“Ihmisellä voi kerralla olla vain viisi hyvää ystävää”, luki viime viikon Iltalehden artikkelissa. Jutussa oli viitattu brittiläisen evoluutiopsykologian professori Robin Dunbarin tutkimukseen. Hän oli tullut tulokseen 90- luvulla, että ihmisen aivojen - ja ystäväpiirin koko korreloi toisiaan. Jutun luettuani jäin pohtimaan asiaa. 

Aivojeni koosta minulla ei ole tietoa, mutta sen tiedän, että olen aina viihtynyt ihmisten keskellä. Mitä enemmän hyvää seuraa ja ihmisiä ympärillä, sen parempi. Itselläni ei ole sisaruksia ja ystävistä on näin ollen tullut iso ja tärkeä osa elämää. Ystävät ovat osa perhettä tai oikeastaanhan ystävät ovat se perhe, jonka itse valitsemme. 

Ulkomaille muuton myötä läsnäolevan ihmis- ja ystävyyssuhdeverkon on joutunut punomaan uudelleen. Koska miehen kanssa molemmat muutimme Suomesta, ei meillä ollut sitä tilannetta, että olisi toisen ystävä/sukulaispiiri valmiina uudessa kotimaassa. Aloitimme käytännössä tyhjästä.

Muuton jälkeen tai oikeastaan jo sitä ennenkin minulla oli kova polte löytää uuteen elämääni ihmisiä ja ystäviä. Ajattelin, että näin ollen kotoutumiseni sujuu mutkattomammin, jos löydän heitä nopeasi ja täytän arkeni uusilla ihmisillä. Ajatusmaailmani oli tämän suhteen ehkä vähän naiivikin, sillä kuvittelin, että koko Kölnin suomalaisyhteisöstä tulee automaattisesti suuri ja ihana ystäväpiirini. 

Uudessa maassa ja uudessa tilanteessa olen ymmärtänyt hiljalleen, että eihän ihmis- ja ystävyyssuhteiden luominen toki näin automaattisesti toimi. Ruusunpunaisen mustavalkoinen ajatusmaailmani on kokenut pienen kolauksen. Yksinkertaisuudessan: Se, että tulet Suomesta ulkomaille, ei tarkoita sitä, että kaikista Suomesta ulkomaille muuttaneista tulee keskenään ystäviä. Olen hiljalleen myöskin hyväksynyt sen, että kaikkien kanssa ei tarvitse ystävystyä ja voit olla ihmisten kanssa tekemisissä ilman, että he ovat sydänystäviäsi. 

Tällä erää voisin kuitenkin sanoa olevani ihanteellisessa tilanteessa uusien ystävyyssuhteiden kannalta. Kohta kaksi vuotta Kölnissä takana ja minulla on elämässä uusia ja kultaakin kalliimpia ystäviä. Mikäli olisin törmännyt heihin Suomessa, olisimme varmasti ystävystyneet sielläkin. Vaikka tässä kohtaa ulkosuomalaisuus ja Köln yhdistää meitä, on minussa ja ystävissäni niin paljon sellaisia yhtenäväisyyksiä, että suhteet toimisivat varmasti muuallakin ja muutenkin.

Mikä onni, että olemme kohdanneet ja ystävystyneet. Heidän ansiostaan elämä uudessa maassa on helpompaa. Tässä yksi syy lisää olla onnellinen!

Kommentit (1)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram