Pitkä matka on kuljettu siitä hetkestä, kun neljä vuotta ja noin neljä kuukautta sitten avasin täällä Kölnissä ensimmäisen kerran punaisen kerrostalon alaoven. Neljään huikean hienoon vuoteen on mahtunut kirjava joukko erilaisia asioita ja tunteita, eikä nämä värikkäät vuodet ole missään nimessä jättäneet kylmäksi. Adrenaliini on virrannut ja hiuksiin on puhjennut ei iän- vaan stressin tuomaa harmautta (näin ainakin haluan uskoa).

Syksyn mittaan olen herätellyt ajatusta, että taidan oikeastaan olla hienoisesti jo kotiutunut tänne. Ärsyttävät asiat ja aah, eikä aina niin ihanat saksalaiset, saa itseäni enää helposti raivon partaalle. Kommentteihin tottuu ja tuntuupa niitä lentävän vastalauseeksi kuin automaationa omastakin hihasta tarpeen tullen. Olen myös miettinyt, että mistä enää kirjoitan blogia tai puhun podcastissa, olo ja ajatukset kun ovat olleet varsin kelluvia ja mielestäni hyvin neutraaleja. Ja blaah, näin ollen niin tylsiäkin. Mielessä on ollut ajatus, että näinhän tämän elämän pitää olla ja me asutaan juuri siellä missä pitääkin, "Saksahan on parasta mitä meille on tapahtunut!" (no eikai nyt sentään!). 

Näin kun juuri ehdin mainita, että olen jo vallan leppoisa täällä kaikkien asioiden suhteen, eikä mikään enää hetkauta, niin tuli mieleeni kuitenkin eräs asia. En koskaan totu siihen, että saksalaiset tykkäävät kävellä kengillä sisätiloissa, ihan siellä omassa kodissaankin. Tänään itseasiassa huomasin jumppatunilla, että sieltä he jumppatoverit vain lompsivat sisään ulkolenkkareissaan jumppasaliin. Argh, niin ärsyttävää, vaikkei jumppasali omani olekaan. Lattiat ja puhtaat sellaiset ovat kuitenkin lähes pyhää näin suomalaiselle. 

Onnekseni kaikki tuttavat ja ystävät ovat oppineet, että meidän kotiin ei muuten lompsita sisään popot jalassa, ahkera eteisen ja kenkien osoittelu on tuottanut tulosta. Ja näinkun näitä jumppatunnilla ärsyttäviä asioita rupeaa kaivelemaan, niin miettikää, voiko rentoutushetki saksan kielellä pidettynä oikeasti olla rento?! (no ei voi). 

Tämä kenkäasia saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta pieniä ovat olleet ne muutkin verenpaineita vuosien aikana kohottavat asiat, jotka toki ovat johtuneet myös siitä, että on ollut pakko hyväksyä, se ettei kaikkea ja kaikkia voi aina ymmärtää. Se mikä Suomessa sujuu ei välttämättä suju Saksassa ja tämä pätee tietenkin myös toisin päin. Plussan puolella ollaan kuitenkin. Ja maassa maan tavalla. Ja niin edelleen..

Tässä blogiin paluun lomassa tuli tehtyä samalla nähtävästi pienimuotoinen neljän vuoden välitilinpäätös. 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Hauska lukea pitkästä aikaa, mitä Kölniin kuuluu. Karnevaalisesokikin  ehti jo alkaa, mutta ensin fiilistellään joulua. Voikohan olla niin, että vanhemmat ovat tuhmempia kuin heidän lapsensa? Tietääkseni missään Saksan  koulussa ei ole sallittua koululaisten astua jummpasaliin ulkokengät jalassa. Opettajat pitävät siitä tarkkaan huolta. Lastentarhaa käyneet ovat tottuneet myös vaihtamaan sisäkenkiin, ja monet tekevät sen myös kotonaan hygienian takia (viite: tuberkkelibakteerit kadulla/koirankakat). Vanhempi polvi ei ymmärtänyt hygieniasta mitään. Olen ruvennut inhoamaan koiria tai pikemminkin vastuuttomia koiranomistajia sen jälkeen, kun yritin pitää lapsiani terveinä. Tosin eräs suomalainen tuttavani sanoi, että vieraitten on parempi pitää kengät jalassa, koska hän ei halua haistella kenenkään jalkahikeä. Sekin on argumentti. Koululaiset osavaat olla saksankielellä niin rentoja, että uneksivat silmät auki oppitunnillakin, jotkut saattavat nukahtaakin.  Kai me ulkomaalaiset aikuisetkin opimme joskus sen jalon taidon. Valittavat,että Suomen teinitkin ovat sen sortin rentoja aamutunnellla.:D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat