Rehellisyyden nimissä tunnustan, että elämä Saksassa on tökkinyt toden teolla viimeiset pari kuukautta. On tuntunut vahvasti, ettei mun tai siis meidän koti ole täällä. Tämän tyytymättömyyden jotkut ovat ehkä havainneetkin blogin rivien välistä. On vaikeaa ollut olla tyytyväinen, kun on haaveillut joka toinen tunti esimerkiksi Suomeen paluusta tai uudesta mielenkiintoisesta asuimaasta. "Saksa sucks"- paita olisi ollut ehdoton lempivaatteeni nämä niin kutsutut kitukuukaudet.  

Olen pohtinut, että mistä tämä ylenpalttinen angsti voi johtua? Missä maahanmuuttajuuden vaiheessa tällä hetkellä seilaan? Ja onko kenties sopeutumisessa tullut takapakkia? Vai onko mieleni niin kovasti jatkuvasti muutoksia kaipaava, ettei se vain osaa rauhoittua paikoilleen, vaan kiljuu elämään lisää vaihtelua? 

Vastauksia en ole edellä mainittuihin kysymyksiin löytänyt. Sen sijaan löysin viikonloppuna muutaman pienen ihanan syyn siihen, miksi juurikin meidän koti ON vahvasti täällä: Aikaisin saapuva kevät ja aamuiset "Guten Morgen"- toivotukset tuntemattomien kanssa ovat niitä syitä, miksi molli voittoisten viikkojen jälkeen hymyni on jälleen noussut korviin saakka. 

Kansikuvan kortin sanat toivottavat seuraavaa:

Kaikkea hyvää! Pienet asiat tekevät elämästä suurenmoisen.

Olkoon tämä uusi mottoni :-) 

 

Kommentit (7)

Jonna
1/7 | 

Mullakin välillä rauhattomuus iskee pintaan ja tekisi mieli taas vaihtaa maisemaa (maata)! Mutta toisaalta lasten takia on nyt täällä oikein hyvä. Teillä on toki vähän erilainen tilanne, kun toinen vanhempi on pitkiä aikoja poissa kotoa. Että varmasti sekin tekee arjesta raskaampaa. Ja tämä talvi ja alkukevät oli jotenkin niin sateista ja harmaata, että ainakin minua se ahdisti ja masensi. Nyt kevätauringon myötä tuli ihan uutta intoa ja virtaa ja elämä alkaa taas hymyillä enemmän.

Viherjuuria
2/7 | 

Niinhän se on, että jossain vaiheessa honeymoon on ohi ja alkaa elämä. Kohta kuuden ja puolen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kausia tulee ja menee ja eikä siellä Suomessakaan kaikki ole aina vain jeejee-touhua. Alkuhuuman laskettua tulee aina alamäki, mutta jossain kohtaa löytyy tasamaa. Ainakin omalla kohdallani kävi näin :)

Vierailija
3/7 | 

Arki on arkea, ihan sama missä maassa asuu. Siitä arjesta on vain tehtävä juhlaa, niillä pienillä asioilla.

MatkaMartta
4/7 | 

Tsemppiä kituviikkoihin ja loppukoon ne pian. Kyllähän Suomessakin asuessa elämään kuului niitä viikkoja ja kuukausia, jotka eivät olleet ylen onnellisia - osin samoista osin eri syistä kuin ulkomailla asuessa. Helposti sitä ajattelee, että ulkomailla asuvalla ei ole oikeutta valittaa, mutta kyllä on. Toki kannattaa myös miettiä, miten oloaan piristäisi jne. Toivottavasti pian koittava kevät ja kesä piristää mieltä myös siellä!

Terhipe
5/7 | 

Niinhän se on, mitä toisetkin on jo kirjoitelleet, ylä- ja alamäkeä. Uskoisin, että olet löytänyt kotikonstit päästä pois pahimmasta laaksosta - arjen ilot. Jos kerran pienet ärsytykset muuttuu isoiksi, niin sitten täytyy muistuttaa itseään tekemään niistä pienistä iloistakin isoja. 

Minnaj
6/7 | 

Näin se menee. Joka ikinen talvi murjottaa ja miettii näitä tehtyjä valintoja. Mutta kun narsissit ilmestyy tien poskeen värähtää suupieli hieman. Pitkällä tähtäimellä voi aina haaveilla kakkososoitteesta jossain hymysuiden maassa.

Vierailija
7/7 | 

Mulle riitti Saksa kahdeksan vuoden jälkeen. Tajusin, että siellä on sellainen mentaliteetti, missä en koskaan voi tulla 100% onnelliseksi. Niitä aikaisen kevään maita on onneksi paljon muitakin :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat