Aamulla luin netistä suomalaisia lehtiä jokapäiväiseen tapaan. Lehtien sivuilla alkoi äkkiä välkkyä uutisia Brysselissä Zaventemin lentoasemalla räjähtäneestä pommista. Hetkeä myöhemmin uutisoitiin Maalbeekin metroasemalla sattuneesta räjähdyksestä. Ensimmäisenä mieleeni tuli, missä on suomalainen ystäväperheemme? Ovatko he kenties olleet kentällä matkalla pääsiäislomalle Suomeen tai perheen äiti mahdollisesti matkalla töihin Brysselin Eu-alueelle, jonka läheisyydessä olevalla metroasemalla on räjähtänyt. Sitten muistin, he ovat matkoilla, poissa Belgiasta ja turvassa.   

Kreikkalainen ystäväni tuli käymään meillä aika pian uutistulvan alkamisen jälkeen. Ensimmäisenä vaihdettiin kuulumiset siltä osin, ovatko molempien Brysselissä asuvat ystävät turvassa. Istuimme hiljaisina kahvikuppien ääressä ja pohdimme, onko Saksa mahdollinen seuraava terroristi-iskujen kohde? Olemmeko turvassa Kölnissä? Helpottuneina totesimme, etteivät kotimaamme Suomi ja Kreikka ainakaan olisi terroristien todennäköisempiä kohteita. Silmäkulmia pyyhkien ja aamun uutisista hämmentyneinä joimme kahvimme loppuun ja halasimme toisiamme entistä tiukemmin erotessamme. 

Viime vuoden elokuussa ISIS lähetti henkilökohtaisen videoviestin Saksan liittokansleri Angela Merkelille. Videolla uhattiin iskeä Saksaan ja Itävaltaan. Saksa oli tällöin lupautunut mukaan terrorisminvastaiseen taisteluun. Köln sijaitsee lähellä Belgian rajaa, autolla noin parin tunnin matkan päästä Brysselistä. Marraskuisen Pariisin iskun jälkeen luin uutisen, jossa kerrottiin, että iskuihin osallisena ollut henkilö olisi ollut tulossa kohti Kölniä. Se, tuliko hän vai ei, ei koskaan selvinnyt. 

Ympäri maailmaa tapahtuu jatkuvasti pahoja tekoja, joita ihminen ei pysty selittämään ja ymmärtämään. Viime aikaiset tapahtumat lähellä ovat koskettaneet kuitenkin omaa mieltä ja sydäntä erityisen paljon. Viimeisen reilun vuoden aikana on tapahtunut isoja asioita keskellä Eurooppaa. Eikö täällä ole enää turvallista? Ja mitä ja missä tapahtuu seuraavaksi? Pitääkö meidän pelätä?

Viime vuoden maaliskuussa tapahtui Germanwingsin turma. Kone oli lentämässä Barcelonasta Düsseldorfiin, jonne se ei koskaan saapunut. Tämä yhden ihmisen tekemä hirmuteko, jossa kuoli 150 henkeä, eli mielessäni pitkään. Näin tapahtuneesta unia ja surin. Vierailin muutama päivä uhrien muistotilaisuuden jälkeen Kölnin tuomiokirkossa. Kuihtuvia seppeleitä oli paljon ja kynttilöitä paloi, ihmiset itkivät. Tunnelma oli lohduton. Pääsiäislomalla lensimme Düsseldorfin kentältä Suomeen ja lähtöaulassa meitä oli vastassa eristetty alue täynnä suruviestejä ja kynttilöitä. 

Pariissa marraskuussa esiintyneen Eagles of Death Metal- bändin oli tarkoitus muutama päivä Bataclan konsertin jälkeen tulla Kölniin. Miehelläni oli hankittuna lippu tänne järjestettävälle keikalle. Bändi ei tullut, vaan palasi järkyttävien tapahtumien jäljiltä Yhdysvaltoihin. Miehelleni palautettiin lippurahat. 

Tänään olen jälleen surullinen ja järkyttynyt. Ei tällaisiin tekoihin ja suruviesteihin löydä oikeita sanoja. Tapahtumia voi vain prosessoida hiljaa mielessään ja toivoa parempaa.

Kommentit (2)

Vierailija

Karmeuksia, joista me suomalaiset emme ymmärrä tuon taivaallista. Läheltä tuntuma varmasti kylmäävä.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Asuminen keskellä Eurooppaa on kyllä avartanut omaa näkökulmaa, sekä hyvässä että pahassa. 

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram