Tämän postauksen oli tarkoitus alunperin kertoa ihanasta lauantaisesta Punaviinitien kävelyretkestä Ahrin viinialueella. Mutta sattuneesta syystä kirjoitankin toisenlaisesta aiheesta, aiheesta, joka on itseäni täällä Saksassa asuessa ärsyttänyt erittäin paljon ja on toisinaan saanut minut jopa raivon partaalle. Tämän kyseisen asian olen monessa tilanteessa nimennyt puuttumiskulttuuriksi. 

Puuttumiskulttuuri itselleni tarkoittaa sitä, että tuntemattomien ja tuttujenkin asioihin puututaan ja uteliaasti työnnetään nenä asioihin, jotka eivät kuulu kenellekään muille kuin asianomaisille. Tällainen käytöstapa on ollut minulle, Suomesta kaksi ja puoli vuotta sitten muuttaneelle täysin vierasta. Se, että erinnäisiin asioihimme on eri tavoin puuttuttu, on saanut minulle jättimäisen ja pysyvän herneen kasvamaan nenään. 

Lauantaina sain kuitenkin konkreettisesti muistuksen puuttumiskulttuurin toisesta puolesta. Asioilla tapaa olla aina kaksi puolta, niin myös tässä kohdin: Ihmiset täällä ovat nimittäin kovia puuttumaan toisten asioihin myös auttamismielessä. 

Meillä oli ihana ja aurinkoinen kävelyretki korkeilla viinikukkuloillaan meneillään Lempipaikkojani- blogin Jonnan kanssa. Ehdin varmaan juuri ihastuneena huudahtaa sadannen kerran "Onpa mahtavaa!", kunnes pian olinkin kyljelläni maassa ja huusin kivusta täyttä kurkkua. Nilkkaani sattui ja en pystynyt nousemaan maasta ylös. Äkkiä ympärilleni oli kokoontunut iso joukko kanssavaeltajia ja ihmiset puhuivat Krankenwagenin eli ambulanssin soittamisesta. Kaksi miestä tulivat nostamaan ja taluttamaan minua ja eräs rouva nappasi repun selästäni, jotta pääsin maasta kunnolla ylös. Viereen ajoi myös auto, josta ystävällinen mieshenkilö kurkisti ikkunasta ja kysyi, voisiko kenties tarjota meille kyydin alas kylään. 

Muut eivät jatkaneet matkaa, ennen kuin saivat varmistettua asioideni olevan kunnossa. Itseäni vieläkin hämmästyttää: Ajatella, ihmiset pysähtyivät, vaikka näkivät, että minulla oli kaveri mukana! Tämän kaltainen huolehtiminen tuntuu käsittämättömän hienolta ja en voi kuin olla kiitollinen, että minusta huolehdittiin. Lauantain kokemus antoi ehdottomasti itselleni hieman toisenlaista näkökantaa suhtautua puuttumisiin tulevaisuudessa. 

Juttu on pakko päättää hieman kärjistetysti lauseeseen: Tänään olen onnellinen, että asun paikassa, jossa ohikulkemis- syndrooma tuntuu olevan tuntematon käsite. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Elina
1/5 | 

Hienoa, että siellä ihmiset aidosti välittää ja auttaa. Uskallan väittää, että Pohjois-Suomessa ja pienemmillä paikkakunnilla pysähdytään herkemmin auttamaan täällä Suomessakin. Yleisin kommentti, jonka saan täällä etelässä kun pidän ovea auki tai autan lastenvaunujen kanssa, on että sää et oo varmaan täältä kotoisin. ;)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Voi ei, mikä kommentti :-) Ja tokihan Suomessakin hyväntahtoisia ja auttavaisia ihmisiä löytyy. Täällä vaan tämä tuntuu olevan kovin räikeääkin, sekä hyvässä ja pahassa ;-) 

Johanna, Eau De Cologne

saint
2/5 | 

Heh, heh!
Kyllä huvittaa tuo 'puuttumuskulttuuri', tiedän vuosikymmenien ajalta, miten himskatin utelias voi saksalainen ihminen olla?
No, asialla on todellakin puolensa. Itävaltalaiset tunnen esikoiseni kunmien kautta vielä paremmin ja kyllä joskus joutuu hämmästelemään heidän ajatuksenjuoksuaan...
Toivottavasti koipesi on jo parempi. Itse sai Hulluilla päivillä myyjättären teräskärryn kaaresta tällin akillesjänteeseeni ja kipu oli todellakin Werdamt...

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Uteliaisuus on hyve, vai miten se nyt menikään ;-) 

Kiitos, jalka voi paremmin nyt, vaikka ei tämän kanssa vielä tanssita. Toivottavasti myös jalkasi voi hyvin! Ja aah, Hullut Päivät, niitä on ikävä!

Johanna, Eau De Cologne

Vierailija
3/5 | 

Itse asiassa tämä on tutkittu juttu psykologiassa ja se, että sulla oli kaveri mukana, aiheutti muidenkin auttamisen. Jos olisit ollut yksin, sut olisi todennäköisemmin ohitettu. KV tutkimus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat