Ruokimme kauriita talven ajan. Meillä vierailee satunnaisesti jokunen valkohäntäkauris (jota kutsutaan myös valkohäntäpeuraksi, laukonpeuraksi tai paikalliseen tapaan pelkästään peuraksi), mutta metsäkauriit ovat jokapäiväisiä vierailijoita.

Kauriille on varattu kuivaa heinää, kauralyhteitä ja irtokauraa ruokinta-automaattiin. Joka ilta niille viedään myös hedelmiä, vihanneksia ja juureksia, jotka on pilkottu pieniksi palasiksi. Metsäkauris on pikkuinen hirvieläin ja sillä on myös tosi pieni suu. Isoja, jäätyneitä paloja se ei pysty käsittelemään.

Kovilla pakkasilla ongelmana on se, että tarjottavat saattavat jäätyä ennen kuin kauriit löytävät ne. Niinpä ennen tuoreruokien toimittamista parempi puoliskoni ilmoittaa aikeistaan kilkuttamalla pitkään poronkelloa. Sitten hän vie ruoat automaatille otsalampun valossa vihellellen Italian kansallislaulua (sävelmä on häntä formuloita seuratessa hymyilyttänyt ja nyt siitä on tullut houkutuskappale kauriille). Kovasti kopistellen hän laittaa tarjottavat esille ja palaa kotiin taas vihellellen (onneksi ei laulellen, sillä kappaleen sanat ovat kamalat). Jos kauriit ovat kuuloetäisyydellä, ne ilmestyvät saman tien ruokintapaikalle - joskus jopa juosten. Jonkin sortin oppiminen tässä on tapahtunut.

Ruokinta-automaatin ovat myös harakat löytäneet. Harakoilla on harmillinen tapa huiskia kauraa nokallaan olan takaa vasemmalle ja oikealle – mitä enemmän kauraa saa heitetyksi hukkaan, sen hauskemmalta se näyttää niistä tuntuvan. Sulaan aikaan kaurat pilaantuivat maassa nopeasti, lumen tultua se ei ole niin suuri ongelma.

Vaikka kaikista eläimistä pidämmekin, pitää tuhlausta vähän rajoittaa sekä varoa jyrsijöiden ruokkimista.

Haukankuvatuksen lisäksi tolpan päähän kiinnitettiin peltinen telkkä, joka läpsyttää siipiään tuulessa.

Kauriit eivät olleet moksiskaan pelättimistä. Eivätkä harakatkaan.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogi käsittelee ”urbaanin maalaiselämän” ilmiöitä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa pienessä kylässä – omakotitaloelämää, puutarhanhoitoa, villieläinvierailuja ja kaikenlaisia sattumuksia. Kirjoittaja viettää ison osan ajastaan molemmat jalat tukevasti ilmassa nauttien luonnonilmiöistä, käsillä tekemisestä, uusiin asioihin perehtymisestä sekä niiden kehittelystä.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat