"Hausfrau". Siinä se luki. Olin hetki sitten avannut tilin saksalaiseen pankkiin ja ammattini kohdalle oli merkitty hausfrau. Kerroin kyllä pankkivirkailijalle olevani ammatiltani sosionomi ja tällä hetkellä ilman työtä. Vaikka olin nimikkeellä aiemmin vitsaillutkin, mutta nyt asia tosiaan oli konkreettisesti totta. Suomessa nimikkeeni olisi työtön tai kotiäiti, täällä sain olla kotirouva.

Olin muutamia päiviä aiemmin saapunut Kölniin ja jättänyt taakseni suomalaisen työelämän. Kymmen vuoden ihmistyö tuntui harteilla ja koin elämänmuutoksen tulleen oikeaan aikaan. Muutimme toiseen maahan ja muutimme arkemme toisenlaiseksi. Miehen tehdessä pitkiä päiviä uudessa työssään, koti oli minun ja tyttömme (sekä edesmenneen koiramme) valtakunta.

Kotitöiden keskellä arki värittyi uusilla tuttavuuksilla ja tutustumisella Kölniin. Tyttäremme aloitti uusia harrastuksia ja kuljimme ja kuljemme edelleen niissä kolmena päivänä viikossa. Arjesta tuli värikästä ja ihanaa. Sai nauttia hitaista lounashetkistä, kahvitteluista ja Kölnistä.

Olimme jo ennen muuttoa päättäneet, että lapsi saisi pitää välivuoden päiväkodista ja olisimme kotona kahdestaan. Liikkuessamme päivisin, ihmiset saattoivat pankissa, postissa ja kaupoissa kysyä "miksei lapsi ole päiväkodissa?" Kukaan täällä ei ihmetellyt, miksi minä en ole töissä. Lapsen integroitumisesta yhteiskuntaan oltiin enemmän huolissaan.

Suomesta kuulin toisinaan ihmettelyjä siitä, että aionko tosiaankin olla ilman töitä. Ihan vain laakereilla lepäillä. Samalla kun nautin, koin syyllisyyttä siitä, että nautin. Täällä Saksassa asiat ovat kuitenkin toisenlaisia osittain Suomeen verrattuna. Muunmuassa perheverotus, lasten koulunkäynti- ja päiväkotikuviot ovat erilaisia. Mutta sitä on vaikea ymmärtää, ennen kuin itse kokee asian ja asuu paikanpäällä arkea elämässä. En minäkään asiaa aiemmin ymmärtänyt ja naureskelin kotirouvaudelle.

Takana on ihana hausfrau vuosi! Olen saanut nauttia tyttäreni seurasta ja olen saanut aikaa itselleni. Arvostan tällä erää kotona olevia äitejä enemmän ja tiedän, ettei kotona oleminen ole pelkkää loikoilua.

Ajattelin, että kotona oleminen sopii minulle ja olisin mielelläni hausfrau hamaan tulevaisuuteen. Mutta ajatukset muuttuivat, kun tyttö meni päiväkotiin elokuussa. Mieleeni tuli toive pienestä työstä päiviä täyttämään. Aloin kaipaamaan työelämän mukavia puolia, kuten omaa palkkapussia ja sosiaalisia suhteita.

Olen onnellinen. Arkemme on jälleen muuttunut ja olen tällä viikolla aloittanut työt ihanassa putiikissa. Tästä lisää seuraavassa postauksessa!

Kommentit (0)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram