Tänään on viimeinen lomapäivä Suomessa ja pian lennämme takaisin kotiin, Kölniin. Takana kymmenen onnen täyteistä päivää sukulaisten, ystävien ja minuuttiaikataulun kanssa. Hektistä ja kiireistä, tärkeitä kohtaamisia jotka kulkevat mukana mielessä läpi kolean ja kostean syksyn. Ennen lähtöä on vielä ehdittävä Stockalle fiilistelemään ja hakemaan kahvit, maksamakkarat, ruisleivät ja juustot mukaan. Suomiherkutteluputkea ei voi katkaista yhtäkkiä.

Helsinki oli kotikaupunkini 13-vuotta. Kun päätimme helmikuussa 2014 muuttaa Kölniin, tuntui surulliselta, kamalalta ja pelottavalta. Rakas Helsinki, eihän täältä voisi lähteä! Sen lisäksi, että pitäisi jättää työ, ystävät, perhe & koko elämä, pitäisi jättää Helsinki. Kamalaa. Näiden kaikkien kauhunsekaisten tunteiden lisäki tunsin kuitenkin innostusta, uteliaisuutta ja onnea elämänmuutoksesta joka odotti nurkan takana. 

Miehen muuttaessa Kölniin viisi kuukautta ennen meitä muita, sain turistin roolissa tilaisuuden visiteerata tulevassa kotikaupungissa. Ensimmäistä kertaa astuessani ulos päärautatieaseman ovista, näin edessäni Kölnin tuomiokirkon. Häikäisevänä ja upeana. Rakastuin ja tiesin, että tästä kaupungista voisi sittenkin tulla kotini. Tänään astun illalla jälleen ulos päärautatieaseman ovista ja katson rakkaaksi tullutta kirkkoa ja halaan sitä mielessäni. Olen kotona.

Helsinki, nähdään taas! Olet rakas.

Kommentit (0)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram