Kaikki lähti liikkeelle kummitytön nimipäivälahjasta. Kysyin, että mitä hän haluaa lahjaksi ja vastaus oli, että nallen. Kuin pala kakkua, oli ensimmäinen ajatus päässä. ...kunnes lopulta pääsin hypermarket prismaan ja aloin todella etsiä sitä suloista nallekarhua. En tiedä mitä nallet ovat ennen maksaneet, mutta nimipäivälahjaksi yli 20 €:n pehmolelu tuntui hieman liian paljolta, vaikka se olisikin menossa ainoalle kummilapselle. Noh, koska nallea toivottiin nallehan sen oli oltava! Lopulta löysinkin sopivan ja aikani leluhyllyjä ympäri pyörittyäni löysin hyllyjen päästä  -mitäpä muutakaan kun - tarroja. Lapsuuden tarrakirjat tulivat flashbackina takaisin; tarrakirjat, tarran vaihtamiset kavereiden kanssa, oli pehmotarroja, nalle puhista hevosiin ja kaikkea siltä väliltä. Pakkohan se oli ostaa tarrakirja (vaikkakin valikoima rajoittui kahteen tarrakirjaan, aika pettymys) ja upouusia tarroja!

Kotona innostuin heti niiden liimaamisesta ja ah, kun se olikin terapeuttista. Parin päivän päästä ilo loppui kuitenkin lyhyeen kun yritin irroittaa yhden tarran, jotta saisin sen ystävän nimipäiväkorttiin. Tarra pysyi kiinni kuin kirottu, ja lopulta kun sain sen irti - muutaman ruman sanan päästettyäni ilmoille - tarra oli repinyt mukaansa osan sivusta. Ei sitä enää mihinkään liimattaisi. Kerrasta ei lannistuta, mutta kun tämä toistui kolmen muun tarran kanssa, hermohan siinä meni. Ei siis mikään yllätys, että samointein laitoin tekijälle asiasta reklamaation ja pyysin selvitystä kirjan laadusta mahdollisimman pian.

Muutama päivä siinä meni, mutta vastaus tuli. "...ei vastaa meidän laatuamme" "...uuden tarrakirjan" "...pientä hyvitystä". Olen iloinen, että viitsivät vastata reklamaatioon, toki se on heidän työtään ja pienempi paha on lähettää hyvitystä asiakkaalle, kuin joutua julkisen kritiikin kohteeksi (ei sillä, että olisin siitä mihinkään Naamaan kirjoittanut, mutta kyllä varmaan olisi tullut mainittua tutuille). Postiluukusta tupsahti sitten täysin identtinen tarrakirja ja muutamat tarrat "kaupan päälle". Samantien liimailemaan (en tosin kirjan mukana tulleita; luulen, että kolmevuotias on hieman innostuneempi My little pony -tarroista kuin allekirjoittanut ;) ).  Kaiken kaikkiaan unohduin tarrojen pariin ainakin 15 minuutiksi. Tuntuu olevan aika koukuttavaa ja terapeuttista, noinkin yksinkertainen asia kuin tarrat. Ehkä se on vähän sama asia kuin nämä jo jonkin aikaa muodissa olleet aikuisten värityskirjat, seuraava buumi voikin olla tarrakirjat! ;) Vaikka koko lähipiiri on ihmetellyt ja vähän ehkä naureskellukint tälle mun tarrailulle, en kyllä vielä siitä luovu. Menen vähä fiiliksen mukaan, yhtenä päivänä neulomista, toisena tarroja ja kolmantena päivänä leivotaan hittikakkua.

Kommentit (0)

Seuraa 

Käsintehtyjä villasukkia // Handmade wool socks

 

 

Teemat