Tänään, lomalta paluun jälkeisenä ensimmäisenä kotipäivänä pyykkikone laulaa ja "Vain Elämää" on pyörinyt teeveessä. Tänään piti olla päivä, jolloin keskitän energiani kotihommiin ja postin kantamiin suomalaisiin lehtiin. Toisin kuitenkin kävi. Yksi blogiteksteihini jätetty komentti kirvoitti ja innoitti mielen kirjoituspuuhiin. 

Kirjoitan blogiani omalla nimelläni (vaikka nimeni ei olekaan blogini nimi, heh) ja omilla kasvoillani. Blogini kommenttiosiossa ei ole esimoderointia päällä ja kaikki kommentit ovat tervetulleita. Toivoisinkin blogini tulevaisuudessa olevan siinä tilanteessa, että kommenttiosioihin syntyisi keskustelua kirjoittamistani asioista. Olen bloggarina ja myöskin maahanmuuttajana vielä noviisi. Tämä yksi kommentti sai tuoreen bloggarin nahkani hieman surulliseksi. Ryhdyin siksi juuri tänään pohtimaan omaa blogityyliä ja maahanmuuttajuutta. 

Kirjoittajana en ole kovin yksityiskohtainen ja ajattelinkin, että ehkä minun on syytä alkaa teksteissä kiinnittämään enemmän asioiden avaamiseen huomiota. Mainitsemassani komentissa oli nostettu muutama tekstini lause esille niitä sen enempää perustelematta. Kommetoijan oma näkökulma ja aikeet jäivät piiloon. En voi tietenkään olettaa, että lukijat tuntevat minua ja ajatusmaailmaani henkilökohtaisesti. En voi myöskään kuvitella, että kaikki lukijat jaksavat kahlata kaikki tekstini läpi, jotta olisivat näin ollen kartalla kirjoitusteni tarkoitusperästä. Ymmärrän, että on olemassa mahdollisuus, että omat kirjoitukset saattavat aiheuttaa harmitusta ja mielipahaakin. Se, että kuvittelin blogini liikkuvan neutraalilla maaperällä ei välttämättä pidäkään paikkaansa. 

Kommentti ei sinänsä mielestäni ollut ilkeä. Koin kuitenkin, että kommentoija halusi kyseenalaistaa minun kuuluvuuden tunnetta. Sitä, että tunnen kotini olevan Kölnissä ja Saksassa. Jos en saa reilun vuoden asumisen jälkeen tuntea olevani kotona Kölnissä, mitä ja miten sitten saisin tuntea? Pitäisikö minun vuodattaa Suomi- ikävää ja sanoa kotini olevan Suomessa? Miksi en saisi tuntea hyvänolon tunnetta siitä, että tällä erää asuminen toisessa maassa tuntuu hyvältä? Milloin minulla olisi sitten lupa sanoa kotini olevan Saksassa? Olen kuitenkin saanut elämäni aikana tuntea kuuluvani Italialaiseen ja Portugalilaiseen yhteiskuntaan, vaikka olen molemmissa asunut vain lyhyitä aikoja, 

Minusta tuskin koskaan tulee saksalaista, olen suomalainen ja meidän perheemme on suomalainen. Emme kuitenkaan ole tulleet tänne huvimatkalle, mieheni työ saksalaisessa yrityksessä on vakituinen. Itse olen asetellut elämääni myöskin hiljalleen niin, että mahdollisesti tulemme asumaan täällä pidempään. Olen noviisi, minulla on paljon opittavaa niin saksalaisuudesta kuin maahanmuuttajuudesta. En väitäkään olevani samassa asemassa, kuin vuosikymmeniä täällä asuneet suomalaiset. Blogini on kuitenkin tarinaa minun näkökulmistani ja kokemuksistani.

Vastatakseni vielä kommentoijalle: Kyllä, saksa on mielestäni yksi maailman rumimmista kielistä. Se on vaikea kieliopillisesti ja sanat kuulostavat kovilta. Opiskelin koulussa viisi vuotta saksaa aikoinaan ja valitsin sen siksi, koska ajattelin siitä olevan minulle hyötyä. Ylioppilastodistukseeni sain B:n. Toivon kuitenkin, että jonain päivänä osaan sujuvaa saksaa. Suomen kieli ei ole kauneudessaan mielestäni yhtään sen parempi. Nämä ovat kuitenkin makuasioita ja jätän aiheen käsittelyn tähän.

Vuodatuksen jälkeen tämä noviisi toteaa, että kuinka mukavaa onkaan aloittaa huomenna Kodin Kuvalehden blogikurssi! Verkossa opiskelua tiedossa seuraavat kahdeksan viikkoa. Tämä tekee niin hyvää minulle, että blogilleni!

Kommentit (8)

Teea Alpeilta

Taisi se kommentoija vähän loukkaantua kärjistetyistä sananvalinnoistasi :) Kulttuurishokin eri vaiheissa maan, kielen ja kulttuurin kokee eri tavalla, ja nää tuntemukset voi muuttua nopeastikin. Lisäksi jokaisella on oma mielipiteensä, mutta toisaalta jokaisella on myös oikeus loukkaantua niistä, mikä tosin tässä tapauksessa on vähän tyhmää. :D Vähän sama kun joku sanoisi, että et sä voi sanoa että Vain elämää on katsomisen arvoinen ohjelma.

Ja hei, joku voi tuntea kuuluvansa jonnekin jo ennen kuin on edes käynyt siellä! ;)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Aivan totta! Kirjoitit kivasti! Nämä kulttuurishokin tunteet ailahtelevat päivittäin. Kuin keinuvassa laivassa olisi. Vaikka kirjoitan ehkä kärjistetysti, mutta tunteet ovat kyllä voimakkaita sekä hyvässä että pahassa. 

Tuskin on muuten olemassa blogia, joka ei aiheuttaisi närää jonkin mielessä, olisi se sitten miten tahansa kirjoitettu. 

Johanna, Eau De Cologne

Julkka

Joidenkin mielestä maata ei saa yhtään kritisoida jos sanot rakastavasi sitä ta kuuluvasi siihen. Olisi kyseessä kieli, tavat, hallituksen toimet jne. Pitää vaan koko ajan kertoa että kaikki on ihanaa ja kuinka kiitollinen on pelkästä mahdollisuudesta asua tässä maassa. Tämä harhaluulo kohdistuu aika monesti myös Suomessa asuviin maahanmuuttajiin.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Juuri näin! Sinänsä surullista, koska ei elämä kenelläkään missään maassa ole yhtä riemusoittoa.

Johanna, Eau De Cologne

k

En ole blogiasi lukenut muuten kun tämän postauksen ja edellisen postauksen kommentin.:) ajattelin kumminkin kommentoida kun vihainen kommentti kirvoitti mullakin ajatuksia.Luulen että monella pitempään jossain maassa asuneella tulee jonkinlainen ylemmyydentunto verraten vähemmän aikaa maassa olleelle ja alussa jokaisen ulkosuomalaisen suhtautuminen uuteen maahan on naiivia. Se ehkä ärsytti edellistä kommentoijaa, että joku newbie tulee kritsoimaan paikkaa jota hän pitää kaikinpuolin erinomaisena, en tiedä :) outoahan se on kysenalaistaa jonkun muun tuntemukset mikä tuntuu kodilta, kukin olkoot kotonaan missä tahtoo. Oli vaan kommentoitava koska tätä tulee toisinaan mietittyä ulkkariblogeja lukiessa. Joskus mietin miksi rakentaa suomi ulkomaille, jos kaikki tavarat ja ssustus on suomesta ja elää pienesä kuplassa, ulkomailla mutta toinen jalka suomessa. Kai sitä jokainen kaipaa jotain kotimaastaan, toiset enemmän ja toiset vähemmän. :)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Kiitos! Ihanasti kirjoitettu! Elämä uudessa kotimaassa ei ole ollut yhtä ruusuilla tanssia, mutta jotenkin sitä nyt jo pystyy ja haluaa myös poimia parhaita palojakin joita vaalia! Sana on kuitenkin vapaa ja kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Kettuilua mielummin, lukisin kuitenkin ihmisten mahdollisia mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia :)

P.s meidän kodissa ei juurikaan oo Marimekkoa, vaikka aluksi niin suunnittelinkin ;)

Johanna, Eau De Cologne

Anna_

Me ollaan asuttu sun kanssa täällä Kölnissä yhtä kauan, ja kyllä mäkin voin sanoa että kuulun NYT tänne. Eihän voisi elää ja suunnitella tulevaa, jos tuntisi toisin. Olen asunut monessa maassa, ja olen aina tuntenut että kuulun sillä hetkellä sinne. Paitsi kerran Suomessa, mutta silloin iso osa elämää olikin jossain muualla :). Ja olen kyllä aina tuntenut olevani suomalainen, sitähän ei mikään muuta! Luulen, että kommentoija on joku, joka ei ole koskaan asunut kaukana syntymäpaikastaan, eikä ymmärrä, että voi samaan aikaan viihtyä ja sopeutua ulkomaille ja olla ylpeä siitä mistä on kotoisin. Tai sitten häntä vain ärsytti joku muu asia kirjoituksessasi, anonyymina on niin helppo huudella.

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram