helmikuun lopussa sonnustautuisin. 

Perjantaina juhlittiin myös lapsen päiväkodissa. Tällä kertaa emme juhlineet karnevaaleja, vaan oli vuorossa Martinpäivän lyhtykulkue. Saksassa Martinpäivän juhlistamisella on pitkät perinteet ja juhlalla kunnioitetaan pyhimys Martinia. Suomalainen Wikipedia tietää kertoa, että päivää vietetään Martti Lutherin kunniaksi, mutta tieto ei pidä paikkaansa ainakaan Saksan osalta. Viisaammat tiesivät minulle kertoa, että päivää vietetäänkin Suomessa juuri tällöin ja nimenomaan Lutherin kunniaksi. 

Tämän vuoden lyhtyjuhla oli itselleni lajissaan ensimmäinen, mutta onneksi mieheni viime vuoden kokemuksellaan osasi vastailla noviisin innokkaisiin "mitä nyt seuraavaksi tapahtuu"- kysymyksiin. 

Illan hämärtyessä lähdimme päiväkodista vanhempien ja lasten kanssa läheiseen puistoon, jossa meitä odotti hevosen selässä ritariksi pukeutunut ratsastaja. Paikalla oli myös torvisoittokunta ja ritarin johdolla teimme pienen kierroksen lasten askartelemien lyhtyjen kanssa. Kierroksen aikana lauloimme myös perinteistä "Ich geh´mit meiner Laterne"- laulua. Meidän kulkueessa ei ollut oikeita kynttilöitä vaan lyhtyjä kuljetettiin lampputikkujen nokassa. 

Kulkueen jälkeen meitä odotti pimeässä nuotio ja notkuva tarjoilupöytä kurpitsakeittoineen ja glühweineineen (kyllä, aikuisille tarjoiltiin jälleen alkoholia päiväkodin toimesta). Lapsille jaettiin myös juhlaan kuuluvia pullaukkoja. Miten hienosti päiväkodin henkilökunta oli nämäkin juhlat järjestäneet. Kerrassaan Wau! Lapsi oli onnellinen ja samalla myös hieman haikealla mielellä, sillä ensi vuonna hän viettääkin kyseistä juhlaa sitten jo koululaisena.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat