Suomessa vietetyn pitkän joululoman jäljilä olin sitä mieltä, että sinne ei tarvitsisi matkustaa vähään aikaan. Muutenkin viime vuoden aikana itselläni tuli käytyä yhteensä neljä kertaa kotimaassa. Niin ihanaa kuin Suomessa onkin käydä ja nähdä rakkaita ihmisiä, ovat reissut aina "palautumisen" kannalta raskaita. Oma mieli jää Suomeen ja ihmisiä sieltä kaipaa entistä enemmän. Melankolia täyttää arjen Kölnissä aina hetkeksi aikaa. 

Helmikuussa saapunut hääkutsu sai kuitenkin mielen muuttumaan ja Helsinkiin oli päästävä! Miehellä oli tiedossa tälle viikonlopulle jalkapallon täyttämä ohjelma (FC. Köln pelasi lauantaina kotipelin Bayern Müncheniä vastaan) Suomesta saapuvan vieraan kera. Näin ollen lähdettiin visiitille lapsen kanssa kahdestaan. 

Finnair on kallistanut lentohintoja huimasti viime aikoina Düsseldorf-Helsinki reitille, mutta Lufthansalta löytää huokeammat hinnat ja mikä parasta: Matkaan pääsee suoraan Kölnistä. Saavuimme lapsen kanssa torstai-iltana lumisateen aikaan Helsinkiin ja ystäväni saapui tuttuun tapaan meitä noutamaan. Olemmekin viime aikoina kyseisen ystävän kanssa tavanneet vain näiden lentokenttäkuljetusten aikana. Pikaiset, mutta sitäkin tärkeämmät tapaamiset!

Suomeen lähtisessä mieleni täyttyy aina tietynlaisista odotuksista: "Näitä ihmisiä haluan tavata, näissä kaupoissa haluan käydä ja tätä ruokaa haluan syödä". Tällä reissulla aikaa oli niin vähän, että tapaamiset jäivät vähemmälle. Pitkään haaveilemaani maksalaatikkoa sain sen sijaan nautiskella antaumuksella. Myös Stockmannilla sain viettää kiitettävästi aikaa, sillä en ollut ehtinyt hankkia lapselle juhlavaatteita ennen Suomeen lähtöä. 

Lauantain hääjuhlien myötä pääsin myös käymään paikoissa, joissa en ollut ennen käynyt. Sekä kirkko, että juhlapaikka olivat itselleni uusia tuttavuuksia. Johanneksenkirkon olin aiemmin nähnyt vain ulkoa. Mutta olihan se sisältäkin henkeäsalpaavan kaunis ja tunnelmallinen. Lapseni ei ollut aiemmin ollut hääjuhlissa ja roikotti päätään kirkossa penkin reunalta kysellen "Mitä nyt tapahtuu?". 

Varsinaisia juhlia vietettiin ravintola Baskeri & Bassossa Tehtaankadulla. Olin lukenut syksyn mittaan ravintolan avautumisen jälkeen lehdistä paljon positiivista palautetta kyseisestä paikasta ja uskalsin odottaa huikean hyvää ruokaa ja tunnelmaa. Mutta täytyy kyllä myöntää, että odotukset ylittyivät täysin. Paikassa on mitä upein henki, ystävällistä ja mutkantonta palvelua ja suussa sulavaa, taivaallista ruokaa. Suosittelen kokeilemaan ja ihastumaan! Mutta kannattaa varata pöytä hyvissä ajoin, sillä muutkin ovat huomanneet kuinka loistava paikka on. 

Takaisin Kölniin matkustimme eilen sunnuntaina. Lapsella nousi kuume ja itselläni pitkäksi venähtänyt hääjuhlinta tuntui koko kropassa. Varsin pirteä matkakaksikko olimme siis. Olipahan kuitenkin ihana palata kotiin, jossa oli supersiistiä miehen ja vieraan jäljitä. 

Maanantaiaamu on Kölnissä harmaa ja aamukahvi odottaa keittäjäänsä. Viikonlopusta jäi erinomaisen hyvä mieli ja hymyilyttää. Ehkä arkea ei tarvitsekaan tällä kertaa ponkaista käyntiin melankolian voimin. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram