Meillä on kolme alakouluikäistä lasta, jotka kaikki tykkäävät harrastaa. Tällä hetkellä jokaisella on harrastuksia kolme kertaa viikossa eli yhteensä 9 harrastuskertaa. Lajeina tämän syksyn alusta lähtien on ollut yleisurheilu, ringette, muodostelmaluistelu, partio sekä koululaisten uintitekniikka (ei missään nimessä uimakoulu, kuten välillä vahingossa sanon).

Miten tähän on sitten päädytty? Vannoin monta ensimmäistä vuotta äitinä, että minusta ei todellakaan tule yhtä niistä vanhemmista jotka seisovat kaikki illat kentän/kaukalon/urheilupaikan reunalla. Se vaikutti sivusta seurattuna erittäin tylsältä ja työläältäkin. Kun omat lapset kasvoivat ja kiinnostuivat milloin mistäkin niin ymmärsin, että osa viehätystä on nähdä oma lapsi innostuneena tekemässä jotain mistä todella pitää ja kehittymässä siinä. En toivo lapsista maailman huippuja, pääasia että harrastukset tuovat iloa elämään. Eikä se liikuntakaan pahasta ole.

Kommentit (2)

Seuraa 

Olen reilu kolmekymppinen, kolmen aktiivisen alakoululaisen, äiti pääkaupunkiseudulta. Blogissa kirjoittelen elämästämme erilaisten harrastusten pyörteissä ja kaikesta niihin liittyvästä.

Blogiarkisto

2016