Lapsen harrastamiseen kuuluu olennaisena osana harrastuspaikkoihin kuljettaminen. Tänään, kuten torstaiseen tapaan kuuluu, oli ohjelmassa muodostelmaluistelutreenit sekä yleisurheilua. Joissain (joukkue)lajeissa on onneksi ymmärretty kimppakyytien ihanuus ja meidän esikoisen muodostelmaluistelujoukkueessa se taisi olla ensimmäisiä asioita joita valmentajat kehottivat tekemään. Ja hyvä niin! Vakiovuoroja on kolme kertaa viikossa ja kahdet niistä arkena kolmen aikoihin. Tämä tuottaa suurta pään vaivaa kaikille työssäkäyville vanhemmille. Meillä on toimiva kolmen lapsen kimppakyytisysteemi, eli jokaiselle perheelle tulee kuljetusvuoroja vain kerran viikossa. Suosittelen!

Yleisurheilua harrastetaan talvikaudella hallissa, joka onneksi sijaitsee melko lähellä meitä, helpon bussimatkan päässä. Kun siis pääsin viiden aikaan kotiin, piti nopeasti syödä jotain ja suunnata lapsen kanssa kohti bussipysäkkiä. Lapsi hallille ja palasin itse takaisin kotiin. Tunti kotiaikaa ja takaisin hallille hakemaan lasta kotiin. Yleisurheilua harrastaa reipas tokaluokkalaisemme, joka osaisi jo kulkea itsekin bussimatkat. Ollaan kuitenkin päätetty kuljettaa koska illat ovat jo tosi pimeitä. Yleisurheilu alkaa vasta kuudelta, joten se sujuu hyvin ilman kimppakyytiäkin.

Kuljetusvastuut jaetaan aina edeltävällä viikolla, kalenterit kädessä työvuorojen yms mukaan. Tilanteen näyttäessä huonolta soitellaan apujoukkoja hätiin. Toistaiseksi ollaa taidettu saada kaikki kuljetukset hoidettua ja yritetään suhtautua rennosti niin ettei maa kaadu jos joku kerta jäisi välistä (luistelussa se tosin ei ole kilpailukaudella mahdollista harkkapakon vuoksi, siitä lisää joskus).

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen reilu kolmekymppinen, kolmen aktiivisen alakoululaisen, äiti pääkaupunkiseudulta. Blogissa kirjoittelen elämästämme erilaisten harrastusten pyörteissä ja kaikesta niihin liittyvästä.

Blogiarkisto

2016