Lapsuuteni joulut eivät oikeastaan eroa niin kovin paljon aikuisiän jouluista. Jouluaattona mentiin mummulaan, jossa enot ja tädit olivat perheineen ja pappa tai joku enoista esitti joulupukkia. Pukilla oli perinteisesti turkki päällä ja kaamea naamari. Serkut taisivat sitä pelätä, itse lähinnä (alle kouluikäisenä kuitenkin) sitä muistan naureskelleeni. Jaettiin lahjoja, syötiin hyvin, poikettiin hautausmaalla, joka oli mummulan naapurissa.

Joulupäivänä mentiin toiseen mummulaan, jossa sai lisää lahjoja, syötiin taas hyvin ja tehtiin serkkujen kanssa pieniä joulunäytelmiä. Tapaninpäivänä oltiin kotona ja nautittiin lahjoista. Äiti oli usein jouluna töissä, isän kanssa sitten kestittiin vieraita, joita meillä paljon poikkesi.

Kouluikäisenä isovanhemmat vähenivät ja mummulat pienenivät. Kuitenkin niissä käytiin, saatiin lahjoja, syötiin hyvin. Äiti oli edelleen usein joulun töissä, isän kanssa tehtiin pukinkeikkaa: isä pukkina, minä tonttuna. Aikuisena sama jatkui Isännän kanssa (ennen lapsia), hän pukkina, minä kuskina. Kilpaurheilukaudella aattoon kuului juoksulenkki ja sauna, joulupäivänä huilattiin ja herkkuja piti syödä maltilla, tapanina usein oli vuorossa punttitreeni. Sauna kuuluu jouluun edelleen.

Olen viettänyt jokaisen elämäni joulun tässä talossa, joka nyt on lasteni mummula. Tänään kuusta koristellessa löysin tuttuja joulukoristeita ja pappan kanssa jouluvalojen laitto sujui edelleen tutulla kaavalla. On kuitenkin ikävä omia, uusia koristeita, omaa joulukuusta, omien perinteiden luomista. Omaa kotia. 

Ehkä joulu ei sittenkään ole erilainen, on ainakin kuusi ja sen koristeet, paljon ruokaa, joulupukki ja lahjoja. Ja lasten ilo!

Oikein hyvää ja erilaista joulua!?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Toiset tykkää puurosta hillolla, toiset sokerilla ja maidolla. Yhdet pitää pikapuurosta, toiset marjoilla ja raejuustolla maustettuna,  kolmannet eivät voi sietää, koska ovat syöneet sitä liikaa.  Kaikkia makuja mahtuu jo meidänkin perheeseen. Ja muutakin kuin puuroa.. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.