Siinä on taikaa, nimittäin hymyssä.

En tiedä kuka on tämä vanhempi herrasmies, joka aina kohdatessamme tervehtii minua nostaen hattua päästään tai heilauttaa kättään kauempana ollessaan.

Hän asuu samalla alueella ja kohtaamme usein, kun olen koirien kanssa aamulenkillä. Hän on varmaankin menossa töihin, samoin kuin minäkin lenkin jälkeen. 

Tänään hän käveli tien toisella puolella ja heilautti kättään reippaasti kävellessään. En tunne häntä, mutta tämä huomioiminen saa hymyn huulilleni, joka kerta. Tulen tästä eleestä todella iloiseksi.

Ei maksa mitään olla kohtelias ja huomaavainen, mutta se on vaivan arvoista. Hymyillään siis kun kohdataan ja tehdään toistemme maailmasta hieman parempi paikka elää ja olla.

Hyvää viikonloppua teille kaikille?

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan blogia kuin puhuisin ystävälle. Jaan kanssanne ajatuksia ja hetkiä asumisesta Pispalassa Tampereella, puutarha-asioista, ruoan laitosta, koiristani Uunosta ja Obista, kiinnostuksestani enkeleitä ja elämän mystisyyttä kohtaan, elämäntaidosta, valokuvauksesta, kauneuteen liittyvistä asioista, ihmisyydestä, seikkailuistani tässä elämässä...