Olen pitänyt blogia nyt reilun neljän kuukauden ajan. Neljään kuukauteen on mahtunut monta mielenkiintoista hetkeä. On ollut hyvää ja huonoa kirjoitusvirettä, tunteiden ylä- ja alamäkiä lukijamääriä seuratessa ja kommentteja lukiessa. On ollut paljon ajatuksia siitä, onko tässä mitään järkeä ja mistä asioista loppujen lopuksi haluan kirjoittaa. Mutta kun jotain teen, teen sen täysillä ja intohimoisesti tai en sitten ollenkaan. Blogista on neljässä kuukaudessa tullut rakas harrastus ja intohimon kohde. 

Täysipäiväisenä hausfrauna minusta ehti vuoden aikana tulla hieman pirttihirmu, vaikka elämä oli sosiaalisesti antoisaa ja vietin paljon tyttäreni kanssa aikaa kodin ulkopuolella, oli koti silti päivätyöni. Maailmani pyöri kotiasioissa sen verran paljon, että jokaiseen lattialle jätettyyn sukkaan ja sen ylös noukkimiseen sisältyi kasa erilaisia tunteita. Nostelin sukkia ja nalkutin. Sitten aloitin blogin ja sain työpaikan kodin ulkopuolelta. Tämän hausfraun pirttihirmuus on hieman laantunut ja se esiintyy nyt toisenlaisessa muodossa. Minusta on tullut blogihirmu. 

Olen blogihirmu, joka kyselee ystäviltään, joko olet tykännyt blogin facebook- sivusta tai joko olet käynyt lukemassa uusimman blogitekstin. Muutama päivä sitten ystäväni kysyi minulta “Mitä kuuluu?”. Vastasin hänen viestiinsä kysymyksellä “Etkö ole lukenut blogia?”. Ja kun toinen ystäväni kysyi minulta joululomalla,  “Millainen sun uusi työ on?”, tyydyin tällöinkin vastaamaan “Etkö lukenut blogitekstiä marraskuussa, kun kirjoitin uudesta työstä? Kannattaa käydä lukemassa, siellä on kuviakin työpaikalta”. 

Blogihirmu suhtautuu tätä nykyä myös intohimoisesti valokuvaamiseen. Kuvaaminen puhelimella ja instagramilla on mennyt ihan uusiin ulottuvuuksiin, kuin koskaan aiemmin. Kun olemme perheen kesken esimerkiksi syömässä kotona tai ravintolassa, saatan tokaista  “Hss, hiljaa.. ei saa koskea annoksiin vielä, jos vaikka laitan kuvan blogiin! Otan ensin kuvan ja sitten vasta syödään.” Ja nälkäiset perheenjäsenet odottavat ja antavat minun kuvata. 

Se parhaiten nauraa, joka itselleen osaa nauraa. Olkoon tämä blogihirmuus alkukankeutta ja epävarmuutta, uusiin asioihin tutustumista ja opettelemista sekä innokkuutta. Uusi blogivuosi on alkanut ja seuraava blogihirmun virstanpylväs on helmikuun lopussa, jolloin tapaamme ulkosuomalaisten bloggaajien kanssa Saksan Aachenissa. On hienoa saada olla suunnittelemassa bloggaajien viikonloppua ja tutustua blogimaailman hengenheimolaisiin. Lupaan myös, että blogista huolimatta kerron ystävilleni aika ajoin kuulumisia muillakin tavoilla, kuin kehoittamalla blogia lukemaan. 

Lopuksi pieni kevennys kuvan muodossa: Yritin eilen ottaa blogiini uutta (hirmu)profiilikuvaa ts. selfietä. Nauruksi ja muikisteluksi homma kuitenki meni. 

Oikein hyvää alkanutta vuotta 2016! 

Kommentit (11)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Allikalliolla, kiva kuulla, että muillakin samantyyppisiä oireita ;)
Ja kiitos kivasta blogistasi! Sitä on ilo lukea!

Johanna, Eau De Cologne

Reija

Hahhaa, kiitos! Niin hauska kirjoitus :-D Voisin kuvitella, että mikäli kirjoittaisin blogia, kävisi itselleni juuri näin :-D

Kuplan Sanna @sannankupla.com

Kiva kun olet innostunut - innostus todella välittyi tästä tekstistä! Näinhän se on että jos jotakin päättää tehdä, se kannattaa tehdä kunnolla. :)

Marjan Hetkiä
Liittynyt17.10.2015

Ihanan hauska postaus. Sinä osaat niin mukavan humoristisesti kirjoittaa asiasta. Tunnistan niin myös itsessäni tällaisen "lepattavan" levottomuuden tunteen. Mukavaa päivää!

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram