Lomaviikko lumen peittämässä Pohjois-Suomessa on valitettavasti taakse jäänyttä elämää ja arki Kölnissä on polkaistu tänään vaivalla käyntiin. Korkea pyykkivuori ja levällään olevat matkalaukut huutavat hommiin, takaisin kodiksi asettuminen ei vain juuri nyt kiinnosta. Mieli on selkeästi edelleen kotimaassa ja joululoman tunnelmissa, omassa henkilökohtaisessa ruusunpunaisessa Suomessani, maassa, jossa kaikki toimii yhtä sujuvasti kuin junan vessa. 

Lapsi hihkaisi aamulla, että onpa ihanaa olla jälleen Saksassa! En oikein osannut iloita hänen kanssaan, vastasin tähän lakonisesti "huomaatko, ruohokin täällä vihertää". Lapsen mielestä sekin oli vain ihanaa.

Poden Suomikrapulaa: Voin pahoin, kun ulkona on täällä lämmintä ja sateista, pimeäkin on pimeää ilman korkeita lumikinoksia. Ikävöin heitä, minun ihmisiäni ja omia suomalaisia juttujani. Koen syyllisyyttä siitä, että olen jättänyt Suomen 3,5- vuotta sitten. 

Tuntuu, että koko kulunut viikko oli yhtä huikeaa nousuhumalaa ja täynnä sellaisia onnenhetkiä, joita en ole hetkeen Saksassa kokenut. Toki nämä viikon kohokohdat rakentuivat pääasiassa läheisten ja rakkaiden kanssa yhteisistä keskusteluista ja olemisesta, mutta myös aivan konkreettisista asioista, jotka ovat mahdollisia toteuttaa vain Suomessa ja parhaat kiksithän näistä asioita saakin juuri suomipäissään. Ymmärrän hyvin turisteja, jotka maksavat maltaita Suomen matkoista.

Olen kuullut, että humalassa ihmiset tekevät asioita, joita eivät normaalitilassa tekisi. Näin kävi itsellenikin tai oikeastaan näin käy nykyään jokaisella Suomen reissullamme. Sekoan totaalisesti suomalaisista ruokatarvikkeista ja mukaan tarttuu vähän mitä milloinkin. Tällä kertaa maksamakkarat ja HK:n grillinakit jäivät kaupan hyllylle ja sen sijaan mukaan Kölniin saivat lähteä torttutaikinat ja lakritsikastikkeet. Tänään aamulla katsoin kastikepurkkeja ja totesin, että onneksi niissä on pitkälle riittävä päiväys.

Viikon aikana postailin lumisia lomakuvia Instagramiin ja tanskalainen ystäväni jaksoi ihmetellä, miten olemme voineet valita asuinpaikaksi Kölnin Rovaniemen sijaan. Instan viestiboksi paukkui viesteistä ja hämmästyneistä hymiöistä. Eilen Düsseldorfin lentokentälle laskeutuessamme mietin: "Tosiaan, voisimmehan halutessamme tänä vuonna valita toisinkin".

Harvoinhan hyvät bileet kuitenkaan kestävät viikkokausia eikä makea mahan täydeltä koskaan ole hyväksi. 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat