Olen jossain kirjoituksessa tainnut sivulauseessa mainita, että minulla on perussairaus. En ole siitä sen enempää kirjoitellut, koska blogissani "en halua sairastaa". Nyt päätin kuitenkin avata asiaa hieman, koska olen viime aikoina kokenut huippuhetkiä Saksalaisen terveydenhuollon parissa.

Vuosien vatsakipujen jälkeen minulla diagnosoitiin vuonna 2007 tulehduksellinen suolistosairaus, Crohnin tauti. Diagnoosin jälkeen pääsin Suomessa erikoissairaanhoidon piiriin ja sairauden moninaisten vaiheiden jälkeen minut kirjattiin ulos Saksaan muuton yhteydessä Meilahden sairaalan asiakkuudesta. Olin suoraan sanottuna kauhuissani: Tilanne Crohnin kanssa ei ollut paras mahdollinen, suoleni oli tulehtuneempi kuin koskaan aiemmin ja viikkoa ennen Saksaan muuttoa aloitin Suomessa pistoslääkityksen. Suomesta sain tiukat ohjeet lääkäriltä: "Sinun on etsittävä Kölnistä itsellesi pikimiten gastroenterologi (suolistosairauksiin erikoistunut lääkäri)." 

Saksassa sairaanhoitosysteemi on erilaista Suomeen verrattuna. Lyhyesti selitettynä: Jokaisen on kuuluttava haluamaansa sairaskassaan ja nämä sairaskassamaksut maksetaan palkasta. Voit valita itse kotilääkärin (hausartz) ja hän sitten antaa lähetteen tarvittaville erikoislääreille, jotka myös itse voit valita. Lapsille ei ole neuvolasysteemiä, vaan asioidaan tarvittaessa ja vuositarkastuksissa lastenlääkäreillä. Lääkäreiden vastaanotot ovat yleensä esimerkiksi asuintalojen yhteydessä. Hätätapauksessa ja ns. isommissa asioissa asioidaan sairaalassa. Myönnettäköön, että tämä systeemi tuntuu edelleen monimutkaiselta ja en ole täysin varma miten se toimii.

Me kuulumme lapsen kanssa miehen sairaskassaan. Sairaskassamme palvelee myös englaniksi ja heidän ajanvarauspalvelun kautta löysin ensimmäisen kotilääkärini. Suomesta saadun lausunnon kanssa astelin syyskuussa 2014 lääkärin vastaanotolle. Lääkärillä ei ollut juurikaan tietoa Crohnin taudista ja siihen tarvittavasta lääkityksestä ja hoidosta. Sain lähetteen kuitenkin gastroenterologille. Summamutikassa valitsin tämän erikoislääkärin, joka ei sen liiemmin ollut kiinnostunut Suomesta saadusta lausunnosta tai sairauteni todellisesta tilasta. Hän totesi vain, että niin kauan kuin ei ole kipuja, asiat on hyvin ja minun tulisi lopettaa Suomesta saatu pistoslääkitys. 

Näinpä minä sitten yli vuoden ajan elelin huolettomasti ilman kontrollikäyntejä ja vähän niinkuin ulkoistin sairauden itsestäni. Kunnes Crohn muistutti tämän vuoden alkupuolella olemassaolostaan. Työkaverini kehoituksesta menin hänen suosittelemalleen hausartzille. Tämä lääkärialan ammattilainen oli tilanteestani pahoillaan. Verikokeet näyttivät hälyyttäviä arvoja ja pääsin pikaisesti hänen suosimalleen gastroenterologille. Toiveikkaana menin uuden suolilääkärin luokse, joka pahoitteli aiemmin saamiani huonoja ohjeita. "Saksalaisessa terveydenhuollossa on aukkoja!", huudahti hän nähdessään viimeisimmät verikoetulokseni. 

Minulle määrättiin tähystysaika ja viime perjantaina astelin jännittyneenä gastrolääkäriaseman odotusaulaan. Tiesin, että huolta ei olisi. Saksassa nimittäin saa tähystykset halutessaan helpostikin kevyt nukutuksessa. Suomessa tämä nukutustähystys tuntui olevan aina erikoistoimenpiteitä vaativa juttu ja piti varata koko päivä sairaalassa oloon. Täällä koko hommaan meni alle kaksi tuntia. Olin kotona jo ennenkuin perjantai oli kunnolla ehtinyt käynnistyä.

Olen vaikuttunut näistä viime aikoina kohtaamistani lääkäreistä, mutta lämmöllä muistan kuinka hyvää hoitoa sain Suomessakin. Tiedostan, että osittain huonot kokemukseni saksalaisista lääkäreistä johtuu myös kulttuurisista eroista ja kieliongelmista. Ihan vielä en kuitenkaan suostu ylistämään Saksan terveydenhuoltoa maailman parhaimmaksi. On tutustuttava lääkäripalveluihin paremmin. Crohnini on nyt hyvissä käsissä ja enää ei tarvitse etsiä asiantuntijoita. Plussan puolella ollaan!

Kommentit (8)

Elina

Kiva, että olet löytänyt sopivan lääkärin. Joskus pitää vaan etsiä ja hakea toinenkin mielipide. Se musta täällä Saksassa on vapauttavaa: jos yksi lääkäri ei kertakaikkiaan miellytä, niin sitten menet vaan seuraavan puheille.
Musta tämä lastenlääkärisysteemi on myös loistava. En tarvitse ketään (omasta mielestään) kaikkiviisasta neuvolatätiä, joka ahdasmielisyydessään vaan tuputtaa niitä jonkun viranomaisen keksimiä suosituksia ainoina oikeina "totuuksina". Äidinvaistot ja oma ajattelu ovat neuvolassa ilmeisesti pahasta... (Mun sukulainen on neuvolan täti, joten tiedän mistä puhun).
Meillä on ihana lastenlääkäri, joka ei tuputa yhtään mitään (ruokasuosituksia kellonaikoineen, imetystä, pakkonukuttamista ulkona, mitä ei onneksi täällä edes tunneta...) vaan kannustaa jokaista perhettä elämään tavallaan. Kyllä hän lapsesta kuulemma huomaa, onko asiat hyvin.
Suurin syy, miksi en voisi harkita paluumuuttoa Suomeen, on juuri tämän terveydenhoitosysteemin erilaisuus. Musta on ikävää, että Suomessa on hankalaa ja hidasta päästä hoitoon. Kunhan sinne sairaalaan sitten pääsee, niin se on varmasti yhtä huippua kuin täälläkin, mutta sitä ennen... Lähinnä pelottavaa.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Myönnettäköön, että Suomessa minua tutkittiin ja hutkittiin ennen diagnoosin löytymistä viisi vuotta. Ja ne vuodet huonokuntoisena olivat ehkä elämäni tähän asti synkimmät.. Mutta kun pääsin erikoissairaanhoidon piirin, aukeni taivas ja hoito oli mitä mainiointa kaikin tavoin.
Täällä minua on hämmästyttänyt monikin asia lääkäreissä, mutta ehkä se on se valinnan vaikeus. Pitää löytää "se oikea". Meilläkin on lastenlääkäri mitä mainioin, enkä kaipaa neuvolaa. Mutta jos Suomeen pitäisi muuttaa takaisin, niin tietäisin ainakin pääseväni jälleen huippu hoitoon :)
Täällä asiat ovat vielä hieman vaiheessa..

Johanna, Eau De Cologne

Suomalainen mies

Arsyttää useasti, se kuinka paljon Saksaan muuttaneet suomalaiset ylistää asioita Saksassa ja sitten mollataan Suomi lyttyyn. Se asia ei nyt kuitenkaan niin ole. Puolensa ja puolensa. Uskon hyvinkin, että olet kohdannut huonoa palvelua täällä. Huono ja töykeä palvelukulttuuri Saksassa on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. 

Vierailija

Niinpä niin, "on lottovoitto syntyä Suomeen" ja sitä ei saa kukaan kyseenalaistaa... Ei saa hehkuttaa, että jossain päin maailmaa voi oikeasti jokin asia olla paremmin kuin Suomessa. Ei mun mielestä tässä kirjoituksessa mollattu Suomea lyttyyn, vaan tarkasteltiin asioita eri perspektiivistä.
Kun ei tiedetä, että hodarin saa kaikilla mausteilla, niin hehkutetaan sitä pelkkää nakkisämpylää...

Kokemuksen syvä rintaääni

Vinkki: Keskustele naapureiden ja tuttavien kanssa lääkäreistä. "Osaatko muuten suositella lempeää ja osaavaa hammaslääkäriä?". Tai: "Oletko kuullut kenestäkään hyvästä ortopedistä?". Lue lisäksi netistä suositukset. Siellä on hienot sivut ihan tätä tarkoitusta varten. En enää mene yhdellekään lääkärille, jota ei ole netissä kehuttu maasta taivaaseen ja jota eivät ole tututkaan suositelleet. 

Käsittelet muuten vain lakisääteistä vakuutusta. No, 90% Saksassa asuvista kuuluukin siihen. Kymmenisen prosenttia meistä kuuluu yksityisen vakuutuksen piiriin, joka on luonteeltaan hyvinkin erilainen.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Parhaat lääkärikokemukset onkin tulleet juuri tuttavien suositusten kautta. Jätin tarkoituksella yksityisen vakuutuksen mainitsematta, sillä yritän pitää tekstini suht lyhyinä..Mutta kiitos kun huomioit asian :-) Itsekin kevään aikana sattuneesta syystä tutkin hieman yksityisten kassojen ehtoja ja täytyy sanoa, että näin noviisille Saksan asujalle erittäin mielenkiintoinen juttu!

Johanna, Eau De Cologne

Keski-Saksa

Hei! Samaan olen minäkin täällä Saksassa törmännyt. "Tohtoreita" on joka lähtöön. Aikamoista arpomista. Ei aina edes suosittelut auta. Totta on, että ne, joilla on yksityinen vakuutus, ovat erikoisasemassa. Haluaisimme mekin sellaisen (tottakai), mutta kun sitä ei valitettavasti kroonikoille saa :-(

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Voi ei, tätä en tiennytkään, että yksityiset kassat eivät ota sairauksien kanssa kassaan..  Meillä nimittäin tosiaan oli tilanne lähellä, että mieheni muuttuvan työn vuoksi olisimme joutuneet ottamaan yksityisen kassan..Onneksi selvisi kuitenkin, että saamme jäädä nykyiseen. Muutenhan sitten olisin joutunut omasta kukkarosta maksamaan kaiken hoidon :-(

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram