Kulunut kevät on ollut mielenkiintoinen ja stressaavakin: Helmikuussa saimme kuulla, ettei tyttömme aloitakaan koulua vielä tänä syksynä. Koululääkäri päätti, että lapsemme ollessa ns. Kann- kind asemassa, saisi hän odottaa koulun aloitusta vielä yhden vuoden ajan. Tyttömme on syntynyt lokakuussa ja loka-joulukuussa syntyneet lapset voisivat aloittaa koulun osavaltiossamme, joko olleessaan viisivuotiaita tai sitten seuraavana vuonna. 

Alkushokin jälkeen olemme olleet päätökseen erittäin tyytyväisiä. Lapsi saa nyt rauhassa kasvaa ja kehittyä ennen saksalaiseen koulumaailmaan astumista. Lisäksi saamme perheenä yhden vuoden lisää hieman vapaampaa elämää. Saksassahan on koulunkäyntipakko, eikä koulun lomien ulkopuolelle vapaita myönnetä. 

Samana päivänä, kun koululääkäri nuiji päätöksensä, aloitimme prosessin uuden päiväkotipaikan etsimiseksi. Painetta lisäsi se, ettei lapsi viihdy nykyisessä paikassaan, emmekä mekään vanhempina ole olleet aina täysin tyytyväisiä. Tuntui tärkeältä löytää hänelle sopiva päiväkoti vielä viimeiseksi vuodeksi. Laitoimme hakemuksen Kölnin kaupungille, mutta sieltä ei luonnollisestikaan ole paikkaa kuulunut tähän päivään mennessä. Toki olen ollut luottavainen sen suhteen, ettei esikouluikäistä voisi jättää ilman päiväkotipaikkaa.

Toukokuussa sanoimme sitten nykyisen päiväkotimme irti. Johtajan ymmärtäessä kantamme ja vaikean tilanteemme, hän lupasi meille, että lapsi saisi jäädä päiväkotiin vielä elokuun jälkeen, mikäli emme paikkaa löytäisi. Muutama viikko sitten ystäväni vinkkasi, että lähellämme oleva päiväkoti etsisi yhtä esikouluikäistä lasta, tosin he toivoivat löytävänsä vapaalle paikalle pojan. Otin paikkaan yhteyttä ja sovin, että menen lapsen kanssa vierailemaan heille yhdeksi aamupäiväksi. 

Kaksi viikkoa sitten johtaja otti meidät paikassa vastaan ja esitteli tilat. Ensimmäisen tapaamisen tarkoitus oli tutustua puolin ja toisin. Puolen tunnin jälkeen olimme lapsen kanssa aivan myytyjä. Tilat olivat upeat, jokapaikassa oli niin puhdasta ja siistiä, lisäksi päiväkodissa oli oma kokki! Ruokalista oli monipuolinen, piha valtavan kokoinen ja lisäksi sisällä oli iso jumppasali. Itse olin eniten hämmästynyt siitä, että tämä päiväkoti upeine puitteineen ei maksaisi maltaita. Päiväkoti on malliltaan Elterninitiative (sanaa on hankala suomentaa).

Saksassa on runsaasti Elterninitiative- päiväkoteja. Tämä tarkoittaa sitä, että päiväkoti on yhdistysmuotoinen ja saa tukea kaupungilta. Käsittääkseni useimmiten hoitomaksut maksetaan suoraan kaupungille ja päiväkoti perii kuukausittaisen jäsen- ja ruokamaksun. Tässä mallissa vanhemmat osallistuvat päiväkodin ylläpitoon eri tavoin, kuten erilaisiin kunnostustöihin tai siivoustalkoisiin. Toisissa päiväkodeissa vanhemmat myös kokkaavat lounaat. Meille tämä ensisijaisesti merkitsi myös sitä, että meidän olisi miehen kanssa läpäistävä haastattelu, jossa johtajan lisäksi olisi mukana kaksi vanhempaa päiväkodin neuvostosta. 

Vihdoin eilen aamulla olimme sitten haastattelussa. Meitä jännitti niin paljon! Tässä olisi nyt lapsen tärkeä vuosi vaakalaudalla. Mitä jos meistä ei pidetä? Mitä jos sanomme jotain väärin? Mitä jos olemme vääränlaisia ja ennen kaikkea meillä ei ole sitä heidän hakemaansa poikalasta! 

Ymmärrän kyllä, että vanhempien yhteistyön kannalta on tärkeää, että porukka toimii hyvin yhdessä ja ihmiset ovat samanhenkisiä. Mutta silti tuntui hullulta kertoa kolmen vieraan ihmisen edessä siitä, millainen on tyypillinen arkipäivämme, mitä teemme vapaa-ajalla ja millaisia oikeastaan olemme. Vakuuttelimme olevamme sosiaalisesti aktiivinen perhe ja että kovin mielellään tutustuisimme saksalaisiin lisää. Mikä olisikaan parempi paikka, kuin päiväkoti, joka toimii vanhempien voimin!

Haastattelun jälkeen mietimme tietysti, ettei sitä ja tätä olisi pitänyt sanoa, mutta tulimme tulokseen, että parhaamme yritimme, tällaisia me olemme. Iltapäivällä sitten puhelimeni soi ja sata kiloa painetta ja sterssiä valahtivat hartioiltani alas:

"Toivotamme Eevin tervetulleeksi, pidämme teistä tosi paljon!"

 

 

 

Kommentit (4)

Jonna
1/4 | 

Hienoa! Onnea uudesta päiväkotipaikasta! Meidän päiväkotihan on myös tavallaan vanhempainyhdistyksen ylläpitämä eli yksityinen, mutta kaupungin tukema. Maksamme kaupungin maksun päälle pienen kuukausimaksun (eskarivuosi on kaupungin osalta ilmainen) ja toki ruuat erikseen ja meillä myös juuri vaikkapa suursiivoukset ja puutarhatalkoot hoidetaan vanhempien toimesta. Itse olen kyllä tykännyt näistä erilaisista vanhempainvelvollisuuksista ja talkoista, koska niissä tutustuu hyvin paikallisiin. Eikä niitä ainakaan meidän päiväkodissa liikaa ole. Esim puutarhatalkoot ja suursiivousvuoro vain kerran viikossa, pykkivuoro pari kertaa ja myyjäiset kerran pari. Saa myös itse osittain valita mihin osallistuu, esimerkiksi minä olen ompelu- ja käsityöpiirissä, joku toinen taas järjestää juhlia tai huolehtii talonmiehen hommista.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiitos, ollaan kaikki niin onnellisia ja helpottuneita! Tuolla "meillä" on siivooja ja vanhempien vastuulle jäävät lelujen puhdistus yms. ja lisäksi puutarhatyöt ja päiväkodin erilaiset maalaustyöt. Myös hoitajien sijaistaminen heidän kokouksen ajaksi voi tulla kysymykseen :-) Mielenkiinnolla jään odottamaan millainen nakki meille napsahtaa :-D 

Johanna, Eau De Cologne

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Podcast: https://soundcloud.com/user-945742987

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat