Meillä on ollut mökki Ekön saarella Lappohjassa vuodesta 1964 (vanhempani rakensivat sen). Monta, monta vuotta pienessä Lappohjan kylässä oli kyläkauppa.  Kylän parhaimpina aikoina kaksikin kyläkauppaa. Sitten Rautaruukin Koverharin tehdas teki konkurssin. Yli 200 ihmistä joutui työttömäksi (iso osa Lappohjassa asuvia). Kyläkauppakin joutui lopettamaan. Koverharin takia, mutta myös sen takia, että yhä useiammat mökkläiset olivat alkaneet ostaa ruokatarvikkeensa muualta.

Ilahduin Todella paljon, kun tänä kesänä näin, että kauppa oli avattu uudelleen. Ja sen yhteydessä on Kirppis :0)!. -  Mennessäni yksin mökille, poikkesin paluumatkalla myymälään. Tiskin takana oli pakolainen. Hassan oli tullut Suomeen Iranista 2011. "Pakoon sotaa ja julmuuksia", hän sanoi minulle. Oli tullut Lappohjaan vuonna 2014. Avannut kaupan, josta kyläläiset ja lähistön asukkaat olivat hyvin iloisia. Kaupan yhteydessä hänellä on Kirppis, jossa hän myy tavaroita "komissiolla". Lappohjalaiset ja lähikylien asukkaat (ja kesämökkiläiset) voivat tuoda sinne tarpeettomia tavaroitaan. Hassan hoitaa myynnin, ja saa tosi pienen provikan kustakin myydystä tavarasta.

Tänään mökiltä paluumatkalla poikkesin taas Hassanin myymälään. Menin Kirppispuolelle, ja löysin taas vaikka mitä. Mm. tyttärelleni joululahjaksi käsinkudotut villasukat, 7 e (hän tarttee niitä paljon, koska harrasta metsästysjuttuja koiriensa kanssa saappaat jalassa).

Kiertäessäni kirpparia kuulin mitä Hassan ja kaksi kylän vanhaa ruouvaa juttelivat keskenään. Hassan kertoi, että hänen autonsa on korjaamolla Tammisaaressa, mutta että hänellä ei ole ketään, joka voisi viedä hänet. Kysyi voisivatko jompikumpi rouvista viedä hänet. Rouvat empivät kovasti. Toinen suostui. Kysyen "leikillään": "Paljonko maksat viennistä?"

Minä tulin löytöjeni kanssa kirpparipuolelta, ja sanoin: "Minä voin viedä sinut. Olen muutenkin menossa Tammisaareen!" - Hassan ilahtui ylettömästi. Kirjoitettiin kyltti myymälän oven: Kiinni. Avataan jälleen klo 15 (eli tunnin kuluttua). - Hassanilta meni vähän aikaa tehdä jutut. Pyyteli minulta anteeksi. Sanoin: "Ei tarvitse pyytää anteeksi. Ei minulla ole kiire! Olen Lomalla!" - Silti Hassan pyysi vielä 2 kertaa lisää anteeksi "viivästystä" (hänen juttuihins ei mennyt kuin 7 minuuttia).

Autossani juttelimme niitä näitä. Hän kyseli minusta, mitä teen jne. - Hän kertoi, että oli ostanut käytetyn pakettiautonsa suomalaiselta, joka oli väittänyt, että se toimii ok. Hänellä oli kiire saada kauppiaan kovasti tarvitsema pakettiauto. Luotti suomalaisiin. Ja suomalainen huijasi häntä! Autossa oli vaikka mitä vikaa, joiden korjauksen Hassan joutui maksamaan.

Ajoin hänet korjaamon Pihalle asti, jota hän hämmästyi, ja josta tykkäsi. Kun erosimme, hän kiitteli ja kiitteli kyydistä. Kätteli minua. - Minä sanoin: "Minä halailen. Sopiiko?" - Halasimme. Hassanille tuli tippa silmään....

Sovimme tapaavamme ensi keväänä, koska minä en kai enää mene mökille...

Ajattelen häntä paljon edelleen. Ilmeisesti älykäs ja fiksu mies. Ollut Suomessa vain 3 vuotta, ja osasi suomea hyvin. Hän osaa myös vähän ruotsia (Lappohjan asukkaat ovat enimmäkseen ruotsinkielisiä). Hän osaa myös englantia. Kun hänen piti neuvoa tie korjoon,hän sanoi: "Kun tulee bridge... Mikä se on suomeksi?, käänny oikealle."

Tämän kirjoituksen kuva (omani) kuvaa Hassania (vaikka hän on paljon komeampi). Pehmolelun ilme kuvaa tämän heinon miehen epävarmuutta meidän suomalaisten suhtautumisessa häneen...

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Lapsuuden muistoja. Nykypäivän huomioita. Arkipäivän huumoria. Pieniä nautintoja. Koskettavia hetkiä. Kokkausta. Sisustusta... = Elämää.

Blogiarkisto