Niin hullua kuin se onkin, on joidenkin lajien kohdalla kohta tehtävä päätöksiä ensi syksyn harrastusten suhteen. Ainakin täällä meillä päin syksyn uimakoulut tulevat varattaviksi jo kesäkuussa. Ja syksyllä siis tarkoitetaan kaikkea elokuusta joulukuuhun. Eli jos mielit saada lapsesi loppuvuoden uimakouluun ja ehkä valita kellon aikoja tms niin kohta täytyy toimia.Useimpien harrastusten kohdalla ei onneksi tarvitse vielä päättää mitään. Jos lapsia on useampia tai aikataulu/laji/budjetti tiukasti rajattu niin googlaamiseen vierähtää helposti tovi jos toinenkin. Mitä sitten pitäisi ottaa huomioon kun mietit mitä kullan nuppusi tänä vuonna harrastaisivat? No ainakin seuraavat asiat

1. Lapsen kiinnostus

Jos lapsesi haaveilee tanssitunneista ja taekwondosta ja mitään esteitä harrastamiselle ei ole niin kuuntele toki lastasi ja päästä hänet toteuttamaan haaveitaan. Jos lapsi ei osaa sanoa mitä haluaisi harrastaa niin mieti hänet tuntevana vanhempana mista arvelisit hänen pitävän. Jos lapsi on kiinnostunut kaikesta tai ei oikein mistään tietystä valitse laji käytännön asioiden eli seuraavien kohtien mukaan. Ei ole väärin johdatella lasta kiinnostumaan jostan joka on hinnaltaan, sijainniltaan ja muilta edellytyksiltään mainion kuuloinen paketti. (Älä kuitenkaan valitse lajia sen perusteella mitä itse lapsena harrastit tai ehkä olisit halunnut harrastaa. Lapsesi on oma yksilönsä eikä välttämättä yhtään kiinnostunut siitä mistä sinä olit lapsena.)

2. Hinta

Mietin ensin paljonko olet valmis ja kykenevä maksamaan lapsen harrastuksesta. On turhaa aloittaa sellaista, jonka tietää vievän perheen jo samana vuonna vararikkoon. Sanoisin, että mitä pienempi lapsi sitä edullisemmalla harrastuksella kannattaa aloittaa. Ja isommillekin löytyy edukkaita vaihtoehtoja, ainakin täällä Helsingissä (stekkaa esimerkiksi alakouluikäisille suunnattu easy sport). Harrastaminen tuppaa kallistumaan mitä isommaksi lapsi käy, siksi kannattaa ensin tutkailla ja kokeilla eri (edullisia) vaihtoehtoja. 

Minä en varmaankaan ole paras sanomaan (tai sitten tämän takia juuri olenkin) tästä, sillä lasten harrastuksen lohkaisevat valtavan loven joka kuukausi budjettiimme. Tilanne on onneksi opintojeni suhteen väliaikainen, eikä väliaikaisin takia kannata heti heittää hyviä harrastuksia romukoppaan.

3. Kulkuyhteydet ja etäisyys

Mieti ensin minkälaiset mahdollisuudet sinulla on kuljetusrumbaan, oletko halukas ajalemaan lapsukaisesi kanssa toiselle puolen kaupunkia vai toivotko harrastuksen löytyvän takapihalta. Oman asuinalueen harrastustarjonnan selvittäminen ei ole kokemukseni mukaan aivan yksinkertaista. Jos et tiedä mitä urheiluseuroja alueella on toimijoina, tai edes että mitä lajeja lähellä olisi tarjolla, suuntaan kavereiden puheille, someen ja googleen. Varmaankin kaikilla asuinalueilla on nykyään omat face-ryhmät joista asiaa kannattaa tiedustella.

Jos olet valmis kuskaamaan lastasi harrastuksiin, pääset tämän suhteen helpommalla. Hyppää siis listan seuraavaan kohtaan. 

4. Ajankohtaisuus

Harrastukset ovat tärkeitä lapsille ja varmasti parempi teini-iässä pelata futista päivät pitkät kuin notkua ostarilla. Harva teini kuitenkaan haluaa aloittaa ensimmäistä harrastustaan silloin, jos ikinä ei ole kokeilut mitään lajia. Älä kuitenkaan huolestu jos leikki-ikäisesi ei vielä harrasta mitään! Ensimmäisen harrastuksen ehtii varmasti aloittaa kouluikäisenäkin. Harrastaminen kannattaa aloittaa rauhallisesti ja lisätä vauhtia vain jos lapsi itse sitä toivoo. Mitä isompi lapsi on, sitä enemmän hän tunnistaa omaa jaksamistaan ja osaa kertoa mitä tekee mieluiten. 

5. Anna mahdollisuus muuttaa mieltään ja kokeilla uutta

Vaikka lapsesi haluaisin aloittaa juuri saman satubaletin kuin kaverikin tai ehdottomasti vaatisi päästä kokeilemaan nassikkapainia, ei hän välttämättä käsitä yhtään mistä juuri siinä harrastuksessa on kyse. Lapsen mielikuvissa meno saattaakin olla aivan erilaista kuin hän oli ajatellut. Niinpä kannattaa suhtautua suopeasti erilaisiin kokeiluihin. Vähän sitkeyttä tarvitaan, ettei ekan kerran jälkeen luovuta mutta lukukausi yhtä ja toinen toista on ihan hyvä ajatus. Lapsi löytää luultavasti joku vuosi oman lajinsa ja jos ei niin hänellä on ainakin tosi monta eri lajia, joita hän osaa vähän.

 

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Olen reilu kolmekymppinen, kolmen aktiivisen alakoululaisen, äiti pääkaupunkiseudulta. Blogissa kirjoittelen elämästämme erilaisten harrastusten pyörteissä ja kaikesta niihin liittyvästä.

Blogiarkisto

2016