Tänään aamulla avasin tuttuun tapaan ensimmäiseksi Facebookin, joka muistutti, että tasan vuosi sitten 3. elokuuta tyttömme aloitti saksalaisen päiväkotitaipaleen. Muistan hyvin kuinka päiväkodin ovesta asteli sisään pieni ja pelokas tyttö sekä äiti, joka taisi pelätä ja jännittää lastaan enemmän. Pelätä sitä, ettei lasta hyväksyttäisi ummikkona muiden joukkoon. Mielessä oli myös valmiiksi suru siitä, että hän ei ymmärtäisi aivan heti toisia eikä voisi ilmaista itseään. 

Ja eihän päiväkotihommat aluksi sujuneetkaan aivan kuten Strömsössä. Sen lisäksi, että lapseni ei osannut saksan kieltä, en osannut minäkään juuri sen paremmin. Päiväkotihenkilökunnan kanssa ei voinut kommunikoida, sillä hoitajat eivät puhu englantia. Tunsin itseni idiootiksi laittaessani yksittäisiä saksan sanoja peräjälkeen ja koittaessani selvittää, mitä lapselleni kuului ja miten asiat olivat menneet. Useimmiten sain vastaukseksi Alles ok- kaikki ok.

Tämä alles okei sisälsi kuitenkin paljon asioita, jotka eivät olleet kunnossa. Lapsi ei esimerkiksi suostunut käymään ensimmäisen neljän kuukauden aikana vessassa päiväkodissa ja saattoi itkeä siellä useamman tunnin putkeen. Myöskään muiden kanssa leikkiminen ei kiinnostanut, vaan hän liimautui hoitajiin kiinni niin paljon, että saimme kotiinkin palautetta "toisia lapsia on vaikea huomioida, kun lapsenne vaatii jatkuvaa sylittelyä."

Kun itse lopulta olen alkanut puhumaan ja ymmärtämään enemmän saksaa, olen myös ymmärtänyt miten onnekkaita olemme, että löysimme kyseisen päiväkodin. Päiväkodin, joka 70- luvun ilmeelläään ja hieman aatteellisella vapaamielisyydellään sai ensin Suomen hulppeisiin ja superhygieniisiin päiväkotioloihin tottuneen mamman pyörittelemään silmiään ja manailemaan tää ei voi olla totta! Tämä päiväkoti ja henkilökunta ovat kuitenkin parasta, mitä olisin tilanteessamme koskaan voinut toivoa.

Tässä vielä muutamia hetkiä päiväkodistamme, jotka ovat saaneet minut nikottelemaan. Nyt jo olen näihin asioihin tottunut (ja joskus näillekin nauranut): 

1. Päiväkotiin astuessa ensimmäisenä osuu silmiin lappu "Ethän syötä lapsellesi makeisia ennen kuin tarjoilemme aamiaisen!"

2. Hoitaja kysyi minulta kerran, että kun tytölläni on aina niin kauniit vaatteet, miksi en osta ikinä itselleni mitään?!

3. Välipaloilla syödään hilloleipiä ja sitten vielä jälkkäriksi jäätelöä. Myöhäisen iltapäivän snacksinä on suolatikkuja.

4. Ruuan kanssa ei tarjoilla juotavaa. 

5. Ulkoiluun ei käytetä talvellakaan eri vaatteita, vaan pihalle mennään mekot liehuen. 

6. Kesän aikana lapset ovat uineet alasti muovisessa uima-altaassa keskenään tyttöjen ja poikien kesken. 

7. Hilpeät lasten karnevaalibileet, jossa oli vanhemmille alkoholitarjoilu.

Vuoden aikana arasta ja ujosta tytöstämme on kuoriutunut saksaa puhuva, kavereita halaileva ja rohkea Saksan suomalainen. Ja vuoden aikana minä olen oppinut, ettei ole yhtä oikeaa tapaa miten päiväkodissa tulisi lasten olla, hyviä kasvatustapoja voi olla monia. 

 

Kommentit (6)

Jonna

Miten siitä voi olla jo vuosi! Uskomatonta miten aika kuluu. Ja olipa kiva lukea, että alkuhankaluuksien jälkeen E on viihtynyt hyvin päiväkodissa ja saanut ystäviä. Pakko kyllä todeta miten erilainen meidän (myös saksalainen) päiväkotimme onkaan. Meillä todellakin saa juotavaa ruuan kanssa ja ulkoiluun puetaan ulkoiluvaatteet (paitsi kesällä). Jälkiruokaakaan ei ole joka päivä, mutta hilloleivät kuuluvat repertuaariin kerran viikossa. Niin, ja puhumattakaan siitä, että meidän päiväkodissa vanhemmat osallistuvat puutarhan hoitoon, päiväkodin suursiivoukseen jne.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Totta, en minäkään ajatellut, että tästä olisi jo vuosi.. Onneksi on Facebook ja onneksi alkuhankaluudet ovat enää muisto vain :-) Hauska, miten täällä Saksassa löytyy erovaisuuksia paljonkin eri päiväkodeissa. 

Johanna, Eau De Cologne

AnneH.

Kylläpä on vuosi mennyt nopeasti!!! Ei minunkaan poikani suostunut käymään päiväkodin vessassa ensimmäiseen kahteen kuukauteen... Lapsilla on hassuja keinoja protestoida uusia tilanteita. Mutta onpa hyvä, että kulunut vuosi on ollut opettavainen, ja alkuvaikeuksien jälkeen tyttäresi on sopeutunut ja saanut ystäviä <3

uraT

Eksyin aivan sattumalta tähän blogikirjoitukseesi. Todella mielenkiintoista aina lukea vieraassa maassa asuvien arjesta! Ja kiva kuulla, että kaikki meni lopulta hyvin. Mutta sen verran haluan kommentoida, että ei Suomessa kyllä läheskään kaikki päiväkodit ole hulppeita ja superhygienisiä. Pikemminkin monessa tapauksessa ahtaita ja homeisia. Ahtaus tulee lähinnä siitä, että tiloihin yritetään mahduttaa liikaa ihmisiä. Minkä kokoiset päiväkotiryhmät Saksassa muuten on?

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, Saksassa vaihtelee ryhmäkoot varmasti ja päiväkodit poikkeavat toisistaan monestikin. Meidän päiväkoti täällä on täysin yksityinen, olisimme halunneet paikan lapselle Kölnin kaupungin päiväkodista, mutta emme sitä saaneet tarpeeksi ajoissa. Tällä erää lapsia tyttäremme ryhmässä on 25 ja hoitajia on 3. 

Tiedän, että toki Suomessakin löytyy puutteita, mutta kaiken täällä kokemani ja näkemäni jälkeen ovat meidän kaksi entistä Helsingin päiväkotia muuttuneet mielessäni luxusluokan putiikeiksi. Ja eikä niissä kyllä ollutkaan mitään valittamista.. 

Suomessa päiväkotimaksut ovat kohtuullisia ja tarjottava ruoka laadukasta. Nämäkin ovat asioita, joita täällä olen alkanut arvostamaan eri tavalla. Ja tsiisus, että kehtasinkin Suomessa naputtaa, kun talvihaalarin päälle oli unohdettu laittaa kurahousut ;-) 

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram