Talven selkä taittuu – ihan kohta!

Kevään merkkejä on jo nähtävissä. Päivä on pidentynyt ja ensimmäiset siemenluettelot ovat saapuneet.

Kasvihuone on kaivettu lumen alta. Mitähän siellä ensi kesänä kasvatettaisiinkaan? Puutarhanhoidossa haaveilu ja suunnittelu on ehkä kaikkein ihanin vaihe – vielä ei olla epäonnistuttu missään! Kesän mittaan sitä taas törmää realiteetteihin ja pettymyksiin, mutta kummasti ne talven aikana unohtuvat! Minunkin kukkani varmaan tänä vuonna kukkivat esitteen kukkien lailla…

Talvellakin suosin sipulikukkia. Niitä on kiva hankkia, odottaa kukkien puhkeamista, antaa niiden rauhassa lakastua ja kerätä voimia seuraavaa kasvukautta varten. Lopuksi ne voi huoletta haudata kukkapenkkiin ja aina jää toivo siitä, että kukat kukkisivat vielä jonakin kesänä.

Parhaan yllätyksen minulle on tuottanut ritarinkukka (amaryllis), joka kukki heinäkuussa isoin, punaisin kukin pihan perällä! Tuli melkein mieleen joululaulu ”No, onkos tullut talvi kesän keskelle”…

Iirikset ovat jo avanneet nuppunsa, keltaiset krookukset miettivät vielä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogi käsittelee ”urbaanin maalaiselämän” ilmiöitä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa pienessä kylässä – omakotitaloelämää, puutarhanhoitoa, villieläinvierailuja ja kaikenlaisia sattumuksia. Kirjoittaja viettää ison osan ajastaan molemmat jalat tukevasti ilmassa nauttien luonnonilmiöistä, käsillä tekemisestä, uusiin asioihin perehtymisestä sekä niiden kehittelystä.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat