“Koska tulet tänne?”, kysyn äidiltäni skypejuttelun yhteydessä. Hän on pari viikkoa sitten lentänyt kotiin, vietettyään meillä viikon talvilomansa. Minulla on äitiä ikävä. Olemme lapsen kanssa kahdestaan kipeinä kotona, miehen ollessa työmatkalla. Tuntuu, että juuri nyt tarvitsen äitiäni enemmän kuin koskaan. Jos olisimme Helsingissä, olisi äiti kurvannut jo avuksemme. 

Helsingissä äiti asui meiltä muutaman kilometrin päässä ja tuli paikalle melkeinpä aina kun kutsuin. Niin, tosiaan kutsuin. Näin suoraan tunnustettuna äitini apu oli minulle ehkä hieman itsestään selvyys. Se, että lapsellani asui mummo näinkin lähellä, oli ihanaa. 

Sekä mieheni Rovaniemellä asuvat vanhemmat, että äitini ovat aina meitä mielellään auttaneet, oli sitten kyse lastenhoito- koiranhoito- tai remontointiavusta. Lähes aina olemme saaneet apua, kun sitä olemme pyytäneet. Olemme toki olleet kiitollisia kaikesta avusta ennenkin, mutta näin kauempana asuessa tämän kaiken osaa kyllä laittaa erityiseen arvoon. 

Olemme selvinneet kuitenkin täällä ilman sukulaistukiverkostoa oikein hyvin. Päätin ennen tänne muuttoamme etsiä meille lastenhoitajan, joka voisi auttaa meitä aina tarpeen tullen. Meidän tämän hetkinen hoitajamme asuukin samassa talossa kanssamme. Hän ajaa hissillä ylös aina, kun tarvitsemme apua. Löysimme myös edesmenneelle koirallemme ihanan hoitoperheen. Meitä on siis potkaissut onni tässäkin suhteessa.

Kerron Skypessä äidilleni mitä lääkäri sanoi flunssastani. Saan äidiltä liudan ohjeita ja minua alkaa ärsyttämään. "Joo, joo.. Nyt on kiire ja meidän pitää mennä!". Hetken päästä piippaa puhelin. Äiti on laittanut nämä samat ohjeet WhatsApp- viestillä. Minua hymyilyttää. Miten mahtavaa, että voimme välimatkasta huolimatta pitää yhteyttä näin tiivisti nykyaikaisten viestintävälineiden avulla. Ennen vanhaan ei olekaan ulkosuomalaisten yhteydenpito läheisiin ollut näin vaivatonta ja edullista. 

Väitän, että suhteeni äitiini on parantunut ja lähentynyt entisestään välimatkasta johtuen. Äitini vietti meillä kaksi viikkoa viime elokuussa ja emme kinastelleet silloin kertaakaan. Historiallista. 
 

Kommentit (6)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram