Tykkään joulusta. Tunnustaudun oikeaksi jouluihmiseksi. Marraskuun puolessavälissä, herra Vintiön syntymäpäiväksi, leivotaan ensimmäiset joulutortut ja-piparit, kaivetaan jouluvalot ja -koristeet ja aloitetaan virittäytyminen joulun tunnelmaan. Joulumusiikki, levyiltä kuunneltuna tai itse pianolla soittaen kuuluu ehdottomasti joulun valmisteluihin. Jokainen joulukoriste käydään läpi, sille etsitään hyvä paikka ja huonokuntoisimmista luovutaan. Tai ne jätetään laatikon pohjalle. Erilaisia jouluvaloja on joka puolella. En välitä amerikkaistyylisistä vilkkuvärivaloista, vaan suosin selkeitä, kauniita valoja, joilla saa valoa pimeyteen.

Tänä vuonna on toisin. Herra Vintiö toki sai joulutortut ja -piparit, mutta muuten joulusta ei juuri ole tietoakaan (jos ei lasketa perinteistä partiolaisten joulukalenteria ja herra Vintiön askartelemaa joulutonttua. Ja ai niin! Onhan mummulan tonttulakit esillä, omia kun ei ole löytynyt...). Tämän vuoden alussa pakkasimme joulutavarat, koska muutto oli jossain kohtaa edessä. Tarkoituksenahan oli (on vieläkin pienen pieni toivon kipinä) päästä jouluksi uuteen kotiin. Mummulaan kun ei kerta kaikkiaan mahdu mitään joulurekvisiittaa. Mummu jo uhkaili, ettei edes kuusta tulisi. Sen kuitenkin haluan, jo lasteni takia. Kuusenkoristelu on yksi jouluperinteistä.

Sitä en tiedä minne lahjat piilotan. Tilaa kun ei ole edes päivittäistavaroille, saati sitten lahjoille. Lahjojen paketointi on myös puuhaa, josta pidän ja nautin. Jokainen lahja tulee paketoida huolella ja rakkaudella, jokainen lahja tulee olla mietitty ja toivon, että lahjat tuovat saajilleen iloa. Itse myös nautin lahjojen saamisesta ja avaamisesta. Pohdimme jo Isännän kanssa, että tänä vuonna joulu jää väliin, kun emme siihen ehdi kunnolla keskittyä...?

Joulukortit olen perinteisesti tehnyt itsenäisyyspäivänä, linnan juhlia seuraten. Perheeltämme lähtee valokuvan lisäksi tarina, jossa kerromme kuluneesta vuodesta. Tämän vuoden tarinassa taitaa neiti Kesäheinän syntymän lisäksi olla jotain mainintaa rakennuksesta...

Kait se joulu tulee, vaikken ole valmis. Kinkun tuoksu uunista saa ainakin pienen joulufiiksen pintaan... Ja lasten riemu tuo oikean tunnelman. Isäntä toki viettää joulua raksalla. Tai jos sittenkin pääsisimme sinne kaikki...

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Toiset tykkää puurosta hillolla, toiset sokerilla ja maidolla. Yhdet pitää pikapuurosta, toiset marjoilla ja raejuustolla maustettuna,  kolmannet eivät voi sietää, koska ovat syöneet sitä liikaa.  Kaikkia makuja mahtuu jo meidänkin perheeseen. Ja muutakin kuin puuroa.. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.