Tämän sadun keksin, kun tyttäreni oli noin 3-vuotias. Hän ihastui siihen niin paljon, että minun piti kertoa se ainakin 50 kertaa (ja se muuttui hieman ajan kuluessa). - Olen kertonut sen myös bussissa pienelle tuntemattomalle pojalle, joka oli kovasti itkuinen. Itkut loppuivat heti, ja bussimatka sujui (äidinkin helpotukseksi) mukavasti...

Tiikeri-satu

Olipa kerran pieni tyttö, jonka nimi oli Jenny. Hänen rakkain lelunsa oli pehmotiikeri, jonka kanssa hän nukkui. Eräänä yönä hän heräsi kummallisiin ääniin. Hänen sänkynsä vierestä kuului pehmeää urinaa. Kun hän avasi silmänsä, hänen sänkynsä vieressä seisoi ISO elävä tiikeri. Jenny pelästyi kovasti, mutta tiikeri sanoi: "Älä pelkää. Minä olen sinun pehmotiikerisi. Kerran kuukaudessa, kun on täysikuu, minä muutun oikeaksi tiikeriksi.

Jenny nousi istumaan, ja silitti tiikerin isoa päätä. Tiikeri kehräsi. Sitten se sanoi: "Haluaisitko sinä lähteä Mikä-mikä-maahan?" - "Mikä maa se on Jenny kysyi. - "Se on maa, jossa on kaikkea kivaa lapsille", tiikeri vastasi. "Avataan ikkuna, ja sitten kapuat selkääni", tiikeri lisäsi.

Jennyn kavuttua tiikerin selkään, se otti ison loikan ulos ikkunasta - ja lensi ilman halki. Jenny näki alapuolellaan kaupungin rakennukset ja valot. Se oli upea näky.

Kun he olivat lentäneet jonkin aikaa, he tulivat Mikä-mikä-maahan. Siellä aurinko paistoi ja oli lämmin. Siellä oli uimaranta ja vesipuisto liukumäkineen. Siellä oli huvipuisto, jossa oli vaikka mitä jänniä laitteita. Ja siellä oli iso lasten tavaratalo.

Tässä vaiheessa sadusta tuli interaktiivinen. Kysyin tyttäreltäni: "Minne sinä haluat mennä ensimmäiseksi?" Hän saattoi vastata: "Vesipuistoon!!" - Jatkoin satua:

Tiikeri vei Jennyn vesipuistoon, ja Jenny laittoi tiikerin antaman uimapuvun päälleen, ja lasketteli vaikka mitä liukumäkiä.

Kysyin tyttäreltäni: "Minne sinä haluat mennä seuraavaksi?" Hän vastasi esimerkiksi: "Tavarataloon!"  - Jatkoin satua:

"Hyppää selkääni, niin vien sinut lasten tavarataloon", tiikeri sanoi. - Lasten tavaratalossa oli kaikkea, mitä lapsia saattaisi haluta:

Oli iso osasto, jossa oli kaikenkarvaisia pehmoleluja. Toinen, jossa oli pilvinpimein nukkeja ja niiden tarvikkeita. Kolmas, jossa oli autoja, lentokoneita, traktoreita, junia yms. Neljäs, jossa oli harrastusvälineitä: suksia, pulkkia, jääkiekkovehkeitä, balettiasuja ja tarvikkeita, jalkapalloja, ratsastusvehkeitä, vaikka mitä. Viides osasto, jossa oli kaikenlaisia vaatteita, josta lapset pitävät.

Kysyin tyttäreltäni: "Mitä sinä haluaisit täältä tavaratalosta?" (hänestä tuntui koko sadun ajan, että tiikeri kysyi kysymykset häneltä :0). Tyttäreni vastasi: "Toisen pehmotiikerin, jotta sinulla on kaveri!" - Jatkoin satua:

Jenny sai hienon pehmotiikerin. Sitten tiikeri toi Jennyn takaisin kotiin Mikä-mikä-maasta, ja sanoi: "Minä muutun oikeaksi tiikeriksi aina täydenkuun aikaan kerran kuukaudessa. Sitten mennään uudestaan Mikä-mikä-maahan". Ja muuttui uudestaan pieneksi pehmotiikeriksi.

****

Tuon sadun tyttäreni halusi kuulla kymmeniä, kymmeniä kertoja. Mitä hän kulloisella kerralla halusi tehdä Mikä-mikä-maassa muuttui ajan myötä...

Matkustin kerran Lohjanjärveltä bussilla Hesaan. Puolityhjässä bussissa takanani istui äiti 6-vuotiaan poikansa kanssa. Poika oli kovasti känkkä-ränkkä ja itkuinen. Käännyin, ja kysyin pojalta: "Haluaisitko kuulla sadun?" - Pojan itku loppui seinään, ja hän sanoi ujosti. "Joo!" - Kysyin hänen nimeään, ja sitten kerroin Tiikeri-sadun hän pääroolissa. Poika oli ihastuksissaan. Kun tulimme tavaratalo-osioon, ja tiikeri kysyi: "Mitä haluaisit eniten täältä?", poika vastasi: "Semmoisen ison kuorma-auton, jonka lavalle voi laittaa paljon tavaroita!" :0)

Olen kertonut Tiikeri-sadun usealle muullekin lapselle, mutta tyttäreni tykkääminen ja tuon pienen pojan reaktiot siihen ovat elävimpinä muistoissani

****

Kommentteja? - Oletko Sinä kertonut itse keksittyjä satuja lapsillesi?

Kommentit (2)

Marjan Hetkiä
Liittynyt17.10.2015

Hei! Tämä oli ihana satu ja vaikuttava tarina tyttärestäsi ja siitä pienestä pojasta. Näin pieni asia, mutta varmaan sille pikkupojallekin ikimuistoinen. Kiitos tämän kertomisesta! Minä en ole muistaakseni kertonut omalle lapselleni, mutta tämän innoittama tulen kertomaan lapsen lapselleni - mummun Rakkaalle - kun hän vielä hiukan kasvaa. Hän on vielä ihan pieni vauva.

Ria Hafren
Liittynyt17.8.2015

TOSI Mukavaa saada kommentti :0)!

Juuri eilen illalla olin hoitamassa tyttärentytärtäni, 1 v. 10 kk, kun hänen vanhempansa menivät nauttimaan joululahjasta, jonka annoin ihanalle vävypojalleni (ravintolalahjakortti & 2 leffalippua).

Eivät olleet olleet kaksistaan ikuisuuksiin missään.

Kun tyttärentyttäreni piti mennä nukkumaan, piti lukea Suuri intiaani ja pieni intiaani-kirjaa. Sitä kirjaa olin lukenut n. 50 kertaa, kun tyttäreni oli saman ikäinen :0). Pikku E:n silmät  E. nukahti sekunneissa :0).

Odotan kovasti sitä, että E. tulee n. 2,5-3-vuotiaaksi, ja voin kertoa Tiikeri-sadun!

Mummu-höpsöin-terveisin.  Ria

P.S. Sadun pehmoleluna voi tietysti käyttää mitä tahansa lapsen lempparipehmolelua...

Seuraa 

Lapsuuden muistoja. Nykypäivän huomioita. Arkipäivän huumoria. Pieniä nautintoja. Koskettavia hetkiä. Kokkausta. Sisustusta... = Elämää.

Blogiarkisto