Eilen työpäivän jälkeen suuntasin lapseni kanssa työpaikkani läheisyydessä olevaan kivaan ravintolaan. Lapsi oli töissä mukana muutaman tunnin ja yhdessä nelivuotiaan kanssa päätimme mennä päivän päätteeksi syömään. Näin meillä on useastikin tapana tehdä miehen ollessa työreissuilla tai sitten menemme extempore koko perhe. Useammin viikonloppuisin ja toisinaan myös arkisin. 

Saksassa ravintolakulttuuri on Suomeen verrattuna aivan toisenlainen. Hintataso on halvempi, itseään ei tarvitse maksaa kipeäksi vaikka menisi hyväänkin ravintolaan. Ravintoloita löytyy joka kulmalta ja moneen lähtöön. Saksalaiset tai ainakin Kölniläiset käyvät kokemukseni mukaan ravintoloissa usein. Eilenkin, tiistai-iltana katsoin kanssa asiakkaita ja mietin kuinka ainakin täällä Kölnissä ihmiset ovat ravintoloissa hyväntuulisia, kovaäänisiäkin ja selvästi nauttivat ruuasta tai oluestaan. Ravintoloihin voi mennä rentoutumaan päivästä tai ajankohdasta riippumatta, eikä ravintoloissa tai pubeissa käynti liity välttämättä humalahakuisuuteen. 

Tyttäremme taisi olla viikon ikäinen, kun veimme hänet ensimmäisen kerran ravintolaan ja sijoitimme hänet turvakaukalossa penkille seuraamaan vanhempien ruokailua. Siitä lähtien on ollut selvää, ettei meidän mielestämme lapsen kanssa ravintolassa käynneille ole esteitä. Ravintoloissa käyminen kuuluu osana meidän perhekulttuuriin. Tosin näihin harmoonisiin kulttuurihetkiin on tullut hieman väriä lapsen neljännen ikävuoden uhman myötä.  

Suomessa asuessamme jouduimme aina miettimään, voiko siihen tai tuohon ravintolaan mennä lapsen kanssa esimerkiksi tiettyyn kellon aikaan. Täällä samanlaista ongelmaa ei ole, olemme toisinaan ystäväporukalla kera lapsien viettäneet iltaa ravintolassa myöhäänkin, emmekä ole koskaan nähneet tässä mitään ihmeellistä. Näin täällä tekevät muutkin perheet. Muistan aina katseet, jotka saimme Helsingissä edellisellä pääsiäislomalla eräässä ravintolassa, kun poistuimme klo 21 lauantai- iltana ravintolasta lapsi mukanamme. Katseet kertoivat, ettei lapsi muiden asiakkaiden mielestä ollut tervetullut vieras ja varsinkaan lauantai-iltana klo 21. 

(Tyttöni pasta-annos ja juoma maksaisovat eilen ravintolassa 4 euroa.)

Vaikka rakastankin kokkaamista ja ruuanlaittoa, niin ravintoloissa käynti on kiva piristys arkeen tai viikonloppuun. Ainoa, mikä itseäni jaksaa täällä hämmästyttää, on kasvisten saamisen vaikeus lasten annoksiin. Lasten annokset tulevat lähes poikkeuksetta ilman kasviksia ja vaikka niitä yrittää pyytää, ei sittenkään onnistu. Yllä olevassa kuvassa olevan pasta- annoksen yritin eilen pyytää tuoreilla tomaateilla ja se tuotiin tomaattikastikkeella. 

Laskelmieni mukaan olen käynyt noin 60:ssä Kölnin ravintolassa ja suurimmassa osassa käynneistä on lapsi ollut mukana. Kaikkialle on lapsi ollut aina tervetullut. Mikäli lapsen annos tai oma jää syömättä, voi loput pyytää huoletta mukaan dogibägiin seuraavan päivän lounaaksi. Kätevää, sanoisin. 

Kommentit (3)

Rivieran Remmi

Tutulta kuulostaa tuo ravintolakulttuuri. Meillä Ranskassa siis.  Lapsia ei kummastella missään tai mihinkään kellon aikaan. Otimme esikoista mukaan vauvana myös kaukalossa ja hän istui siinä ihan tyytyväisenä, aika tosin kultaa muistot :D

Koskakohan Suomessa opitaan että lapsetkin ovat ihan kivoja? Tietenkin jos lapsi huutaa kurkku suorana tunnin niin veisin ehkä pois, mutta on heilläkin oikeus tulla mukaan.

Me emme muuten ota lapsillemme "lastenannoksia" vaan otamme tavalliselta listalta ja jaamme sen kahtia (2vuotias ja 3vuotias). Otimme pari kertaa kunnes huomasimme että lapset söivät puolet meidän annoksista...

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Ah, ravintolat Ranskassa! Teillä tämä kulttuuri on vielä ihanampaa :-)

Itse myös toisinaan jaan tyttöni kanssa aikuisten annoksen, täällä ne yleensä ovat nimittäin valtavia!

Johanna, Eau De Cologne

-A-

Hei! Keväällä tulee 5 vuotta Saksassa astumista. Olemme paikallisia ja muiden kaupunkien ravintoloita/kahviloita kulutettu lasten kanssa hyvinkin paljon. On ollut mukava huomata, että Saksassa tykätään käydä ulkona syömässä, koko perhe mukana vauvasta vaariin. Toisinaan olemme vaikkapa italialaisessa syömässä ystäväperheiden ja heidän lastensa kanssa, voi sitä älömölä, mutta ketään ei näytä haittaavan. ;) Kerran olimme saman rytmiryhmän kanssa keilaamassa, kun pelailun jälkeen tuli nälkä menimme läheiseen kreikkalaisravintolaan. Jostain syystä ruoan tulo kesti ja kesti, joten lapset nukahtivat tuoleihinsa. Meidän ilta jatkui lasten nukkuessa. :D Oli koomista, mutta taaskaan ketään ei haitannut. Mietimme mieheni kanssa, että Suomessa olisimme lentäneet pihalle. ;)

-A-

http://kotisaksassasydansuomessa.blogspot.de/

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram