Ehdimme koko perheen kanssa pitkästä aikaa kokeilemaan uusia lajejakin. Tai ei nyt ihan uusia, mutta edellisestä kerrasta on niin kauan, ettei kuopus muistanut siitä mitään. Kävimme siis keilaamassa yhdessä. Oli kyllä todella hauskaa, nyt tytötkin ovat sen ikäisiä että jaksavat keilata koko tunnin. Tästä voisi tulla koko perheen yhteinen harrastus jos sellaisella olisi aikaa. Ehkäpä pidämme sen vain hauskanpitona lomilla. Keilarata, jossa kävimme oli selvästi uudempiaikaisempi kuin ne missä olemme aiemmin käyneet. Laidat (tiedättehän ne pikkureunat, jotka estävät palloa putoamasta kouruun) nousivat ja laskivat joka pelaajan kohdalla sen mukaan miten olimme ilmoittaneet ne haluavamme. Tämä siis tarkoitti, että aikuinen ja lapsi pystyivät pelaamaan samalla radalla mukavasti. Automaattisten laitojen lisäksi keilahallilla oli käytettävänä sellainen teline, josta pallon sai vieritettyä alas. Se mahdollistaa liikuntarajoitteisten keilaamisen, mutta helpottaa myös lasten kanssa joille pallot ovat aika painavia. Keilauksesta piti ottaa kuvakin, mutta se unohtui kaikessa hässäkässä.

 

Toinen tämän viikonlopun melkein uusi laji oli jääpallo. Kuopus ja keskimmäinen kävivät sitä tänä aamuna kokeilemassa. Mukavaa oli ja menevät varmasti uudelleenkin, mutta jos innostuvat tosissaan ja haluavat käydä joka viikko niin sitten täytyy miettiä jaksavatko muita harrastuksia entiseen tapaan vai olisiko syytä jättää joku pois. Kuopus kävi viime talvena jääpallokoulussa, eli uutta se oli tänään vain keskimmäiselle, joka on nyt pari viimeistä kertaa harjoitellut hokkareilla luistelua. Kivasti on alkanut jo sujumaan.

 

Kuopus sai joululahjaksi uudet luistimet (tai lahjakortin niihin), ja pitihän sitä heti käydä ne hankkimassa. Vielä täytyy käydä teroituttamassa ne niin pääsee kokeilemaan. Luistelukoulun ajoilta olevat pehmosuojat menevät edelleen hyvin ja ovat paljon hauskemmat kuin hokkareihin myytävät suojat. Lisäksi lapsi tunnistaa helposti oman pukukopissa, suosittelen.

 

Ei me ihan sohvan sohjalla olla siis joulun aikaa köllötelty, vaikka tosi sitäkin. Lapset ovat niin energisia ja tottuneet liikkumaan että meinaa koti käydä ahtaaksi ja meno hurjaksi jos ei joka päivään jotain aktiivista tekemistä keksi.

 

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Olen reilu kolmekymppinen, kolmen aktiivisen alakoululaisen, äiti pääkaupunkiseudulta. Blogissa kirjoittelen elämästämme erilaisten harrastusten pyörteissä ja kaikesta niihin liittyvästä.

Blogiarkisto

2016